Pakenetko sinä elämääsi?

Olen havainnoinut erilaisia ihmisten sairastavuuteen johtavia toimintamalleja ja yksi tällainen toimintamalli tuntuu esiintyvän toistuvasti. Se on nimittäin pakeneminen omasta elämästä eli arjesta. Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse?

Siinä vaiheessa kun arjesta tulee rasittavaa (niinkuin useimmille meistä siitä ainakin tilapäisesti joskus tulee) osa meistä ei vaan siedä sitä enää tai ei enää löydä mitään hyvää tapaa kestää ja kohdata elämäänsä. Ehkä laukaiseva tekijä on jokin epäonnistuminen, kaltoinkohtelu tai muu sattuma, joka johtaa pahoinvointiin arjessa. Ehkä taustalla ovat vain yksilölle asetetut ylenmääräiset vaatimukset, jotka voivat tulla ympäristöstä tai lähteä ihan  omasta itsestä. Tällöin aletaan hakea pakotietä erilaiseen elämään, esimerkiksi romantisoidaan muuttamista etelän auringon alle koko elämän taakseen jättäen tai jopa ajaudutaan käyttäytymismalliin, joka johtaa sairastavuuden
lisääntymiseen esimerkiksi alkoholin käytön kautta. Alkoholista haetaan usein ulospääsyä ahdistuksesta eli rentoutumista ja hyvänolontunnetta stressaavasta arjesta johtuen. Jokaisella pakenemisen oireet ovat kuitenkin erilaisia, joku saattaa vain vetäytyä pelien maailmaan ja joku toinen alkaa pakonomaiselta vaikuttavan treenaamisen, ostamisen, työnteon tai jonkin muun aktiviteetin. Yhtä lailla pakenemiskäyttäytyminen voi johtaa tilaan, jossa ei saa mitään aikaiseksi. Yhteisenä tekijänä on siis arjen pahoinvointi joka johtaa pakenemiskäyttäytymiseen.

Pahoinvoinnin varhaiset merkit
Pakenemisen tarpeen merkit pitäisi osata omassa elämässään havaita varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ollaan ajauduttu käyttäytymismalliin, josta on terveydellistä haittaa. Tämä ei ole helppoa. Esimerkiksi alkoholismiin ajautuneen tai ajautumassa olevan henkilön on hyvin vaikea päästä toimintamallistaan irti, eikä hän useinkaan pysty kuuntelemaan hyviä neuvoja tai hän salaa käyttäytymismallinsa muilta ihmisiltä mahdollisimman huolellisesti. Toimintamalli pitää siis itse osata havaita ja jättää taakseen, sillä kukaan muu siihen ei pysty toisen puolesta.

Pois noidankehästä
Tyypillisesti tällainen pakenemiskäyttäytyminen johtaa lähinnä haitallisiin vaikutuksiin (samanaikaisesti kun varsinainen syy jää kohtaamatta) ja aiheuttaa sitä kautta lisää ahdistusta ja masennusta. Tällöin tyypillinen ratkaisu ei suinkaan ole lopettaa pakenemista vaan entistä tiukemmin keskittyä haitalliseen käyttäyttäytymismalliin, joka vain johtaa entistä syvempiin ongelmiin. Tämä kierre on ilmeisesti melko vaikea katkaista, koska niin monet ajautuvat ”aivan pohjalle” tilanteessaan. Vasta siellä kohdataan sitten elämä ja sen ongelmat sellaisina kuin ne ovat, ja toipuminen alkaa. Jälkikäteen ajatellen pohjalla käynti voi tuntua tarpeettomalta – juuri siksi ahdistusta aiheuttavat merkit pitäisi osata tulkita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suurten elämäntragedioiden osuessa kohdalle on käytännössä mahdotonta pystyä vaikeita asioita nopeasti ja kylmän viileästi käsittelemään, jolloin riski ajautua pakenemiskierteeseen on suurentunut. Jokaiselle meistä siis voi käydä näin elämän ristiaallokoissa ja pitääkin oppia havaitsemaan, käsittelemään ja ratkaisemaan elämäänsä varjostavat ja ahdistavat asiat, jolloin ne eivät jää kummittelemaan ja aiheuta kuin tilapäistä ahdistusta. Ongelmia pakenemalla ei voi päästä ongelmia kohtaamaan. Vastoinkäymiset käsittelemällä ja ongelmat kohtaamalla ja ratkaisemalla vointi paranee ja pakenemisen tarve vähenee ja lopulta häviää kokonaan.

