Olen tutkinut tuhansia jalkateräpotilaita vuosien mittaan ja miettinyt siinä sivussa miksi tietyt sairaustilat kehittyvät juuri tietyille henkilöille ja miksi sama jalkateräpotilas käy toistuvasti vastaanotolla, mutta oireilee usein eri paikoista. Usein jalkateräoireitten joukosta nousee esille hitaasti etenevään jalkaholvien madaltumiseen liittyvä prosessi, johon liittyy monimuotoinen kuva erilaisia oireita mm. plantaarifaskiittia, akillesjänneoireilua, vaivasenluun kehittyminen, päkiävaivoja ja tibialis posterior-tendinittiä.
Jalkaholvien madaltumisesta
Jalkaterän alueella tapahtuu iän mukana pitkittäisen ja myös poikittaisen jalkaholvin madaltumista vähitellen. Ääritapauksessa potilaalla on lattajalka (pitkittäinen holvi), joka on leveä jalkaterän etuosasta (poikittainen jalkaholvi) ja siihen lisäksi liittyy nikan ajautuminen sisällepäin (nilkan valgisoituminen).
Tähän prosessiin, jossa jalkaholvit vähitellen madaltuvat ja suora nilkka ajautuu vähitellen virheasentoon, vaikuttaa littyvän useita erilaisia oiretiloja. Tarvittaisiin pitkä (vuosikymmenien) seurantatutkimus isolla määrällä potilaita, jotta tämä prosessi voitaisiin kunnolla dokumentoida.
Alla tuon esille jalkaterän eri osien yleisiä vaivoja ja omia näkemyksiäni näiden tautitilojen kehittymiseen.
Pitkittäinen holvi
Pitkittäinen holvi madaltuessaan johtaa siis vähitellen lattajalkaan. Kun madaltumista tapahtuu, johtaa se luitten alla olevan kalvomaisen tukirakenteen, plantaarifaskian venyttymiseen. Tämän venyttymisen pohjalta todennäköisesti kehittyy tautitila, jonka on nimetty plantaarifaskiitiksi.
Plantaarifaskiitissa oire ilmaantuu useimmiten joko kantaluun etupuolelle jalanpohjaan tai sitten plantaarifaskian keskiosaan. Oire on pitkällinen, mutta se usein rauhoittuu itsestään.
Pitkittäisen holvin madaltumiseen liittyy todennäköisesti myös pohjekireyden kehittyminen. Kun jalkapöytä madaltuu, kantaluu kääntyy prosessissa hieman ja on todennäköisesti mukana aiheuttamassa pohkeen lihaksiston kiristymiseen johtavaa ketjua. Tämä voi johtaa akillesjännevaivoihin eli akillestendiniittiin, joka pitkittyessään voi johtaa myös akillesjänteen repeämiseen rasituksessa tavanomaista helpommin.
Poikittainen holvi
Poikittainen holvi madaltuessaan johtaa vähitellen jalkapöydänluiden (metatarsaaliluiden) vähittäiseen erkanemiseen sivusuunnassa toisistaan. Tämä prosessi johtaa mm. lisääntyneeseen paineen jakautumiseen päkiän seutuun ja prosessi on mielestäni päkiäkipujen ensisijaisena syynä. Tila johtaa myöhemmin ns. Mortonin tautiin, jossa päkiässä kulkeva varpaiden tuntohermo ärsyyntyy ja paksuuntuu ja johtaa usein hyvin hankalaan kiputilaan.
Poikittaisen holvin madaltumiseen liittyy myös vaivasenluun kehittyminen. Kun ensimmäinen jalkapöydänluu vähitellen antaa periksi ja ajautuu sisällepäin, pitävät lihakset ja jänteet isovarpaan tyviosaa suurinpiirtein paikoillaan, jolloin varpaan kärki alkaa ajautua virheasentoon pikkuvarpaaseen päin.
Nilkan ajautuminen virheasentoon
Yleisenä seurauksena holvien madaltumiselle on myös nilkan ajautuminen virheasentoon sisällepäin eli nilkan valgisoitumiseen. Tämä johtaa usein tibialis posterior-jänteen venytykseen ja oireeseen juuri tämän jänteen alueella. Oire sijoittuu sisäkehräsluusta nilkan sisäsyrjää pitkin noin 5cm matkalle ja ilmaantuu erityisesti rasituksen jälkeen. Pitkälle edenneissä tilanteissa jänne on jopa repeytynyt kroonisen venytyksen ja rasituksen seurauksena.
Ääritapauksissa nilkan virheasento johtaa siihen, että paino maahan alkaa välittyä sisäkehräsluun kautta. Tässä vaiheessa alkaa syntyä alueelle kroonista haavaumaa, eikä leikkaushoidolta enää ole kovin helppo välttyä.
Ennaltaehkäisystä
Miten sitten pystymme ennaltaehkäisemään näiden yllä kuvattujen yleisten tautitilojen syntyä ? Uskon ennaltaehkäisevään lihasten ja jänteiden omatoimiseen kuntoutukseen ja vahvistamiseen. Mikäli lihaksista ja jänteistä ei pidetä jatkuvasti huolta, eivät ne enää kykene vastustamaan ruumiin painoa ja ylläkuvattu madaltumisprosessi erilaisine ilmentymineen lähtee käyntiin. Olen varma, että madaltumisprosessi on yleisin sillä populaatiolla, joka ei harrasta käytännössä mitään liikuntaa ja jonka alaraajan lihakset ovat heikossa kunnossa ja ruumiinpaino on korkea. Nämä yhdessä aiheuttavat jalkaholvin kroonisen ylirasitustilan ja edelläkuvatun monimuotoisen oireilun.
Tällä hetkellä keskitymme näiden oireilmentymien hoitoon fysioterapialla ja yhä useammin kirurgialla. Jalkateräoireisten potilasryhmä on suuri. Meidän kaikkien pitäisi pitää paremmin huolta jalkaterän ja nilkan alueen rakenteistamme siten, että näiden tilojen ja oireiden syntyminen ehkäistäisiin, eikä leikkaushoitoja tarvittaisi kuin vaikeimmissa tapauksissa.
Lue myös artikkeli jalkateräleikkausten tuloksista.