Polven alueen vaivat ovat yleisiä ja jokaisella meistä on polvissa jonkinlaisia oireita elämämme aikana. Tässä artikkelissa käydään läpi yleisimmät vaivat ja niiden hoitoa.

Polviniveltä ajatellaan lääketieteessä kahtena eri nivelenä: polvilumpion ja reisiluun välisenä nivelenä ja sääriluun ja reisiluun välisenä nivelenä. Näiden oireet ovat toisistaan erotettavissa oirekuvan ja löydösten perusteella. Lisäksi polven alueella on useita jänteitä, nivelsiteitä ja lihaksia, jotka saattavat olla oireiden syynä.

Allaolevassa röntgenanimaatiossa terveestä polvesta on erinomaisesti havainnollistettavissa polven kaksi eri nivelpintaparia: polvilumpion ja reisiluun välinen nivel sekä sääriluun ja reisiluun välinen nivel. Kuten heti huomataan, ensin mainittu liukuu reisiluun nivelpinnan etuosaa vasten ja jälkimmäinen reisiluun alaosan nivelpintaa vasten. Tavallinen röntgenkuvaus otetaan yleensä sekä edestä että sivulta ainoastaan yhtenä kuvana, eikä tämän tyyppistä animaatiokuvausta tarvita.

(julkaistu tekijän antamalla luvalla)

Polvinivelen kuluma ja sen eri asteet

Polven kuluma (arthrosis genu) on jopa 50%:lla yli 65-vuotiaista ja nivelrustojen pieniä vaurioita löytyy kaikilta. Kyseessä on siis enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Polven kuluma kehittyy useilla eri mekanismeilla, mutta oleellisena seikkana ovat varmasti vuosien mittaan kehittyvät pienet rustovauriot esimerkiksi vammojen tai eri syistä johtuvan ylirasituksen seurauksena. Myös alaraajojen linjausvirheet voivat johtaa polven nivelrustovaurioihin.

Polvilumpion kuluma (arthrosis patellofemoralis) aiheuttaa oireita polven etuosaan erityisesti portaita alaspäin mennessä ja pitkän istumisen jälkeen liikkeelle lähtiessä. Polven etuosa usein narisee kyykistyessä ja polvilumpion liikuttelu voi aiheuttaa kipuja.

Reisiluun ja sääriluun välisen nivelen (arthrosis tibiofemoralis) kuluma alkaa useimmiten sisäsyrjältä ja keskeltä tai takaa. Oireena on usein nesteen kertyminen niveleen ja rasituskipu. Edenneessä vaiheessa kehittyy myös leposärky ja liikerajoitus.

Polven kulumaa epäiltäessä ensisijainen konetutkimus on röntgenkuvaus, joka antaa hyvän kokonaiskuvan nivelestä ja degeneraation asteesta.

Alla pitkälle edenneen kuluman (gradus IV) röntgenkuvat
(kuvat julkaistaan potilaan antamalla luvalla):

Polven kuluman hoidossa pyritään huolehtimaan lihasten kunnon ylläpidosta ja hoitamaan oireita mahdollisimman pitkään konservatiivisesti eli ilman leikkauksellista hoitoa. Hoidon kulmakivet ovat fysioterapia, rustolääkitys, kipulääkitys sekä injektiohoidot. Injektioina voidaan antaa mm. kortisonia tai viskosuplementaatiota, joka on nivelnestekorviketta ja auttaa kokemukseni mukaan yllättävänkin hyvin myös edenneessä kulumassa. Aiemmin yleisistä polvinivelen tähystyspuhdistusleikkauksista on todettu olevan lähinnä lyhytkestoista apua, eikä niitä suositella kuin poikkeustapauksissa. Polven proteesileikkaus tulee kyseeseen silloin kun leposärky on jatkuvaa ja toimintakyky oleellisesti alentunut kuluman vuoksi.

Nivelkierukan repeämä

Nivelkierukan repeämä (ruptura menisci) voi liittyä polven kierto-vääntövammaan, tai sitten se kehittyy vähitellen polven kuluman kanssa yhdessä. Tämä jälkimmäinen polven yleiseen degeneroitumiseen liittyvä repeämä voi olla myös miltei oireeton ja niitä todetaankin usein sivulöydöksinä magneettikuvauksissa. Joskus nivelkierukan repeämä on niin laaja, että se johtaa veripolveen ja nivelen lukkiutumiseen. Tällöin polven tähystys kannattaa tehdä nopeassa aikataulussa.

Veripolvi

Usein polven vammautumisen jälkeen kehittyy niveleen runsaasti painetta, koska jokin rakenne vuotaa nivelontelon täyteen verta. Syitä veripolvelle on useita mm. murtumat, nivelkierukan repeämä ja ristisidevamma. Veripolvi kannattaa tyhjentää steriilisti neulalla, jolloin nivelen liikelaajuus paranee selvästi ja paine helpottaa ja kipulääkityksen tarve oleellisesti vähenee. Tämän jälkeen suositus olisi kuvata nivel magneettikuvauksella ja selvittää, mitkä kaikki rakenteet ovat vaurioituneet.

Rasitusvaivat

Polven seudussa on myös paljon erilaisia rasitusvaivoja, jotka oireilevat lähinnä ylirasituksen yhteydessä esimerkiksi kilometrien juoksun jälkeen. Yleensä rasitusvaivojen ensisijainen hoito on lepo ja kipuvaiheen ohituttua myös fysioterapia. Mikäli ongelma pitkittyy kannattaa pyrkiä tarkempaan diagnoosiin huolellisella kliinisellä tutkimuksella ja oirekuvan analysoinnilla. Magneettikuvaus on paras tutkimus lihasten kiinnityskohtia tai jänteitä arvioitaessa.