Sisäänpäin kasvanut varpaankynsi

Sisäänpäin kasvanut varpaankynsi (lat. unguis incarnatus) on yleinen ja tyypillinen erityisesti nuorilla miehillä. Sille altistavat useat tekijät. Varpaan kynsi alkaa kasvaa siten, että se työntyy ja ärsyttää kynsivallia ja aiheuttaa tulehduksellisen reaktion. Usein bakteeri-infektio voi vielä pahentaa tilannetta. Kipu tuntuu aina kun varpaan kärki ottaa johonkin kevyestikin kiinni ja rajoittaa toimintakykyä.

Sisäänpäin kasvaneen varpaankynnen hoito on lievissä tapauksissa konservatiivista, mutta jos ongelma kroonistuu tulisi harkita yksinkertaista, paikallispuudutuksessa tehtävää kynsitoimenpidettä. Joskus pelkkä kynnen poisto voi riittää parantamaan tilan pysyvästi. Muita vaihtoehtoja ovat fenolisaatio ja ns. kiilaresektio. Näiden toimenpiteiden tulokset ovat pääsääntöisesti hyvät, mutta pienellä osalla potilaista ongelma voi uusiutua.

Kynsisieni

Kynsisieni (lat. tinea unguium) on yleinen myös isovarpaan kynnessä. Yleensä tähän ei liity mitään oireita, kynsi vain paksuuntuu ja voi muuttaa muotoaan ja väriään. Vaiva on käytännössä hankalahoitoinen, eikä se yleensä parane pelkällä paikallishoidolla. Alkuvaiheessa voidaan koettaa sienilääkityksin ja kynnen kärjen hiomisella, mutta jos koko kynsi on sienen valtaama, kannattanee se poistaa ja aloittaa pitkäkestoinen estolääkitys jota jatketaan kunnes kynsi on kasvanut uudelleen. Kynsisieni pitää kosteasta ja lämpimästä ja näiden tekijöiden eliminointi on tärkeää uusiutumisen ehkäisemiseksi.

Isovarpaan tyvinivelen kuluma

Isovarpaan tyvinivelen kuluma (lat. arthrosis metatarsophalangealis hallucis) on yleinen vaiva. Iän mukana toistuvat pienet traumat ja aktiivinen käyttö johtavat vähitellen tämän nivelen rustojen vaurioitumiseen ja kulumaan. Oireena on alkuvaiheessa rasitukseen liittyvä kipu ja turvottelu ja nivelen liikelaajuuden rajoittuminen. Vaikeassa kulumassa oire voi muuttua jatkuvaluontoiseksi leposäryksi, ja nivelen liikelaajuus voi olla olematon.

Isovarpaan tyvinivelen rustovaurion ja lieväasteisen kuluman hoito on alkuvaiheessa konservatiivista. Osa potilaista hyötyy kortisoni-injektiosta niveleen selvästi. Mikäli tilanne etenee konservatiivisesta hoidosta huolimatta, ja etenkin jos on selvä liikerajoitus tulisi harkita operatiivisia hoitoja. Tyvinivelen puhdistusleikkaus antaa hyvän tuloksen jopa 90%:lla potilaista vuosiksi. Mikäli tilanne on vaikea-asteinen ja jatkuva leposärky vaivaa, tulisi harkita suoraan nivelen luuduttamista. Luudutusleikkauksen jälkeen säryt ovat poissa, mutta nivel on jäykkä ja muuttaa hieman kävelyä. Tämän vuoksi erityisesti liikunnallisesti aktiivisen potilaan kohdalla päädytäänkin ensin puhdistusleikkaukseen ja vasta myöhemmässä vaiheessa luudutusleikkaukseen.

Isovarpaan tyviniveleen on kehitetty myös proteeseja, jotta vaikeatakin kulumaa voitaisiin hoitaa luuduttamatta niveltä. Näitten proteesien tulokset ovat vaihtelevia ja niihin sisältyy ongelmia, joita ei edellä mainittuihin toimenpiteisiin liity mm. proteesi-infektion mahdollisuus.

Uutena hoitona on myös kehitetty suomalainen RegJoint-implantti, joka on synteettistä laktidipolymeerirakennetta ja sijoitetaan kuluneeseen isovarpaan tyviniveleen. Itse implantti on biohajoava eli se poistuu vähitellen seuraavien kuukausien aikana ja korvautuu elimistön rakentamalla arpikudoksella. Tämän tulokset ovat olleet rohkaisevia myös vaikean kuluman hoidossa.

Isovarpaan IP-nivelen kuluma

Isovarpaan IP-nivelen kuluma (lat. arthrosis interphalangealis hallucis) on melko harvinainen.  Myös isovarpaan keskellä oleva pieni nivel voi siis kulua. Usein taustalla on jonkinlainen isovarpaan vamma, joka on tuhonnut nivelpintoja. Tämän nivelen liike on normaalistikin melko vähäistä ja hankalasti oireisessa tapauksessa tulisikin harkita nivelen luuduttamista.

Vaivasenluu

Vaivasenluu (lat. hallux valgus) on yleinen ongelma. Siinä isovarvas alkaa kääntyä II varvasta kohti ja etujalkaterän muoto muuttuu vähitellen. Oire tulee usein isovarpaan tyvinivelen sivulle ja alueella voi olla punoitusta.

Lieväoireisessa tapauksessa suositellaan nykyään alkuun konservatiivista hoitoa eli lähinnä fysioterapiaa tilan etenemisen ehkäisemiseksi. Ihmisillä on myös paljon oireetonta vaivasenluuta. Näitä ei mielestäni tulisi alkaa korjailemaan vain sen vuoksi, että varpaat eivät ole suorat. Olisi kuitenkin tärkeä jo oireettomassa vaiheessa havaita, että jalkaterän muoto alkaa muuttua ja pyrkiä vaikuttamaan tähän mm. fysioterapian keinoin. On mahdollista, että tällä tavoin pystytään ehkäisemään oireiden kehittyminen.

Vaivasenluuleikkaukset ovat sitä pienempiä mitä pienemmästä virheasennosta on kyse. Vaikemmissa tapauksissa joudutaan luudutusleikkauksiin, mutta lievemmässä tapauksessa riittää metatarsaaliluun katkaisu ja pieni siirtäminen. Tulokset ovat pääsääntöisesti hyviä, kirjallisuuden mukaan jopa 90% potilaista on tyytyväisiä tuloksiin, mutta kaikkiin vaivasenluuleikkauksiin liittyy riski uusimisesta seuraavien vuosien aikana. Oireisen vaivasenluun kehittyminen vie pitkään ja prosessi joka johtaa vaivasenluun kehittymiseen on osin vielä selvittämättä. Vaivasenluuleikkaus ei siis pysäytä tätä prosessia vaan hoitaa vain seurauksen eli isovarpaan ja ensimmäisen metatarsaaliluun asentovirheen.

Olen tutkinut vaivasenluuta ja miettinyt sen kehittymiseen liittyviä seikkoja vuosien ajan, ja näiltä osin olen tullut tietynlaiseen näkemykseen asiasta. Ehkä tulevaisuudessa saamme liikkeelle sopivan tutkimusohjelman, jolla saadaan valotettua tällä hetkellä vaivasenluun kehittymiseen liittyviä epäselvyyksiä ja mahdollisesti kehitettyä myös operatiivista hoitoa parempaan suuntaan.