 

Lyhyt kohtaamisprosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Luovuttaminen ei ratkaise itse ongelmaa

Ongelman edessä luovuttaminen ei johda yhtään mihinkään eikä epätoivon hetkellä periksi antaminen helpota oloa yhtään. Jonkinlainen ratkaisu kaikkiin asioihin on löydettävissä ja kaikki esteet voidaan kiertää. Jos ihminen olisi luotu luovuttajaksi, niin ihmiskunta olisi kuollut ajat sitten sukupuuttoon. Mutta toisin on käynyt – ihmisiä alkaa olla joidenkin mielipiteiden mukaan jo aivan liikaa – taidamme oikeasti olla siis liiankin
hyviä keksimään selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. Älä päästä itseäsi vajoamaan pysyvästi epätoivoon – muista aina, että ihminen pysyy toimintakykyisenä viikkoja ilman ruokaa, päiviä ilman vettä mutta ei minuuttiakaan ilman toivoa.

3. Aika parantaa haavat

Äkillinen elämäntragedia mistä tahansa syystä aiheuttaa vaikeimmat tunteet heti kun asia on tapahtunut; ajan mittaan masennus ja paha olo varmasti helpottavat. On täysin normaalia reagoida tilapäisellä masennuksella elämäntilanteen muuttumiseen tai epäonnistumiseen. Sillä tavoin ihminen on rakennettu.

4. Hyväksy itsesi totuudenmukaisesti

Vaatii rohkeutta analysoida ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on – vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikilla meillä on ihan varmasti omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämän juju onkin siinä, että osaat määritellä omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin. Jos et osaa tulkita omaa itseäsi totuudenmukaisesti ja määrittää heikkouksiasi ja vahvuuksiasi, on valitettavan todennäköistä, että joudut uudelleen elämässäsi vaikeaan tilanteeseen. Jotkut epäonnistuvat jatkuvasti. Opi sinä jo tällä kerralla – tunnista heikkoutesi ja vahvuutesi ja kehitä niitä.

5. Opi vaikeuksistasi

Vaikeassa tilanteessa olevalla on näköpiirissään vain vähän hyvää. Siinä hetkessä on kuitenkin mahdollisuus oppimiseen ja henkiseen kasvuun. Käytä tilanne hyväksesi, äläkä jätä hyödyntämättä vaikeaa hetkeä – opi siitä mahdollisimman paljon. Ja tee tarvittavat muutokset elämässäsi. Kivun lievityttyä vaikea kokemus muokkaa sinusta vahvemman ja kehittyneemmän persoonan. Vaikeat elämänkokemukset avaavat silmämme ja opimme empaattisemmiksi ja myötätuntoisemmiksi muita ihmisiä ja etenkin muita vaikeassa tilanteessa olevia kohtaan. Ja opimme arvostamaan myös niitä jotka ovat nousseet samanlaisista vaikeuksista huolimatta menestykseen.

6. Hyväksy elämäntilanteesi

Maailmassa on aina joku, joka on juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eikä ole lainkaan masentunut tai epätoivoinen tai toimintakyvytön, vaan eteenpäinpyrkivä ja tavoitteellinen. Analysoi itseäsi ja sitä mitä sinulla on ja mihin kuulut. Mitä sinä arvostat itsessäsi? Entä ihmissuhteissasi? Tai yhteisössäsi? Analysoi myös sitä, mitä sinä et
arvosta. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Opi hyväksymään elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Tee tarvittavia muutoksia toimintatapoihisi tilanteen vaatimalla tavalla, mutta hyväksy epäonnesi ja se tosiasia, että välillä me kaikki kompastumme elämässä. Kun tämä hyväksyminen on tapahtunut, siirrä katseesi eteenpäin ja lähde määrätietoisesti tavoittelemaan päivittämiäsi tavoitteita.

Osaatko huolehtia terveydestäsi?

