Etäsairaanhoito tarkoittaa potilaiden hoitamista etäkontaktin välityksellä eli lääkäri tai sairaanhoitaja tai muu terveyden- ja sairaanhoidon ammattilainen sijaitsee fyysisesti kaukana potilaasta. Tällaisen etäkontaktin mahdollistavat nykyaikaiset kommunikaatioyhteydet ja hoitoa toteutetaan puhelun välityksellä, tekstiviestien perusteella, chat-yhteydellä, sähköpostitse tai erillisen videopuhelun välityksellä, mikäli molemmilla osapuolilla on tällaiseen tekninen valmius.
Etähoitamisen määrä on lisääntymässä rajusti
Olen hieman huolestuneena seurannut uutisia suomalaisen terveyden- ja sairaanhoidon
siirtymisestä yhä syvemmin etäpalvelutuotantoon. Tämä huolestuneisuus syntyy lähinnä siitä johtuen, että terveyden- ja sairaanhoidon fyysisiä käyntejä ei todellisuudessa voida korvata millään muulla suoritteella ja kun niin nyt kovin aktiivisesti halutaan tehdä, menetetään vääjämäättä jotakin. Tässä artikkelissa tarkastellaan asiaa eri puolilta.
Yle 27.2.2024: ”Hyvin suunniteltuna, osana hoitokokonaisuuksia, jopa puolet vastaanotoista saattaisi olla mahdollisesti sellaisia, että ne voisi hoitaa etänä, Torkki kuvaa etähoidon mahdollisuuksia perusterveydenhuollossa.” ”Pohjois-Karjala: arviolta puolet on etäkäyntejä Kainuu: kaikista terveysaseman potilaskontakteista 70–75 % etävastaanottoina. Varsinais-Suomi: noin 25 % kaikista käynneistä” (1)
Etäpalveluilla pyritään säästämään rahaa
Etäpalvelutuotantoon siirtymisessä pyritään tekemään säästöjä eli tehostamaan toimintaa. Rahan säästäminen on siis ensisijainen syy palvelutuotannon muuttamisessa etäpalvelutuotannoksi. Miten säästö sitten tapahtuu? Jos potilaaseen otetaan yhteyttä vaikkapa puhelimitse ja hän vastaa, ei kontaktin aikana oteta kantaa mihinkään muuhun asiaan kuin esimerkiksi reseptin uusintaan jolloin suoritteen toteuttamiseen kuluva aika voi olla oleellisesti lyhyempi kuin vastaanotolla. Siten säästetään ammattilaisen aikaa. Samalla potilas säästää sivutuotteena matkakuluja ja toisaalta omaa aikaansa. Mutta vastaanottokäynnin yhteydessä mahdollisesti havaittava sairaus tai sairauden merkki jää tällaisessa etähoidossa kokonaan huomaamatta ja hoitamatta. Eli etäpalvelussa palvelurajapinta kapenee ja sillä on omat seurauksensa.
”– Meillä oli tavoitteena, että 70 prosenttia hoidetaan etänä. Se oli aika tiukka tavoite. Eli ainut, mitä ei heidän mielestään voinut hoitaa etänä, olivat avomurtumat, kertoo Järvenpäässä työskennellyt sairaanhoitaja.” (2)
Etäpalvelutuote ei koskaan vastaa vastaanottokäyntiä
Siten etäpalvelutuote on siis täysin erilainen tuote kuin terveyden- ja sairaanhoidon vastaanottokäynti eikä näitä kahta voidakaan verrata keskenään. Vastaanottokäynnin yhteydessä voidaan epäsuorasti arvioida moniakin erilaisia asioita kuten käyttäytymistä sosiaalisessa tilanteessa, kävelyä, vaatteiden pukemista, tasapainoa ja monia muita asioita, joiden arviointi esimerkiksi sähköpostin, chat-vastaanoton tai puhelun yhteydessä on vaikeaa ellei mahdotonta. Etäyhteydessä arviointi saattaa myös perustua yksinomaan ei-ammattilaisen eli potilaan itsensä tekemään tilannearvioon. Kun vastaanottokäynnin yhteydessä todetaan jotakin varsinaiseen ajanvaraukseen liittymätöntä hoidettavaa, esimerkiksi melanoomaepäily iholla, johtaa se tietysti puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta negatiivisiin seuraamuksiin eli lisähoitoihin, toimenpiteisiin ja muihin kustannuksia aiheuttaviin suoritteisiin kuten esimerkiksi laboratoriotutkimuksiin ja histologisiin tutkimuksiin. Toisaalta potilaan kannalta olisi suuri
onni, jos esimerkiksi melanooma todetaan ja hoidetaan ajoissa, jolloin hänen ennusteensa on mahdollisimman hyvä. Yksi asia, joka etähoidossa siis menetetään, ovat valppaan lääkärin tekemät vastaanottohavainnot.
