Mikä on Freibergin tauti ?
Freibergin tauti aiheuttaa kipua ja turvottelua jalkaterän etuosaan, yleisimmin II varpaan tyviniveleen. Oireiden syynä on metatarsaaliluun distaalipään nivelpinnan nekrotisoituminen, jonka perimmäinen syy ei ole täysin selvillä. Ilmeisesti synnynnäisesti pitkä metatarsaaliluu, ikään liittyvät biomekaaniset jalkaterän muutokset ja geneettinen alttius yhdessä aiheuttavat taudin puhkeamisen etenkin 15-20 vuotiailla. Joidenkin julkaisuiden mukaan tauti on yleisempi naisilla.
Tällä hetkellä taudin etiologiaa ei ymmärretä siinä määrin, että sitä pystyttäisiin ehkäisemään ennalta.
Diagnostiikasta
Diagnoosi tehdään kliinisin perustein ja se varmistuu röntgenkuvassa myöhemmin. Alkuvaiheessa metatarsaaliluun nivelpinnalla ei ole nähtävissä mitään röntgenkuvassa, mutta magneettikuvassa voi olla jo nähtävissä muutoksia tässä vaiheessa. Myöhemmin röntgenkuvassa on todettavissa litistynyt, levinnyt ja fragmentoitunut metatarsaalin distaalipää.
Hoito
Ensisijainen hoito on konservatiivinen. Tässä keskitytään paineen vähentämiseen metatarsaaliluun distaalipään alueelta tukemalla poikittaista holvia ja välttämällä alueen rasitusta provosoivia harrasteita. Osa potilaista paranee tällä.
Mikäli ongelma pitkittyy, voidaan joutua kirurgiseen hoitoon. Metatarsaaliluuta voidaan vähän lyhentää, mikäli se on pitempi kuin yleensä, ja toisaalta poistaa kyseinen nekrotisoitunut (kuolioitunut) osa MTP-nivelestä. Yleensä kirurgisen hoidon tulokset ovat hyvät ja paluu tavanomaisiin harrasteisiin on mahdollista joidenkin kuukausien toipilasjakson jälkeen.
Suomalainen potilastapaus
Kuva 1. Diagnostinen röntgenkuva, jossa Freibergin taudin aiheuttamat muutokset näkyvät selvästi (nuoli). II metatarsaaliluussa näkyy myös vanhan murtuman jälkitila.
17-vuotias mies, SM-tason urheilija. 2012 lähtien oikean jalan II varpaassa ajoittaista kipuilua. Freibergin tautiin sopivat muutokset todettiin röntgenkuvassa 2014 alussa. Alkuun tilannetta hoidettiin konservatiivisesti, lepo ja alueen paineen vähentäminen. Fysioterapia, lepojakso, kipulääkkeet kokeiltiin. Kortisoni-injektio kokeiltiin. Viskosuplementaatioinjektio kokeiltiin. Kaikista näistä huolimatta oireilu jatkui 2014 syksyllä hankalana ja päivittäisenä. Leposärkyä ei enää ollut. (Kuva 1)
Kuva 2. Operatiivisen hoidon jälkeen otettu kuva; II metatarsaaliluun päätä on muovattu, nekroottinen kohta on poistettu ja luuta on vähän lyhennetty.
Syksyllä 2014 päädyttiin kirurgiseen hoitoon, jolloin II metatarsaaliluuta lyhennettiin ja nekroottinen kohta nivelestä poistettiin. Loppuvuodesta 2014 juoksussa ei vaivaa tasaisella maalla, mutta ylämäessä ollut tuntemuksia. 2015 alussa harjoitellut viikon aikana yli 100km juoksua, kipua ei enää missään vaiheessa, vain lieviä tuntemuksia.(Kuvat 2 ja 3)
Kuva 3. Leikkaushoidosta aikaa muutama kuukausi, toimenpidealue on nyt luutunut ja jalkaterän oireet oleellisesti lievittyneet.
Tilanne siis kirurgisella hoidolla selvästi parani ja pystyi jatkamaan aktiivista harjoittelua. Syy vaivan etenemiseen oli tässä tapauksessa ensisijaisesti synnynnäisesti pitkä II metatarsaaliluu ja aktiiviharjoittelu.
Potilastapaus on julkaistu potilaan antamalla luvalla. Kaikki oikeudet potilastapaukseen ja tässä artikkelissa julkaistuihin röntgenkuviin pidätetään.
Text and images – all rights reserved.