Suosituksia joka lähtöön

Nykypäivänä erilaisten terveyssuositusten ja -ohjeiden määrä on valtava. Jatkuvalla syötöllä uutisoidaan ja markkinoidaan erilaisia elämäntapaohjeita. Joku lähde suosittelee karppaamista ja joku toinen salaatin syömistä. Suklaa on pahasta mutta tumma suklaa onkin hyvästä. Joidenkin mukaan voi on huono valinta ja joku taas puhuu että se taas onkin terveellistä. Luontaistuotekaupat suosittelevat milloin mitäkin lisäravinnevalmistetta, tuhansia erilaisia valmisteita on tarjolla. Terveystarkastuksissa seuraillaan usein rasva-arvoja ja muita laboratorioparametreja, usein toki niin ettei niitten seuranta johda yhtään mihinkään, mutta kokeilla käydään kyllä säännöllisesti. Suuret lääketehtaat ovat tuoneet markkinoille esimerkiksi kolesterolilääkkeitä, joita käyttävät suuret määrät terveitäkin ihmisiä – ei minkään diagnostisoidun sairauden hoitoon vaan sairauksien puhkeamisen ennaltaehkäisyyn.

Terveestä ihmisestä on siis tehty hyvin vaihtelevien suositusten, ohjeiden, säännöllisen laboratorioseurannan ja lääkemääräysten kohde. Toisaalta meistä on tullut terveysvaikutteisten tuotteiden ja palveluiden aktiivisen markkinoinnin kohde – usein niinkin ettei tuotteesta tai palvelusta tai lääkkeen hyödystä ole edes olemassa kunnollista näyttöä. Koen tämän jokseenkin epämiellyttävänä. Ei nimittäin ole olemassa yhtäkään tieteellistä tutkimusta, jossa luontaistuotevalmisteella tai lääkkeellä olisi pystytty pidentämään terveen ihmisen elämän ennustetta.

Millä seikoilla oikeasti on merkitystä?

Jos mennään taaksepäin ajassa ja seurataan ihmisten elinikää, on löydettävissä dokumentteja esimerkiksi 1700-luvun lopulla syntyneistä suomalaisista, jotka elivät yli 100 vuotiaiksi. Heidän elinaikanaan ei tunnettu polttomoottoria tai mitään nykyaikaisia sähkökoneita, antibiooteista, kolesterolilääkkeistä, laboratoriokokeista tai ravintolisistä puhumattakaan. Miten joku on voinut elää yli 100 vuotiaaksi ilman säännöllistä luontaistuotekaupan ravintolisäänsä? Miten joku on voinut elää yli 100 vuotiaaksi ilman kolesterolilääkitystä? 2000-luvun puolella kuolleista suomalaisista vanhimmat ovat olleet yli 110-vuotiaita, eli 100 vuoden maksimista on päästy vielä 10 vuotta ylöspäin parissa sadassa vuodessa.

Keskimääräinen elinajanodote on toisaalta tuplaantunut 1700-luvulta 2000-luvulle tultaessa alle 40 vuodesta noin 80 vuoteen asteittain. Johtuuko tämä nousu lisäravinteista, tarkoista ravintosuosituksista, kolesterolilääkkeistä vai tiuhasta laboratoriokoeseurannasta? Aivan oikein – ei mistään näistä edellämainituista. Tärkeimmät syyt eliniän nousulle ovat todennäköisesti olleet riittävä ravinto, elintason nousu, sairauksien syiden ymmärtäminen ja hoidon kehittyminen ja erilaisten terveydelle vaarallisten tekijöiden identifiointi. Tästä huolimatta siis vanhimmat 1700-luvulla syntyneet elivät yli 100 vuotiaiksi – heidän elinolosuhteensa olivat siis varmasti keskivertoa selvästi edullisemmat. 

Terveydenhoidossa pitäisi ottaa myös muita asioita huomioon kuin pelkkä korkea elinikä – myös elämänlaatu pitäisi saada mahdollisimman hyväksi. Saavatko esimerkiksi puolivuosittainen rasva-arvojen seuranta, luontaistuoteliikkeen lisäravinnevalmiste ja kolesterolilääkitys elämänlaatua parannettua? Todennäköisesti elämänlaatuun vaikuttavat aivan muut seikat kuin edellämainitut, toki voi olla niin että joku saattaa kokea jonkin lisäravinteen tai lääkkeen elämänlaatuaan parantavana, tai olla tyytyväinen ja halukas rasva-arvojen jatkuvaan seurantaan.

