Olen havainnoinut erilaisia ihmisten sairastavuuteen johtavia toimintamalleja ja yksi tällainen toimintamalli tuntuu esiintyvän toistuvasti. Se on nimittäin pakeneminen omasta elämästä eli arjesta. Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse?

Siinä vaiheessa kun arjesta tulee rasittavaa (niinkuin useimmille meistä siitä ainakin tilapäisesti joskus tulee) osa meistä ei vaan siedä sitä enää tai ei enää löydä mitään hyvää tapaa kestää ja kohdata elämäänsä. Ehkä laukaiseva tekijä on jokin epäonnistuminen, kaltoinkohtelu tai muu sattuma, joka johtaa pahoinvointiin arjessa. Ehkä taustalla ovat vain yksilölle asetetut ylenmääräiset vaatimukset, jotka voivat tulla ympäristöstä tai lähteä ihan  omasta itsestä. Tällöin aletaan hakea pakotietä erilaiseen elämään, esimerkiksi romantisoidaan muuttamista etelän auringon alle koko elämän taakseen jättäen tai jopa ajaudutaan käyttäytymismalliin, joka johtaa sairastavuuden
lisääntymiseen esimerkiksi alkoholin käytön kautta. Alkoholista haetaan usein ulospääsyä ahdistuksesta eli rentoutumista ja hyvänolontunnetta stressaavasta arjesta johtuen. Jokaisella pakenemisen oireet ovat kuitenkin erilaisia, joku saattaa vain vetäytyä pelien maailmaan ja joku toinen alkaa pakonomaiselta vaikuttavan treenaamisen, ostamisen, työnteon tai jonkin muun aktiviteetin. Yhtä lailla pakenemiskäyttäytyminen voi johtaa tilaan, jossa ei saa mitään aikaiseksi. Yhteisenä tekijänä on siis arjen pahoinvointi joka johtaa pakenemiskäyttäytymiseen.

Pahoinvoinnin varhaiset merkit
Pakenemisen tarpeen merkit pitäisi osata omassa elämässään havaita varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ollaan ajauduttu käyttäytymismalliin, josta on terveydellistä haittaa. Tämä ei ole helppoa. Esimerkiksi alkoholismiin ajautuneen tai ajautumassa olevan henkilön on hyvin vaikea päästä toimintamallistaan irti, eikä hän useinkaan pysty kuuntelemaan hyviä neuvoja tai hän salaa käyttäytymismallinsa muilta ihmisiltä mahdollisimman huolellisesti. Toimintamalli pitää siis itse osata havaita ja jättää taakseen, sillä kukaan muu siihen ei pysty toisen puolesta.

Pois noidankehästä
Tyypillisesti tällainen pakenemiskäyttäytyminen johtaa lähinnä haitallisiin vaikutuksiin (samanaikaisesti kun varsinainen syy jää kohtaamatta) ja aiheuttaa sitä kautta lisää ahdistusta ja masennusta. Tällöin tyypillinen ratkaisu ei suinkaan ole lopettaa pakenemista vaan entistä tiukemmin keskittyä haitalliseen käyttäyttäytymismalliin, joka vain johtaa entistä syvempiin ongelmiin. Tämä kierre on ilmeisesti melko vaikea katkaista, koska niin monet ajautuvat ”aivan pohjalle” tilanteessaan. Vasta siellä kohdataan sitten elämä ja sen ongelmat sellaisina kuin ne ovat, ja toipuminen alkaa. Jälkikäteen ajatellen pohjalla käynti voi tuntua tarpeettomalta – juuri siksi ahdistusta aiheuttavat merkit pitäisi osata tulkita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suurten elämäntragedioiden osuessa kohdalle on käytännössä mahdotonta pystyä vaikeita asioita nopeasti ja kylmän viileästi käsittelemään, jolloin riski ajautua pakenemiskierteeseen on suurentunut. Jokaiselle meistä siis voi käydä näin elämän ristiaallokoissa ja pitääkin oppia havaitsemaan, käsittelemään ja ratkaisemaan elämäänsä varjostavat ja ahdistavat asiat, jolloin ne eivät jää kummittelemaan ja aiheuta kuin tilapäistä ahdistusta. Ongelmia pakenemalla ei voi päästä ongelmia kohtaamaan. Vastoinkäymiset käsittelemällä ja ongelmat kohtaamalla ja ratkaisemalla vointi paranee ja pakenemisen tarve vähenee ja lopulta häviää kokonaan.

