Näin pikkujouluaikaan satuin tutustumaan krapulaan liittyviin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on hieman valottaa lukijalle krapulan biokemiallisia mekanismeja sekä tuoda esille lääketieteellinen nykykäsitys sen oireiden hoitamisesta. Artikkelissa ei käsitellä alkoholismin hoitoa tai alkoholismiin liittyvien voimakkaiden vieroitusoireiden hoitamista. Kansainvälisten julkaisuiden mukaan krapula aiheuttaa pelkästään Isossa-Britanniassa noin 2 miljardin punnan palkkatulojen menetykset vuosittain. USA:ssa alkoholinkäyttöön liittyvät kustannukset on arvioitu niinkin korkeiksi kuin 12-30 miljardia dollaria vuodessa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 179 miljardia dollaria vuodessa. (1, 4)

Krapulan oireet
Krapulaoireilu alkaa määritelmän mukaisesti silloin, kun veren alkoholipitoisuus on palannut nollaan. Tilan oireita ovat muun muassa väsymys, jano, päänsärky, keskittymisongelmat, pahoinvointi, kömpelyys, sekavuus ja vatsakivut. Oireilu voi kestää jopa 24 tuntia. (4)

Krapulan biokemiasta
Alkoholia tai sen metaboliatuotteita käsitellään krapulatutkijoiden mukaan ihmiselimistössä toksiinin tavoin ja immuunijärjestelmän aktivoitumista on epäilty syyksi krapulaoireisiin. On nimittäin osoitettu, että useat sytokiinitasot nousevat 13 tunnin kuluttua alkoholin käytön lopettamisesta (interleukiini-10, interleukiini-12 ja gamma-interferoni). Tältä pohjalta nykykäsitys krapulasta on se, että tulehdusvälittäjäaineet välittävät krapulaoireilun ja että immuunijärjestelmä on mukana sen kehittymisessä. (4)

Unen määrällä on vaikutusta krapulan voimakkuuteen
Vuonna 2017 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa tutkittiin 578 opiskelijan alkoholinkäyttöä, nukkumista ja krapulaa. Tutkimuksessa todettiin käänteinen korrelaatio unen määrän ja krapulan voimakkuuden välillä. Hieman yllättäen tässä tutkimuksessa käytetyn alkoholin kokonaismäärällä ja krapulan voimakkuudella ei todettu korrelaatiota. (2)

Krapulan hoito erilaisilla lääkkeillä tai rohdoilla
Vuonna 2005 julkaistussa englantilais-hollantilaisessa yhteenvetojulkaisussa käytiin läpi kaikki siihen saakka tehdyt tutkimukset krapulan ehkäisystä ja hoidosta. Näitä oli yhteensä 296, joista suurin osa jouduttiin hylkäämään tutkimusten huonon laadun perusteella ja lopulta vain 8 tutkimusta hyväksyttiin yhteenvetoon mukaan. Kaikissa näissä oli mukana kaksoissokkoutettu plasebokontrolliryhmä. (1)

Julkaisun perusteella mikään yksittäinen tutkittu lääke ei ole lääketieteelliselle näytölle vaaditulla varmuudella tehokas alkoholin aiheuttaman krapulan hoidossa tai ehkäisyssä. Julkaisut oli tehty propranololilla, tropisetronilla, tolfenaamihapolla, fruktoosilla, glukoosilla, Borago officinaliksella, Cynara scolymuksella, Opuntia ficus-indicalla ja hiivapohjaisella valmisteella. Ryhmien väliset erot olivat merkittävät vain tolfenaamihapolla, gammalinoleenihapolla ja hiivapohjaisella valmisteella. Tämä on suuressa kontrastissa internetissä markkinoituihin satoihin erilaisiin ”krapulan hoitoihin”. Yleisesti ottaen näiden hoitojen markkinointi ei siis perustu minkäänlaiseen lääketieteelliseen tietoon. Koska näistä kolmesta aineesta on tehty vain yksittäiset tutkimukset kapealla aineistolla, niitä ei yksittäisinä voida ottaa minkään hoitosuosituksen pohjaksi vaan tarvitaan lisää tutkimuksia asiasta. (1)