Älä usko myytteihin – pitääkö omena oikeasti lääkärin loitolla?

Englanninkielinen sananlasku ”An apple a day keeps the doctor away” on tunnettu ympäri maailmaa. Pitääkö tämä paikkaansa? Varmaan suurin osa arvelee, että pitää. Asiaa on hiljakkoin tutkittu Yhdysvalloissa ja tutkimustulokset on julkaistu vuonna 2015. Tutkimukseen osallistui 8278 aikuista jotka raportoivat ruokailutottumuksistaan ja lääkärikäynneistään. Tutkimustuloksena oli se, ettei omenaa päivittäin syövien ja muun populaation välillä ollut havaittavissa tilastollisesti merkitsevää eroa lääkärikäyntien määrässä, kun ryhmät oli vakioitu sosiodemografisten ja terveyteen liittyvien tekijöiden suhteen. Näin ollen ajatus pelkän päivittäisen omenansyönnin terveysvaikutuksesta on ainakin tässä tutkimuksessa todistettu myytiksi. On selvää, että tällaisia myyttejä on terveydenhoidon sektorilla paljon muitakin.

Terveyden ostamisesta omasta terveydestä huolehtimiseen

Mielestäni pitkän elämän ja hyvän koetun terveyden taustatekijöistä tärkeimmät ovat vahva psyykkinen terveys ja hyvä fyysinen suorituskyky. Lisäksi terveyteen vaikuttavat ravintoon ja haitallisiin ympäristövaikutuksiin liittyvät tekijät sekä sosiaalinen ympäristö ja elämäntavat. Nämä kaikki ovat henkilökohtaisia valintoja, eikä niitä voi ostaa luontaistuotekaupan tai apteekin hyllyltä.

1. Elämän tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai olet muutoin jostakin syystä hieman eksyksissä elämässäsi, se kannattaa sinun nyt määritellä uudelleen. Kun päivittäinen ponnistelusi liittyy laajempaan kokonaisuuteen ja tavoitteisiin, voit välttää pitkäkestoisen masentumisen tai ahdistuksen pienissä tai suuremmissa elämän vastoinkäymisissä. Tunne merkityksellisestä elämästä on tärkeä ja perustavaa laatua oleva tekijä psyykkisen terveyden ylläpitämisessä. Tämän tunteen on todettu myös vähentävän sairastumisriskiä useisiin fyysisiin sairauksiin.

Älä pysyvästi masennu elämän umpikujista tai epäonnistumisista, vaan jatka eteenpäin, kohti tavoitteitasi. Elämässä epäonnistumisia tulee jokaiselle eteen, ennemmin tai myöhemmin. Tunnista vahvuutesi ja hyödynnä ne. Koskaan ei ole liian myöhäistä päivittää elämäsi tavoitteita ja alkaa liikkua niitä kohti. Yleensä elämä ei etene niin helposti eteenpäin kuin haluaisimme.

Muista, että ne asiat joita monet ihmiset ahnaasti tavoittelevat ovat usein hyvin yksinkertaisia ja pinnallisia (esim. raha tai valta tai arvostus) eivätkä he koskaan saa niistä tarpeekseen. Niin kauan kuin tällainen pinnallisuuden tavoittelu jatkuu, on tulevaisuudessa tiedossa suuria pettymyksiä ja luopumisen tuskaa. Pitää ymmärtää laajemmin elämän kokonaisuutta ja osata katsoa omaa elämää kauempaa. Onko jokin tavoittelemamme asia oikeasti niin tärkeää, että sen eteen kannattaa uhrata terveytemme, ihmissuhteemme tai jonkin muun ihmisen terveys? On vain typerää yrittää tavoitella jotakin sellaista, minkä tavoittelemiseen eivät käytettävissä olevat resurssit riitä.

2. Pidä huoli fyysisestä suorituskyvystäsi

Rakenna itsellesi kunto-ohjelma, jolla ylläpidät toimintakykyäsi koko elämäsi ajan. Luin joskus eräästä poliitikosta, joka eli varmasti suuren henkisen stressin alla ja haastattelija kysyi häneltä miten hän jaksaa työpäivän jälkeen tai sen aikana lisäksi käydä juoksemassa pitkiä lenkkejä. Poliitikko vastasi oivallisesti, ettei jaksaisikaan jos ei kävisi juoksemassa. Tämä onkin koko kuntoharjoittelun juju – fyysinen ja samalla myös psyykkinen kestävyys paranee harjoittelemalla.

