Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 25.9.2019.
Korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa
Korruptio on rumaa kaikkialla missä sitä esiintyy. Se on itsekeskeistä ja ahnetta.
Terveydenhuollossa se on vielä astetta ahneempaa, sillä hoitoa ja siten resursseja
kipeästi tarvitsevat potilaat kärsivät siitä. Kansainvälisissä kirjallisuushauissa tulee esille kourallinen julkaisuita. Näiden perusteella syntyy vaikutelma laaja-alaisesta ongelmasta ja jotkin julkaisut kuvailevat sitä ”nykypäivän lääketieteen vakavimmaksi eettiseksi kriisiksi”. Suomalaisia julkaisuita en löytänyt, mutta kansalaisille osoitetuissa kyselyissä
korruptio terveyden – ja sairaanhoidossa nousee meilläkin ensimmäisten joukossa
esille.
Kun vertaan Suomessa havaitsemaani korruptiota (virkapelit, ylihintaiset hankinnat,
hyväveliverkostot) kansainvälisten julkaisuiden havaintoihin, on todettavissa, että
esimerkiksi suomalaisella ja intialaisella terveydenhuollolla on yllättävän paljon
yhteistä. Intialaiset ovatkin julkaisuiden mukaan todenneet terveyden- ja
sairaanhoitonsa korruptoituneimmaksi julkisen sektorin alueeksi. Suomessa
ongelmasta ei puhuta mitään.
Jotkin lääkeyhtiöt ovat saaneet maailmalla sakkoja korruptionomaisesta
markkinoinnista. Suomessa lääketeollisuuden toiminta on erittäin säädeltyä ja
potilaiden luulo siitä, että lääkäri hyötyisi kalliiden lääkkeiden määräämisestä on
minusta yleisesti ottaen perusteeton. Kansallisia hoitolinjauksia tekeviä lääkäreitä
saattaisi kuitenkin olla perusteltua tässä suhteessa seurata.
Sotejuna lopulta pysähtyi – mutta kovin hitaasti. Sotea puskettiin lisääntyvän
vastustuksen läpi ilman laajaa demokraattista hyväksyntää. Kun veronmaksajaa
pakkonaitettiin isojen terveydenhuollon ketjuyritysten kanssa, ei tarvinnut olla
kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen korruptioon sopivia signaaleja.
Kaikki eivät ole niin sivistyneitä, että haluaisivat erottaa oman edun yhteisestä
edusta. Lääkärikunnan pitäisikin tehdä keskinäinen säännöstö korruption
ehkäisemisestä terveyden- ja sairaanhoidossa. Ja mitä nopeammin sen parempi.