Suomalaista osaamista
Edellä mainitussa yhteenvetoaineistossa oli mukana myös suomalaisten tekemä tutkimus vuodelta 1983, jossa tutkittiin tolfenaamihappoa. Tolfenaamihappo on tulehduskipulääke (NSAID) eli saman ryhmän lääke kuin esimerkiksi ibuprofeeni tai naprokseeni. Sillä siis ylläkuvatun mukaisesti saatiin merkitsevät tulokset plaseboon  verrattuna. Tutkimusasetelmassa oli mukana 30 tervettä vapaaehtoista kaksoissokkoutetusti. Toinen ryhmä otti tolfenaamihappoa 200mg ennen alkoholinkäytön aloittamista ja lisäksi 200mg ennen nukkumaanmenoa, toinen ryhmä sai siis plaseboa. Tolfenaamihappo todettiin selvästi tehokkaammaksi oireiden lievittäjäksi. Se lievitti päänäsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, ärtyvyyttä, vapinaa, janoa ja suun kuivutta plaseboa selvästi tehokkaammin. (3)

Kombinoitu NSAID + H1-salpaus
Yhdysvaltalainen lääkeyritys on tehnyt kokeellista hoitoa krapulalääkkeellä, jossa on kombinoitu tulehduskipulääke ja H1-salpaaja eli antihistamiini. Tämä lääke on alustavissa testeissä pystynyt vähentämään plaseboon verrattaessa päänsärkyä, sekavuutta ja pahoinvointia. Pilottitutkimuksen otoskoko on kuitenkin ollut niin pieni (n=13), etteivät erot olleet statistisesti merkitseviä. (4)

Eettiset näkökohdat
Krapulan hoitotutkimuksissa on nostettu pintaan myös eettiset näkökohdat, sillä jonkin uuden hienon tutkimustuloksen julkaisu saattaa johtaa median kiinnostumiseen, vahvaan markkinointiin ja lopulta alkoholinkäytön lisääntymiseen. Toki on niin, ettei ole siitäkään mitään näyttöä, että vaikeaoireinen krapula vähentäisi alkoholin käyttöä saati sitten että lieväoireinen sitä lisäisi. Joka tapauksessa eettiset seikat saaattavat olla yksi tekijä, miksi asiaa on rajoitetusti aiemmin tutkittu ja tutkijoiden intressi on keskittynyt muille alueille. (1)

Yhteenveto
Nykytiedon valossa krapulaoireiden taustalla on etanolin laukaisema immuunivälitteinen mekanismi, joka johtaa seuraavana päivänä tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksien kohoamiseen. Paras tapa ehkäistä krapulaa on olla käyttämättä alkoholia tai käyttämällä sitä kohtuullisesti. Mikäli tämä on epäkohteliasta ja alkoholia tulee kuitenkin käytettyä enemmän, pitää huolehtia riittävästä unensaannista (tutkimusasetelmassa >7h uni lievensi oleellisesti krapulaoireita). Tulehduskipulääke kannattanee ottaa ennaltaehkäisevästi ja antihistamiiniakin voi krapulaa ennaltaehkäisevänä lääkkeenä kokeilla. Gammalinoleenihappoa voi kokeilla krapulaoireiden hoidoksi. Edellä kuvatusti toimien mahdollisesti krapulaoireet ovat lievemmät. Kokonaisuutena krapulaa on tutkittu laadukkaasti melko vähän ja lisää lääketieteellistä tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan antaa tieteeseen perustuvia varsinaisia hoitosuosituksia. Tässä artikkelissa ei käsitelty alkoholismin hoitoa tai alkoholismiin liittyvien voimakkaiden vieroitusoireiden hoitamista.

1. Pittler MH, Verster JC, Ernst E: Interventions for preventing or treating alcohol hangover: systematic review of randomised controlled trials. BMJ 2005

2. Van Schrojenstein Lantman M, Mackus M, Roth T, Verster JC: Total sleep time, alcohol consumption, and the duration and severity of alcohol hangover. Nat Sci Sleep 2017

3. Kaivola S, Parantainen J, Osterman T, Timonen H: Hangover headache and prostaglandins: prophylactic treatment with tolfenamic acid. Cephalalgia 1983.

4. Proceeding of the 8th alcohol hangover research group meeting. Curr Drug Abuse Rev 2017. PMC 2018.