Rakenna itsellesi myös lihaskunto-ohjelma, jolla ylläpidät suorituskykyäsi korkealla tasolla ja samalla ehkäiset tuki- ja liikuntaelimistösi rappeutumissairauksia. Esimerkiksi toimistotyössä selkä ja niska-hartiaseudun vaivat ovat yleisiä. Näiden lihasperäisten vaivojen hoito on lihashuoltoa eli venyttelyä, kuntosaliharjoittelua ja tarvittaessa hierontaa. Säästyt varmasti useilta kärsimyksiltä, jos olet lihaksistoltasi hyvässä, tasapainoisessa ja treenatussa kunnossa. Tärkeintä ei ole voima ja kuntosalin suurimmat hauikset vaan sinun lihastesi tasapainoisuus ja terve lihaskunto – senkin ylläpitämiseen tarvitaan säännöllistä harjoittelua.

Yksinkertainen harjoitteluohjelma on 3 kertaa viikossa aerobista harjoittelua (esim. juoksu, hölkkä, uinti, pyöräily) ja 3 kertaa viikossa lihasryhmäkohtaista kuntosaliharjoittelua. Ja kuntosalille kannattaa toki mennä kävellen tai polkupyörällä, jolloin matkakin toimii hyvänä lämmittelynä ennen harjoittelua.

3. Syö järkevästi

Yötyö tai stressi johtavat usein lihomiseen ja unihäiriöihin, lihominen ja unihäiriöt johtavat masennukseen ja ahdistukseen ja masennus ja ahdistus johtavat suklaan syöntiin ja alkoholin käyttöön. Aika yksinkertaiselta kuulostava terveyttä heikentävä kokonaisuus, joka valitettavasti joidenkin ihmisten elämässä on arkipäivää – ja siitä on usein kovin vaikea päästä irti.

Tee suunnitelma siitä mitä käytät ravinnoksesi ja pitäydy siinä. En pitäisi niinkään haitallisena ajoittaista napostelua tai rasvaisen munkin tai suklaan tai hampurilaisten syömistä. Haitallisempaa on todennäköisesti se, jos ruokavalio koostuu yksinomaan hyvin kapeasta määrästä ravintoaineita – esimerkiksi suklaakekseistä tai vain grilliruoasta. Syö monipuolisesti. Syö muutakin kuin teollista valmisruokaa. Syö tuoretta lihaa, kasviksia, vihanneksia, leipää, syö itse valmistettua hyvää ja puhdasta kotiruokaa. Juo riittävästi – suositus on 1500-2000ml vuorokaudessa ja hikoillessa vielä enemmän. Useat juovat aivan liian vähän.

Tee painonhallintasuunnitelma. Sekä voimakkaaseen ylipainoon että voimakkaaseen alipainoon liittyy sairastumisen riskin lisääntyminen – on terveellistä olla jotakuinkin sopusuhtainen. Jos olet reippaasti yli- tai alipainoinen, tee sellaisia painonhallintaan vaikuttavia muutoksia elämässäsi, jotka vähentävät sairastumisen riskiä ja lisäävät toimintakykyäsi. Liikunnan ja ruokavalion sovittaminen ovat terveellisiä valintoja, jotka kannattaa tehdä. Jos pyrit vaikuttamaan painoosi, pyri hitaasti etenemään kohti maalia, esimerkiksi puoli kiloa kuukaudessa on sopiva tavoitevauhti.