Potilas-lääkärisuhde etähoidossa
Etähoito on aina etähoitoa. Jokainen kuka on elämässään tavannut toisen ihmisen ja kokenut tämän asiansa osaavaksi ja luotettavaksi, ymmärtää että ihmisen tapaamisella on aina oma merkityksensä. Erilaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa on todettukin potilas-lääkärisuhteella olevan merkitystä ja se saattaa vaikuttaa jopa sairauden hoitotuloksiin. Se mikä etähoidossa siis (lyhytnäköisesti) voitetaan ajankäytössä ja rahassa, menetetään samalla osaltaan potilas-lääkärisuhteesta. (3-6)
Tietosuojasta
Kun terveyden- ja sairaanhoidon palveluita tuotetaan etänä, on selvää, että tekninen kommunikaatioyhteys on edellytys kaikelle hoidolle. Tämä tekninen yhteys rakentuu kiinteän puhelinverkon, langattoman puhelinverkon tai kiinteän tai langattoman internet-yhteyden välityksellä. Aina kun tietoa siirretään muutoin kuin suoraan henkilöltä henkilölle, sisältyy tähän tiedon siirtämiseen vähäinen tietoturvariski. Etähoidon tietoturvariski on todennäköisesti hyvin pieni mutta on sanomattakin selvää, että etähoidon tietoturvallisuus ei ole yhtä hyvä kuin perinteisessä vastaanottotyössä.
Lääkärinä kehittyminen
Etäpalveluita tuottavaksi lääkäriksi soveltuisi teoriassa parhaiten henkilö, jolla on pitkä kliininen kokemus ja näkemys, koska etätapahtumassa palvelurajapinta on edellä kuvatusti kapea. Lääkärinä kehittyminen vaatii kuitenkin ison määrän potilaskontakteja, eikä suoraan koulusta pelkästään etälääkäriksi hakeutuvasta voi todellisuudessa tulla koskaan hyvää lääkäriä. Lukemaan oppii lukemalla, ja laskemaan oppii laskemalla. Hyväksi lääkäriksi voi oppia vain tekemällä kliinistä lääkärintyötä ilman mitään oikopolkuja ja silloinkin vasta vuosien ja vuosien harjoittelun jälkeen. Tällä alalla tapahtuu koko ajan kehittymistä erilaisissa hoidoissa ja toisaalta olisi tärkeää nähdä silmästä silmään hyvin monenlaisia erilaisia tapauksia jo uran alkuvaiheessa. Sillä tavoin lääkärintyössä kehitytään vähitellen yhä paremmaksi ja aktiivisesti työtä tekemällä kerätään se laaja kokemus- ja tapauspohja jonka perusteella lääkäri kasvaa ns. kokeneeksi lääkäriksi. Voisiko pelkillä etäkontakteilla kasvaa kokeneeksi lääkäriksi? Ei se ole mahdollista. Esimerkiksi etenkin päivystysasioissa niin tärkeät kirurgian erikoisalat ovat kaikki niin diagnoosiltaan kuin hoidoltaankin käsityöaloja, eikä kannata edes kuvitella hallitsevansa mitään niistä ilman vuosien kokemusta kliinisestä vastaanottotyöstä.
Mihin etälääketiede sitten voisi soveltua?
Etäkontaktilla voi mielestäni hoitaa tiettyjä pieniä asioita:
-hiljakkoin tutkitun ja tavatun, tutun potilaan aiempaan käyntiin liittyvä asia
-hyvin eriteltyyn lääkehoitoon liittyvään kysymykseen vastaaminen
-reseptin uusinta silloin kun potilas käy säännöllisissä kontrolleissa
-hiljakkoin tehdyn toimenpiteen varhainen jälkiseuranta ennen kliinistä jälkikontrollia
-kiputilanteen kontrolli kun varsinainen kivun syy on aiemmin selvitetty ja hoito aloitettu
-toimenpiteen jälkeinen varhainen tilannearviosoitto
-aloitetun lääkkeen lääkevasteen arviointi
-spontaanisti paranevan infektiosairauden hoito hyväkuntoisella potilaalla
-yms.