Lyhyt kohtaamisprosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Luovuttaminen ei ratkaise itse ongelmaa

Ongelman edessä luovuttaminen ei johda yhtään mihinkään eikä epätoivon hetkellä periksi antaminen helpota oloa yhtään. Jonkinlainen ratkaisu kaikkiin asioihin on löydettävissä ja kaikki esteet voidaan kiertää. Jos ihminen olisi luotu luovuttajaksi, niin ihmiskunta olisi kuollut ajat sitten sukupuuttoon. Mutta toisin on käynyt – ihmisiä alkaa olla joidenkin mielipiteiden mukaan jo aivan liikaa – taidamme oikeasti olla siis liiankin
hyviä keksimään selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. Älä päästä itseäsi vajoamaan pysyvästi epätoivoon – muista aina, että ihminen pysyy toimintakykyisenä viikkoja ilman ruokaa, päiviä ilman vettä mutta ei minuuttiakaan ilman toivoa.

3. Aika parantaa haavat

Äkillinen elämäntragedia mistä tahansa syystä aiheuttaa vaikeimmat tunteet heti kun asia on tapahtunut; ajan mittaan masennus ja paha olo varmasti helpottavat. On täysin normaalia reagoida tilapäisellä masennuksella elämäntilanteen muuttumiseen tai epäonnistumiseen. Sillä tavoin ihminen on rakennettu.

4. Hyväksy itsesi totuudenmukaisesti

Vaatii rohkeutta analysoida ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on – vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikilla meillä on ihan varmasti omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämän juju onkin siinä, että osaat määritellä omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin. Jos et osaa tulkita omaa itseäsi totuudenmukaisesti ja määrittää heikkouksiasi ja vahvuuksiasi, on valitettavan todennäköistä, että joudut uudelleen elämässäsi vaikeaan tilanteeseen. Jotkut epäonnistuvat jatkuvasti. Opi sinä jo tällä kerralla – tunnista heikkoutesi ja vahvuutesi ja kehitä niitä.

5. Opi vaikeuksistasi

Vaikeassa tilanteessa olevalla on näköpiirissään vain vähän hyvää. Siinä hetkessä on kuitenkin mahdollisuus oppimiseen ja henkiseen kasvuun. Käytä tilanne hyväksesi, äläkä jätä hyödyntämättä vaikeaa hetkeä – opi siitä mahdollisimman paljon. Ja tee tarvittavat muutokset elämässäsi. Kivun lievityttyä vaikea kokemus muokkaa sinusta vahvemman ja kehittyneemmän persoonan. Vaikeat elämänkokemukset avaavat silmämme ja opimme empaattisemmiksi ja myötätuntoisemmiksi muita ihmisiä ja etenkin muita vaikeassa tilanteessa olevia kohtaan. Ja opimme arvostamaan myös niitä jotka ovat nousseet samanlaisista vaikeuksista huolimatta menestykseen.

6. Hyväksy elämäntilanteesi

Maailmassa on aina joku, joka on juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eikä ole lainkaan masentunut tai epätoivoinen tai toimintakyvytön, vaan eteenpäinpyrkivä ja tavoitteellinen. Analysoi itseäsi ja sitä mitä sinulla on ja mihin kuulut. Mitä sinä arvostat itsessäsi? Entä ihmissuhteissasi? Tai yhteisössäsi? Analysoi myös sitä, mitä sinä et
arvosta. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Opi hyväksymään elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Tee tarvittavia muutoksia toimintatapoihisi tilanteen vaatimalla tavalla, mutta hyväksy epäonnesi ja se tosiasia, että välillä me kaikki kompastumme elämässä. Kun tämä hyväksyminen on tapahtunut, siirrä katseesi eteenpäin ja lähde määrätietoisesti tavoittelemaan päivittämiäsi tavoitteita.