4. Nuku riittävästi

Riittämätön uni heikentää elämänlaatua, vähentää päiväsaikaista suorituskykyä ja altistaa erilaisille metabolisille sairauksille. Älä tingi pitkäaikaisesti riittävästä ja virkistävästä unesta. Jotkut ikiliikkujat tekevät muuta työtä päivisin ja ajavat lisäksi taksia öisin, mutta tällaista toimintaa ei voi pitkällä tähtäimellä kukaan harrastaa sairastumatta. Älä ole liian ahne elämässä – jos haluat enemmän asioita kuin sinun kapasiteettiisi mahtuu, johtaa se todennäköisesti stressiin ja lopulta unihäiriöön. Jos nukut huonosti stressioireiden vuoksi, yritä priorisoida elämäsi asioita itseäsi kuunnellen siten, ettei ihan kaikkiin tilaisuuksiin, tapaamisiin tai rientoihin ole pakko mennä mukaan. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Valitse ne asiat elämästäsi, jotka vievät sinun tavoitteitasi parhaiten eteenpäin ja hylkää ne, joilla ei ole sinun elämällesi tai tavoitteillesi merkitystä. Pyri löytämään elämän malli, jossa nukut yleensä hyvin ja koet toimintakykysi päiväsaikaan hyväksi. Vältä jatkuvaa voimakasta stressiä.

5. Vältä haitallisia tekijöitä

On paljon erilaisia kemiallisia aineita tai fysikaalisia tekijöitä, jotka ovat ihmiselle haitallisia. Olisi typerää olla huomioimatta aiempien sukupolvien tekemät havainnot ja kokemukset. Ei ole oikein tai väärin huolehtia itsestään – on vain typerää elää tiedostamatta ympäröiviä riskejä.

Vältä jatkuvaa alkoholinkäyttöä. Vältä jatkuvaa tupakointia. Vältä jatkuvaa huumausaineiden käyttöä. Vältä liuottimien hengittämistä. Käytä työtehtävissä aina asianmukaisia suojavälineitä esimerkiksi filtterillistä hengityssuojainta tai suojakäsineitä tai kuulonsuojaimia. Mittaa kotisi radon-pitoisuus. Vältä työssä tapahtuvassa altistuksessa myrkkyjen käsittelyä paljain käsin tai pölyjen hengittelyä. Vältä asbestipölyä. Lue lievistä oireista, joita esimerkiksi työpaikalla tapahtuva homealtistus voi aiheuttaa. Seuraa myös kotisi sisäilman laatua. Opettele minkälaisia erilaisia sairauksia voi saada esimerkiksi ulkomailla liikkuvalta kulkukissalta tai apinalta. Tutustu erilaisten tartuntatautien leviämiseen ja keinoihin, joilla voit välttää itse sairastuttuasi niitten levittämisen läheisiisi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin – aloita jostakin sellaisesta riskitekijästä, joka on sinun elämässäsi selvästi läsnä, ja johon voit vaikuttaa.

6. Toteuta omatoimista seurantaa

Omatoimisella seurannalla voit havaita jonkin sairauden kehittymisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Seuraile kaikkia ruumiisi toimintoja ja tutki itseäsi harvakseltaan. Tarkastele ihoasi. Seuraa suorituskykyäsi. Mittaa verenpaineesi silloin tällöin. Tee tarvittaessa muistiinpanoja ja vertaa aiempiin merkintöihin. Mikäli huomaat selviä muutoksia aiempaan verrattuna tai olet oireinen, ota yhteys lääkäriisi. Sinä olet paras ja herkin oman ruumiisi toimintojen seuraaja – jos vain avaat silmäsi ja kuuntelet elimistöäsi. Voit täydentää omatoimista seurantaa osallistumalla yleisiin sairauksien seulontatutkimuksiin tai käymällä terveydenhuollon ammattihenkilön tekemässä terveystarkastuksessa, johon voi tarvittaessa liittyä myös laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia riippuen seulonnan kohteesta. Liian tiheästä tai yliaktiivisesta oireettoman ihmisen tutkimisesta ei kuitenkaan todennäköisesti ole mitään hyötyä (esimerkkinä kolesteroliarvojen seuranta 3kk-6kk välein muutoin terveellä ihmisellä). Joissakin tapauksissa liiallinen terveen henkilön tutkiminen voi johtaa myös tutkimusstressiin tai sairaudenpelkoon ja olla siten haitallista.

