Mitä on korruptio?
Alkuun on hyvä määritellä mistä puhutaan. Wikipediasta: ”Korruptio (latinan sanasta corrumpere ’turmelus, pahaan vietteleminen’) on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva henkilö, kuten virkamies, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti. Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä.”

Korruptiota Suomessako?
Toistuvasti Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä korruptiovertailuissa tai ainakin näin tiedotusvälineissä usein tahdotaan tuoda esille. Tässä artikkelissa käsittelen suomalaisessa terveydenhuollossa kohtaamiani korruption elementtejä. Jokainen sana on totta.

Korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa on erityisen rumaa
Korruptio on rumaa kaikkialla missä sitä esiintyy. Se on ilkeää, itsekeskeistä ja ahnetta. Terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla esiintyessään se on vielä astetta ahneempaa, sillä hoitoa ja siten resursseja kipeästi tarvitsevat potilaat kärsivät siitä. Siksi on käsittämätöntä,että lääkärikunnassakin (joka useissa tapauksissa on järjestelmien
ytimessä) ahneus ja rahanhimo voi nousta sellaiseen rooliin kuin se monissa tapauksissa on. Ilmeisesti lääketiede on jo niin sekularisoitunutta ja sivistymätöntä, että lääkäriä ei lähtökohtaisesti voida enää pitää sen puhtoisempana kuin ketään muutakaan ihmistä, eikä traditionaalinen kuva lääkäristä viisaana, korkeamoraalisena, pitkälle koulutettuna eettisenä ajattelijana ole kuin muisto vain.

Terveyden- ja sairaanhoidon korruptiota on tutkittu vain vähän
Aiheesta tekemissäni kirjallisuushauissa tuli esille vain kourallinen julkaisuita maailmalta terveyden- ja sairaanhoidon korruptiosta. Jo näiden perusteella syntyy kuitenkin vaikutelma hyvin laaja-alaisesta ongelmasta, ja jotkin julkaisut kuvailevat sitä ”nykypäivän lääketieteen vakavimmaksi eettiseksi kriisiksi”. Suomalaisia julkaisuita en asiasta löytänyt, mutta kansalaisille osoitetuissa yleisissä kyselytutkimuksissa korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa tulee meilläkin ensimmäisten joukossa esille. Jostakin syystä tätä asiaa ei Suomessa ole haluttu tarkemmin selvitellä – ehkä rahoitusta ei ole löytynyt – tai on tietoisesti päätetty toisin.

