Suomalaisesta potilasvahinkojärjestelmästä

Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 27.11.2019.

Suomalaisesta potilasvahinkojärjestelmästä

Potilasvahinkolain mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta, hoidon laiminlyönnistä,
sairaanhoitolaitteen viasta, hoitoon liittyvästä infektiosta, tapaturmasta hoitotoimenpiteen yhteydessä tai lääkkeen toimittamisesta lain vastaisesti tai kohtuuttomasta hoidon lopputuloksesta. Suomalaisessa potilasvahinkokäsittelyssä potilasvahinkoa epäilevällä potilaalla on mahdollisuus tehdä ilmoitus potilasvahingosta Potilasvakuutuskeskukselle (PVK). Ilmoitus käsitellään ja tutkitaan, ja mahdollisesti pyydetään asiantuntijalausunto, jonka perusteella tehdään päätös. Mikäli potilas ei ole tyytyväinen tähän päätökseen, voi hän valittaa Potilasvahinkolautakuntaan (PVLTK), joka pyytää yhden tai useamman asiantuntijalausunnon ja antaa ratkaisusuosituksen, jota Potilasvakuutuskeskus yleisesti ottaen noudattaa.

Kokemukseni mukaan ongelmana suomalaisessa potilasvahinkojärjestelmässä ovat lähinnä todistustaakan sysääminen sairauden heikentämälle henkilölle ja toisaalta
Potilasvakuutuskeskuksen yksipuolinen päätäntävalta. Ratkaisu tehdään aina potilasta
näkemättä papereiden perusteella. Samantyyppinen toimintamalli on käytössä myös muualla vakuutusoikeudellisissa asioissa ja sielläkin kokonaisuuteen sisältyy yhtä lailla ongelmia. Lisäksi Suomessa toimivat riitoja ja potilasvahinkoja ratkaisevat elimet (PVK ja PVLTK) eivät suinkaan ole vakuutusyhtiöistä riippumattomalla rahoituksella järjestettyjä, niinkuin voisi kuvitella. Potilaan edun mukaista olisi tietysti järjestää tällaisten oikeusturvaelinten rahoitus suoraan verorahoista, eikä sotkea järjestelyyn vakuutusyhtiöitä, joilla on asioissa aina oma lehmänsä ojassa. Näiden järjestelmien läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta voitaisiin oleellisesti parantaa riippumattomuudella, mutta tahtotilaa vakuutusyhtiöiden roolin rajoittamiseen ei selvästikään ole.
Miksi?

Vakuutusyhtiöiden vallasta

Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 23.10.2019.

Vakuutusyhtiöiden vallasta

Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat 2000-luvulla ottaneet vahvasti jalansijaa
terveyden- ja sairaanhoidossa joko ostamalla suuria osuuksia terveyden- ja
sairaanhoidon ketjuyrityksistä tai perustamalla omia terveyden- ja sairaanhoidon
toimipisteitä. Samaan aikaan sote-uudistuksessa veronmaksajan rahoja naitiin näiden
vakuutusyhtiömisteisten terveydenhuollon ketjuyritysten toimesta ja ilmassa lemuaa
edelleen sankka korruption löyhkä. Vakuutusyhtiöiden toimintaan kuuluu myös terveyden- ja sairaanhoidon yksiköistä kerättävä yksityiskohtainen sairaskertomusmateriaali ja sen hyödyntäminen vakuutusyhtiöiden toimintaprosesseissa. Vakuutuslääkäritoiminta on vakuutusyhtiöiden palkkalistoille otettujen lääkärien tekemää paperiasiantuntijatoimintaa, jossa otetaan kantaa mm. potilaalle maksettaviin korvauksiin ja muihin esille tuleviin asioihin. Paperiasiantuntijat voivat puuttua myös potilasta näkemättä hoitoon tai hoitopaikan valintaan jopa kesken
hoidon. Vakuutusyhtiöt tai suoraan niiden rahoittama Potilasvakuutuskeskus päättävät
vahingonkorvauksista potilasvahinkoasioissa.