7. Älä elä elämääsi yksin

Tiedetään, että on terveellisempää elää yhteisön jäsenenä kuin yksin. Ihminen voi silloin paremmin. Läheinen ihminen tuo parhaimmillaan iloa ja hyväksyntää ja toisaalta ystävän kautta oppii näkemään myös muiden ihmisten elämän haasteet ja vaikeudet. Ystävä saa pitää myös ystävistään huolta. Mutta jopa satojen ihmisten ympäröimänäkin voi elää elämäänsä yksin, liian yksin. Se onnistuu vain omia tarpeitaan havainnoimalla, vain omaa tulevaisuuttaan katsomalla. Tällöin varsinaista yhteistä tavoitetta tai projektia ei ystävyyteen kuulu – vain pinnallinen ystäväsuhde. Tutustu syvemmin muihin ihmisiin ja kehitä ystäväsuhteitasi. Joskus sukulaisetkin jäävät vieraiksi, tuskin tuntevat toisiaan tai mitään yhteistä ei suvun jäsenillä ole sukunimen lisäksi. Yksi verkostoitumis- ja tukiverkkomahdollisuus jää tällöin käyttämättä.

Monet perheellisetkin saattavat elää elämäänsä yksin – jakamatta ja näkemättä ja kokematta. Perhe-elämästä muodostuu tällöin pakollinen paha päivään, jossa pääpaino on esimerkiksi työpaikalla tapahtuvassa urakehityksessä, joka vie käytännössä koko valveillaoloajan. Perheenjäsenten pitäisikin kommunikoida ja muodostaa perheen omat tavoitteet siten, että kaikki perheen jäsenet vievät perheen yhteisiä asioita yhdessä sovittuihin suuntiin. Yksilön on yleensä luovuttava jostakin muusta, jotta perheeseen liittyvät asiat ja velvoitteet saadaan yhteisesti sovitulla tavalla hoidettua. Tämä on monelle hyvin vaikeaa – henkilökohtaista luopumisen tuskaa. Mikäli et osaa luopua mistään perheesi hyväksi, elät elämääsi todennäköisesti henkisesti yksin. Ja se taas on terveydellesi mahdollisesti haitallista.

Isovarpaan tyvinivelen kuluma ja sen hoito

Isovarpaan tyvinivelen rustovauriot ja kuluma (arthrosis metatarsophalangealis hallucis) ovat yleisiä ja ne aiheuttavat merkittäviä kipuja ja estävät liikuntaharrastuksia jo nuorillakin potilailla. Tässä artikkelissa käymme läpi isovarpaan tyvinivelen kuluman syitä ja hoitoa.

Kuluman monet syyt

Kuluman kehittyminen voi alkaa jo nuorella iällä erilaisten potkaisuvammojen seurauksena. Tällöin voi syntyä tyviniveleen rustovauriota, jotka toistuessaan johtavat vähitellen röntgenkuvassakin näkyviin kulumaan sopiviin muutoksiin. Alkuvaiheessa rustovauriot voi todeta ainoastaan leikekuvauksin esimerkiksi magneettikuvauksella tai tietokonetomografiatutkimuksella. Vammat ovat siis yksi syy kuluman kehittymisessä.

Erilaiset tulehdusprosessit voivat johtaa lopulta tyvinivelen kulumaan. On tyypillistä että kihtiartriitti iskee juuri isovarpaan tyviniveleen ja tulehduttaa sen. Tällöin tulehdusprosessi ja elimistön omat solut saavat aikaan myös rustotuhoa ja toistuvissa tapauksissa lopulta tuloksena voi olla kuluma.

Varpaiden suuntavirheet ovat yksi syy, joka altistaa nivelten degeneroitumiselle ja kulumalle. Usein vaivasenluun aiheuttama virheasento johtaa siihen, että isovarpaan tyvinivelen toinen reuna alkaa kulua (kts kuva 1).

kuva1

Kuva 1. Isovarpaan tyvinivelessä on kulumaa etenkin II varpaan puolella, vaivasenluu ja lisäksi II varpaassa on virheasentoa, koska isovarvas työntyy sen alle.

 

Isovarpaan tyvinivelen kuluman oireet

Tyypillistä alkuvaiheessa on rasituksessa eli kävellessä tai juostessa tuntuva kipuilu tyvinivelessä. Rasituksen jälkeen saattaa tuntua jomotusta. Näiden oireiden taustalla on rustovaurio, joka ärtyy käytöstä ja aiheuttaa joskus jopa turvottelua niveleen. Kun degeneraatio on edennyt varsinaisen kuluman asteelle, isovarpaan tyvinivelen liike on selvästi alentunut ja särky voi olla jatkuvaakin. Kuumeilua kuluma ei aiheuta, mutta jos nivelessä on nestelisää, voi olla paikallista lievää punoitusta ja kuumotusta.