Eräitä korruption muotoja suomalaisessa terveyden- ja sairaanhoidossa
1. Veijarit. Yleensä suomalaiset lääkärit ovat erittäin työsidonnaisia, ja tekevät ylitöitä ja huolehtivat potilaistaan erinomaisen hyvin. Silti joukossa on veijareita, jotka enemmän tai vähemmän sovitusti poistuvat työpaikaltaan ja nostavat palkkaa julkisesta työstään samalla kun istuvat yksityisvastaanotolla. Silloin kun tähän ei esimiesten toimesta puututa (tai esimies itse toimii näin) ja toiminta on jatkuvaa, voidaan puhua korruptiosta. Yhtä lailla potilaiden kanavointi julkiselta puolelta esimerkiksi jälkikontrolleihin yksityiselle omalle vastaanotolle ilman että siihen esimiehen toimesta puututaan tai maksavien potilaiden junailu julkisen puolen pitkien hoitojonojen ohi on tulkittavissa korruptioksi.
2. Virkapelit. Ehkä yleisin terveyden- ja sairaanhoidon korruption muoto. Päättävässä asemassa olevat lääkärit tai sairaanhoitajat valitsevat virkoihin ja toimiin henkilöitä, jotka on usein jo ennen virkavaalia sovittu. Myös aktiivista nepotismia on havaittavissa useissa yhteyksissä. Vastaavasti viran tai toimen saanut henkilö jää ”palveluksen velkaa”. Tällöin virkailmoittelu ja hakumenettely on pelkkä kulissi, jolla täytetään näennäisesti säännönmukainen hakuprosessi.
3. Tuote- ja palveluhankinnat. On erikoinen asia, että julkisen kilpailutuksen tuloksena hankintahinta voi lopulta olla kalliimpi kuin vapailta markkinoilta ostetun tuotteen hinta. Kilpailutusprosesseissa saatetaan huomioida erityisasemaan jonkin valmistajan tuote ja pyritään laatimaan kriteerit tarvittaessa niin tiukoiksi, ettei kukaan muu kuin haluttu toimittaja voi niitä täyttää, esimerkiksi antamalla millimetrimääriä jonkin laitteen ominaisuuksista. Yhtä lailla palveluiden ostohinnat ovat korkealla tasolla, usein yli vapaiden markkinoiden hintojen. Mikäli käy siten, että jokin ”väärä” taho sattuisi voittamaan kilpailutuksen, voidaan kilpailutus perua esimerkiksi verukkeella ”speksattu väärin”.
4. Kuuluminen hyväveliverkostoon ja siten mukanaolo laajemmassa korruptioringissä. Esimerkiksi useat suomalaiset ylilääkärit ja myös professorit kuuluvat hyväveliverkostoihin. Miksi näin on? Siinä on kyse omien etujen ajamisesta erilaisin tavoin viime kädessä potilaiden etujen kustannuksella. Hyvävelikerholaisuutta en ole kuitenkaan koskaan nähnyt näiden henkilöiden mainitsevan sidonnaisuutenaan, vaikka sehän nimenomaan on sellainen sidonnaisuus joka kuulijoiden tai lukijoiden pitäisi tietää.

Potilaiden hoito kärsii korruptiosta
Joka kerta kun veijarilääkäri saa olla poissa työpisteestään, jää resurssi käyttämättä ja potilasjonot eivät lyhene. Joka kerta kun virkapeleissä valitaan joku henkilö ohi jonkun toisen muulla kuin pätevyyden perusteella, avataan tie sille, että hoidon taso on kehnotasoisempaa kuin se voisi olla. Joka kerta kuin tuotehankinnoissa tai palveluhankinnoissa ostetaan sovitulta toimittajalta ylihintaan, siirretään rahaa pois potilaiden hoidosta ko. toimittajalle ja korruptioyhteistyössä mukana oleville henkilöille. Joka kerta kun hyväveliverkosto kokoontuu ja sopii asioista keskenään, on viiime kädessä kärsijänä potilas ja hyötyjänä hyväveliverkoston jäsenet. Kyse ei ole pelkän rahan varastamisesta vaan sillä on aina inhimillisellä kärsimyksellä mitattava hintansa – siten korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa on erityisen ahnetta ja tuomittavaa.

Kansainvälinen ilmiö
Kun vertaan näitä havaitsemiani tapoja kansainvälisissä julkaisuissa esille tuotuihin havaintoihin, on todettavissa, että esimerkiksi suomalaisella ja intialaisella terveydenhuollolla on yllättävän paljon yhteistä. Intialaiset ovat näiden julkaisuiden mukaan todenneet terveyden- ja sairaanhoitonsa korruptoituneimmaksi julkisen sektorin alueeksi ja muiden muassa kaikki yllämainitut korruption muodot ovat siellä arkipäivää vieläkin epäeettisempien toimintamallien lisäksi.