Vakuutusyhtiöiden asema on poikkeuksellisen laaja. Vakuutusyhtiöt ovat nousseet
potilaiden hoitoketjussa määräävään asemaan: tänä päivänä ne päättävät itse
asiassa potilaan hoitopaikan ja siten hoitavan lääkärinkin, tuottavat palvelut joko
osittain tai yhteistyössä jonkin kumppaninsa kanssa, keräävät valtavia määriä
terveyden- ja sairaanhoidon tietoa asiakkaistaan ja lopulta päättävät kaikista
korvauksista ja kiista-asioissa ovat mukana päätöksenteossa. Ja kaikki tämä
tapahtuu lakisääteisesti. Vakuutusyhtiöiden asema muistuttaa siis hyvin läheisesti julkisen vallan käyttöä. Miten ihmeessä yksityiset yritykset ovat voineet päästä tällaiseen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa?

Edellä olevan pohjalta vakuutusyhtiöiden asemaa tulisi arvioida suomalaisessa
yhteiskunnassa kriittisesti ja erityisesti ottaa käsittelyyn vakuutusyhtiöiden toiminta
terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla.

Korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa

Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 25.9.2019.

Korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa

Korruptio on rumaa kaikkialla missä sitä esiintyy. Se on itsekeskeistä ja ahnetta.
Terveydenhuollossa se on vielä astetta ahneempaa, sillä hoitoa ja siten resursseja
kipeästi tarvitsevat potilaat kärsivät siitä. Kansainvälisissä kirjallisuushauissa tulee esille kourallinen julkaisuita. Näiden perusteella syntyy vaikutelma laaja-alaisesta ongelmasta ja jotkin julkaisut kuvailevat sitä ”nykypäivän lääketieteen vakavimmaksi eettiseksi kriisiksi”. Suomalaisia julkaisuita en löytänyt, mutta kansalaisille osoitetuissa kyselyissä
korruptio terveyden – ja sairaanhoidossa nousee meilläkin ensimmäisten joukossa
esille.

Kun vertaan Suomessa havaitsemaani korruptiota (virkapelit, ylihintaiset hankinnat,
hyväveliverkostot) kansainvälisten julkaisuiden havaintoihin, on todettavissa, että
esimerkiksi suomalaisella ja intialaisella terveydenhuollolla on yllättävän paljon
yhteistä. Intialaiset ovatkin julkaisuiden mukaan todenneet terveyden- ja
sairaanhoitonsa korruptoituneimmaksi julkisen sektorin alueeksi. Suomessa
ongelmasta ei puhuta mitään.

Jotkin lääkeyhtiöt ovat saaneet maailmalla sakkoja korruptionomaisesta
markkinoinnista. Suomessa lääketeollisuuden toiminta on erittäin säädeltyä ja
potilaiden luulo siitä, että lääkäri hyötyisi kalliiden lääkkeiden määräämisestä on
minusta yleisesti ottaen perusteeton. Kansallisia hoitolinjauksia tekeviä lääkäreitä
saattaisi kuitenkin olla perusteltua tässä suhteessa seurata.

Sotejuna lopulta pysähtyi – mutta kovin hitaasti. Sotea puskettiin lisääntyvän
vastustuksen läpi ilman laajaa demokraattista hyväksyntää. Kun veronmaksajaa
pakkonaitettiin isojen terveydenhuollon ketjuyritysten kanssa, ei tarvinnut olla
kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen korruptioon sopivia signaaleja.
Kaikki eivät ole niin sivistyneitä, että haluaisivat erottaa oman edun yhteisestä
edusta. Lääkärikunnan pitäisikin tehdä keskinäinen säännöstö korruption
ehkäisemisestä terveyden- ja sairaanhoidossa. Ja mitä nopeammin sen parempi.