Sisäänkasvanut isovarpaan kynsi (unguis incarnatus) ja sen hoito

Epidemiologiaa
Sisäänpäin kasvanut isovarpaan kynsi on melko yleinen vaiva etenkin nuorilla miehillä, mutta sitä esiintyy myös varpaiden virheasentoihin liittyen vanhemmillakin. Vaiva on melko yleinen, tutkimusten mukaan noin 1-5 % ihmisistä on unguis incarnatus, ja prosentit ovat korkeammat esimerkiksi armeijapopulaatiossa tehdyissä tutkimuksissa.

Etiologia
Isovarpaan kynsi alkaa ilmeisesti toistuvista iskuista kynteen/kynsivalliin tai liian pienten kenkien käytön seurauksena ärsyttää kynsivallia. Kynsivalli alkaa turvota. Tämä johtaa noidankehään, jolloin kynsivallin turvotus vähentää kynnen käytettävissä olevaa tilaa ja toisaalta kun kynnen käytettävissä oleva tila pienenee, ärsyttää se kynsivallia, joka turpoaa. Lopulta turvotus ja kipu on jatkuvaluontoista, ja kävely vaikeutuu. Liian pienten kenkien käyttö voi aiheuttaa tilan, mutta myös varpaiden kiertovirheasennot – jolloin painetta alkaa kävellessä tulla tavanomaisesta poikkeavasti kynsivalliin – voivat olla tilan taustalla.

Taudinkulku
 Alkuun turvotus on ajoittaista ja häviää itsestään levossa. Vähitellen tilan edetessä kehittyy krooninen turvottelu ja tulehdusprosessi, joka aiheuttaa jatkuvan punoituksen ja turvotuksen. Joskus iho voi tästä tulehdusreaktiosta johtuen hilseillä alueelta pois. Lopulta tulehdusreaktio on niin voimakas, että alueella alkaa kasvaa myös granulaatiokudosta (kuva 1). Mikäli vielä tilannetta seurataan, alkaa varpaan muoto jo muuttua ja pinnallinen verenkierto kärsiä varpaan kärjessä (kuva 2).

Kroonistumassa oleva tilanne, sisäsyrjän puolella alkaa olla nähtävissä granulaatiokudosta. Konservatiivinen hoito ei ole ollut riittävää ja päädyttiin kynnen poistoon.

Kuva 1. Kroonistumassa oleva tilanne, sisäsyrjän puolella alkaa olla nähtävissä granulaatiokudosta. Konservatiivinen hoito ei ole ollut riittävää ja päädyttiin kynnen poistoon.

Hoito
Alkuvaiheessa hoito on yleensä konservatiivista. Varpaan kynttä voi pyrkiä kohottamaan tältä alueelta työntämällä pumpulia kynnen alle. Lisäksi on erilaisia kynttä suoristavia jousia ja holkkeja, joita jalkahoitajat usein käyttävät. Lisäksi kynsivallin teippausta siten, että se vedetään jämäkällä teipillä sivulle, on hyvin tuloksin raportoitu. Näillä pääosa kynsistä saadaankin oireettomiksi. Mikäli alueelle on kehittynyt granulaatiokudosta ja vaiva on selvästi krooninen, kannattaa alkaa jo harkita kirurgista hoitoa. On kehitetty erilaisia kirurgisia tekniikoita, mutta mikään toimenpide ei ole 100%:sen hyvä. Uusimisia on tutkimusten mukaan eri menetelmillä noin 10-20%:lla potilaista. Kevyin toimenpide on kynnen poisto. Siihen voidaan samalla liittää kemiallinen kynsiaiheen hoitaminen. Tämä tarkoittaa joko fenolin, natriumhydroksidin tai diatermiavirran käyttöä paikallisesti kynsiaiheeseen sille puolelle, joka on oireinen. Tällä menetelmällä uusimisia silloin tällöin tulee, mutta suurin osa potilaista paranee oireettomiksi. Niin sanottu kiilaekskisio on vanhempi hoito, jossa kirurgisesti poistetaan koko kynsiaihe oireiselta puolelta. Kiilaekskisioon liittyy infektioriski, eikä sitä tulisi käyttää silloin jos alaraajan verenkierto on jostain syystä alentunut. Tämän vuoksi sitä suositellaan enää toisen linjan hoitona muiden keinojen epäonnistuessa. Lisäksi on kehitetty uudenlaisia toimenpiteitä, joilla pyritään kynsivallia pienentämään ja kynttä nostamaan, näiden raportoidut tulokset ovat alustavasti olleet hyviä, mutta eivät nekään 100%:sia.

Kuva 2. Kroonistunut, yli puoli vuotta jatkuvasti vaivannut tilanne. Laaja granulaatiokudoskasvu kroonisen tulehduksen seurauksena ja varpaan kärjen iho vaalenee ja paksuuntuu tällä puolella varvasta. Kynnen poisto rauhoitti tulehduksen ja tämän jälkeen potilas oli oireeton.

Kuva 2. Kroonistunut, yli puoli vuotta jatkuvasti vaivannut tilanne. Laaja granulaatiokudoskasvu kroonisen tulehduksen seurauksena ja varpaan kärjen iho vaalentunut ja paksuuntunut tällä puolella varvasta. Kynnen poisto rauhoitti tulehduksen ja tämän jälkeen potilas oli oireeton.

Mielestäni suurin osa tapauksista saadaan parhaiten hoidettua kynnen poistolla ja koska uuden kynnen kasvu on hidasta (kestää 6-12kk), voidaan kynsi myöhemmin tarvittaessa uudelleenkin poistaa ja saadaan jälleen pitkä oireeton jakso joka tapauksessa. Uuden kynnen kasvaessa tulisi hakeutua oireettomassa vaiheessa jalkahoitajalle, joka tarvittaessa tukee kynnen kasvua esimerkiksi holkittamalla kynsivallin. Myös omatoiminen kynsivallin pehmytkudoksen teippaaminen saattaa parantaa kynnen poiston jälkeistä paranemisprosenttia. Vain niissä tapauksissa, joissa ongelma toistuvasti uusii, tarvitaan laajempia kirurgisia interventioita (esimerkiksi kiilaekskisio).

Tässä artikkelissa esiintyvien kuvien julkaisu potilaiden antamalla luvalla. Kaikki oikeudet kuviin pidätetään. Text and images – all rights reserved.