Korruptio ja lääketeollisuus
Jotkin isot lääkeyhtiöt ovat saaneet maailmalla valtavia sakkorangaistuksia markkinoinnistaan ja korruptionomaisesta toiminnastaan. Suomessa en itse kuitenkaan ole huomannut sellaisia toimintamuotoja, jotka automaattisesti johtaisivat korruptioepäilyihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mahdollista, että isot lääkeyhtiöt ovat mukana vaikuttamassa esimerkiksi käypä hoito-suosituksiin tai päättäjiin vaikkapa tutkimusrahoituksen tai muun edun muodossa. Lääketeollisuuden markkinointi rivilääkäreille on Suomessa erittäin säädeltyä ja potilaiden usein esille tuoma luulo siitä, että hoitava lääkäri jotenkin hyötyisi kalliiden lääkkeiden määräämisestä on minusta yleisesti ottaen perusteeton. Etenkin päättävässä asemassa olevien, lääketutkimusta tekevien ja hoitolinjauksia valmistelevien lääkäreiden seuranta tässä suhteessa voisi kuitenkin olla jossakin määrin perusteltua.

Korruptio ja sote-uudistus
Viime vuosien sotejuna on edennyt, mutta hyvin hitaasti ja tuskallisesti. Tämä kertoo siitä, että sitä pusketaan lisääntyvän vastustuksen läpi ilman laajaa demokraattista hyväksyntää. Kun veronmaksajaa näin väkisin naitetaan isojen terveydenhuollon ketjuyritysten kanssa, ei tarvitse olla kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen korruptioon sopivia signaaleja. Ovatko asiantuntijoina käytetyt henkilöt oikeasti riippumattomia? Saavatko sotea edistäneet henkilöt etuuksia tai työpaikkoja nyt tai tulevaisuudessa? Pyritäänkö uudistukseen väkisin hinnalla millä hyvänsä? Miksi uudistusta valmistellaan siten, että halutaan mahdollisimman vähän palveluiden tuottajia sen sijaan, että pyrittäisiin mahdollisimman moneen tuottajatahoon?

Lopuksi
Miksi jotkin lääkärit tai terveyden- ja sairaanhoidon sektorin päättäjät korruptoituvat? Kyse on enemmänkin ihmisyksilöstä kuin toimialasta. Kaikki meistä eivät ole niin sivistyneitä, että haluaisivat erottaa oman edun yhteisestä edusta tai vastuutehtäviensä asiallisesta hoitamisesta hienoista titteleistään huolimatta. Jos ajatellaan 1940-luvun Saksaa, siellä lääkärikunta oli eniten ”natsi” ammattikunta. Erään tutkimuksen mukaan jopa 40-45% lääkäreistä oli natsipuolueen jäseniä (vertailun vuoksi vain 7-10% koko populaatiosta oli puolueen jäseniä) ja syynä siihen oli lääkäreiden aktiivinen halu liittyä puolueeseen. Tämän halun ensisijaiseksi syyksi on arvioitu oman edun tavoittelu. Ja samalla tavoin kuin lääketieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet katsottiin tarpeellisiksi koota Nurnbergin säännöstöksi toisen maailmansodan jälkeen, pitäisi lääkärikunnan tehdä keskinäinen säännöstö myös korruption ehkäisemisestä terveyden-ja sairaanhoidossa. Ja mitä nopeammin sen parempi. Lääkärijohtajien pitäisi olla terveyden- ja sairaanhoitojärjestelmämme aina luotettava ja rehellinen ydin. Nyt näin ei selvästikään ole.

“I am absolutely convinced that no wealth in the world can help humanity forward, even in the hands of the most devoted worker in this cause. The example of great and pure characters is the only thing that can produce fine ideas and noble deeds. Money only appeals to selfishness and always tempts its owners irresistibly to abuse it. Can anyone imagine Moses, Jesus, or Gandhi armed with the money-bags of Carnegie?”

”Olen täysin vakuuttunut siitä, että mitkään rikkaudet maailmassa eivät vie inhimillisyyttä eteenpäin, ei edes asialle omistautuneimman työntekijän käsissä. Vain suurien ja puhtaiden henkilöiden esimerkki voi tuottaa hienoja ajatuksia ja hyveitä. Raha vetoaa vain itsekkyyteen ja kutsuu jatkuvaan hyväksi­käyttöön. Voisitteko kuvitella Moosesta, Jeesusta tai Gandhia rahasäkkiä kantamassa?”

– Albert Einstein