Etäkontakti voi siis toimia ihan hyvin lähinnä silloin kun potilas on tunnettu, häntä on juuri hiljakkoin hoidettu ja jos hän käy kliinisissä kontrolleissa esimerkiksi vuosikontrolleissa säännöllisesti ja hänen asiansa ja ongelmansa ovat pääsääntöisesti tiedossa. Mikäli etäkontakteilla pyritään korvaamaan esimerkiksi terveyskeskuksen tai erikoissairaanhoidon ensikäyntejä, jolloin pitäisi käsillä oleva ongelma juurta jaksain pääsääntöisesti selvittää, on täysin selvää että sitä touhua tulee kuvata sanalla puoskarointi. Etäkontaktin rooli tulisikin minusta olla aina tällaisia kliinisiä käyntejä avustava, mutta silloinkin siihen sisältyy nämä omat rajoitteensa, jotka ammattilaisen täytyy osata tunnistaa.
Jos suomalaisessa terveyden- ja sairaanhoitojärjestelmässä halutaan pitää ns. tienviittalääkäreitä, jotka vain ohjaavat potilaita oikeaan hoitopaikkaan ilman varsinaista ammattimaista hoitamista, etälääketiede voisi sopia sellaiseen toimintaan melko hyvinkin. Se on sitten ihan toinen keskustelu, miksi tällaisia tienviittalääkäreitä tulisi järjestelmässä pitää ja miten kustannustehokasta sellainen toiminta todellisuudessa on.
Tulevaisuudessa myös tekoälypohjaisia etäpalveluita?
On selvää, että myös etähoito tulee kehittymään entistä kustannustehokkaampaan suuntaan. Yksi todennäköinen kehityssuunta on se, että tietokoneohjelmaa opetetaan alkeelliseksi lääkäriksi. Se voisi vaikka empaattisilla kommenteillaan tukea masentunutta taikka arvuutella onko joku oire sellainen, että sen vuoksi pitäisi hakeutua päivystykseen. Samanlaisia ”botteja” on jo käytössä monien muiden alojen yritysten nettipalveluissa. Mikäli ihminen ja siten terveyden- ja sairaanhoito olisikin niin yksinkertaista ja yksiulotteista, tällä voisi edes teoriassa olla jonkinlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Kun kerran me ja sairautemme olemme aika-avaruudessa muuttuva biopsykososiaalinen kokonaisuus ja kun terveyden- ja sairaanhoitoon liittyy yhtenä inhimillisenä tekijänä myös juridinen vastuu, ei tekoälypohjainen botti voi todellisuudessa olla mitään muuta kuin puoskarointia.
Yhteenveto
Terveyden- ja sairaanhoidon etälääketieteen palvelut lisääntyvät. Kun näin tapahtuu ammattilaisen tekemät vastaanottohavainnot vähenevät, potilas-lääkärisuhde heikkenee, tietosuojariski kasvaa ja nuorten lääkärien kliininen kokemus karttuu hitaammin. On jossakin määrin harhaista ajatella että etähoidolla voitaisiin ikinä korvata terveyden- ja sairaanhoidon perustuotetta eli huolellista lääkärin vastaanottokäyntiä. Tulevaisuudessa todennäköisesti joiltakin osin tullaan käyttämään myös tekoälypohjaisia palveluita, joissa potilaat saavat keskustella tietokoneohjelman kanssa oireistaan.
Kirjallisuutta:
1.Yle 27.2.2024: Jopa kolme neljäsosaa potilaista hoidetaan etänä – katso tästä, miten isoja alueiden väliset erot ovat.
https://yle.fi/a/74-20076644
2.Yle MOT 23.2.2024: Terveyskeskusten lääkäreitä ja hoitajia irtisanoutunut ympäri Suomen – konsulttiyhtiö painosti etähoitoon.
https://yle.fi/a/74-20075962
3. Fallon E. Chipidza, BA, Rachel S. Wallwork, BA, and Theodore A. Stern, MD: Impact of the Doctor-Patient Relationship; Prim Care Companion CNS Disord. 2015
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4732308/
4. Theodore A. Stern, Gregory L. Fricchione, Ned H. Cassem, Michael Jellinek, and Jerrold F. Rosenbaum: Massachusetts General Hospital Handbook of General Hospital Psychiatry (Sixth Edition), Chapter 3: Doctor-Patient Relationship. https://www.sciencedirect.com/book/9781437719277/massachusetts-general-hospital-handbook-of-general-hospital-psychiatry
5. Takehiko Kawaguchi, Angelo Karaboyas, Bruce M. Robinson, Yun Li, Shunichi Fukuhara, Brian A. Bieber, Hugh C. Rayner, Vittorio E. Andreucci, Ronald L. Pisoni, Friedrich K. Port, Hal Morgenstern, Tadao Akizawa and Rajiv Saran: Associations of Frequency and Duration of Patient-Doctor Contact in Hemodialysis Facilities with Mortality
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3752943/
6. https://en.wikipedia.org/wiki/Doctor–patient_relationship