 

 

 

Tyvinivelen degeneraation ja kuluman hoito

Alkuvaiheessa ja lievissä oireissa kannattaa pyrkiä hoitamaan tilannetta ilman operatiivisia hoitoja. Kipulääkitys, rasituksen vähentäminen, sopivien kenkien käyttö ja injektiohoidot (kortisoni ja joissakin tapauksissa myös viskosuplementaatio) ovat konservatiivisen hoidon perusta. Myös rustolääkkeitä voi kokeilla.

Kun oireisto on edennyt päivittäiseksi, alkaa kyseeseen tulla operatiivisen hoidon mahdollisuus. Mielestäni nuorilla potilailla kannattaa pyrkiä säilyttämään nivelen liikkuvuus ja heille suosittelisin ensisijaisesti debridement-tyyppistä toimenpidettä, jossa metatarsaaliluusta sahataan pieni pala pois ja puhdistetaan nivel ylimääräisistä osteofyyteistä. Niveleen voi myös laittaa RegJoint-implantin, joka saattaa parantaa leikkaustulosta, tutkimusnäytön pohjalta ero on kuitenkin pieni. Iäkkäämmillä ja pitkälle edenneissä tapauksissa kannattaa harkita suoraan isovarpaan tyvinivelen luudutusta. Tällöin kuitenkin menetetään isovarpaan tyvinivelen liikkuvuus kokonaan. Useimmissa tapauksissa tästä ei kuitenkaan ole kävelyssä mitään haittaa.

Potilastapaus

78-vuotias nainen. Oikeassa jalkaterässä pitkään vaivoja, useiden vuosien ajan. Liikkuminen on vaikeaa ja kävely on kivuliasta ensimmäisistä askeleista lähtien. Kipu sijoittuu isovarpaan tyvinivelen seutuun. Isovarpaan tyvinivelen liikelaajuus on selvästi alentunut, noin 30 astetta ja isovarvas työntyy II varpaan alle ja nostaa sitä ylöspäin. Oireilua on myös II varpaan päällä, koska se hankaa kengässä. (kts. kuva 1).

Tilanteessa päädyttiin korkean iän ja kokonaistilanteen vuoksi isovarpaan tyvinivelen luuduttamiseen ja II varpaan suoristustoimenpiteeseen. Kuvassa 2 leikkauksen aikana otettu kuva, jolla todennetaan hyvä asento ja arvioidaan ruuvien sopivat mitat. Kuvassa 3 on leikkauspöydällä otettu kontrollikuva ruuvien poraamisen jälkeen.

kuva2

Kuva 2. Leikkauksen aikana otettu kuva. Isovarpaan tyvinivelen vaurioituneet rustot on poistettu ja se on asemoitu teräspiikeillä suoraksi sopivaan luudutusasentoon.

kuva3

Kuva 3. Leikkauksen aikana otettu kuva. Isovarpaan tyvinivel on nyt ruuvattu kiinni kompressioruuvein hyvään asentoon, johon sen toivotaan luutuvan seuraavien viikkojen aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kuva4

Kuva 4. Noin 2kk leikkauksesta otettu rtg-kuva. Isovarpaan tyvinivelessä on jo havaittavissa luutumiseen viittaavia muutoksia, luutuminen on kuitenkin vielä vähän kesken. Asento on pysynyt hyvänä ja ruuvien sijainti ja pituus hyvät.

 

 

Leikkauksen jälkeen ei toipumisessa ollut ongelmia, II varpaan piikki poistettiin kuukauden kohdalla ja isovarpaan tyvinivel oli pari kuukautta leikkauksesta stabiili ja luutuminen käynnissä. 6kk leikkauksesta tyvinivel oli täysin luutunut eikä kävelykipuja enää ollut. Potilas oli tässä vaiheessa tehnyt oireetta kolmen kilometrin kävelylenkkejä. Hankausoire II varpaasta poissa. Kokonaisuutena tulos oli hyvä ja jälkikontrolleita ei enää sovittu.

 

 

 

 

 

Potilastapaus on julkaistu potilaan antamalla luvalla. Kaikki oikeudet potilastapaukseen ja tässä artikkelissa julkaistuihin röntgenkuviin pidätetään.

Text and images – all rights reserved.