Suomessa sairaanhoito on yleisimmin järjestetty siten, että terveyskeskuksessa yleislääkärillä on tyypillisesti 15-20 minuutin vastaanottoaika. Yleislääkäreillä on lisäksi rajoituksia toimintayksiköissään, sillä monien tutkimusten (esimerkiksi magneettikuvien) määräämistä on rajoitettu. Erikoislääkäreillä vastaanottoajat ovat yleisesti 30-60 minuutin mittaisia, ja kaikki sairaalatason tutkimusmahdollisuudet ovat käytettävissä. Erikoislääkärit toisaalta eivät ota kantaa kokonaistilanteeseen vaan antavat usein vastauksen vain yksittäiseen ongelmaan. Monin paikoin yleislääkäreille ja erikoislääkäreille ei pääse kovinkaan helposti vaan vastaanottoaikoja voi joutua jonottamaan pitkään.

Tällainen toimintalogiikka johtaa vääjäämättä haasteeseen, jonka näen vastaanotoilla koko ajan: hoito pirstaloituu, eikä potilaalla itse asiassa ole kokonaisvaltaisesti hoitavaa omaa lääkäriä. Pahimmillaan tilanne johtaa hakuammuntaan, diagnostisiin harharetkiin ja potilaan sairauden hoidon viivästymiseen.

Hyvä kokonaisvaltainen hoito on mielestäni kaikessa lääketieteessä keskeisessä asemassa. Vain potilasta kuuntelemalla ja huolellisesti tutkimalla voidaan päästä perille monimutkaisten oireiden syystä. Valikoiduilla diagnostisilla tutkimuksilla saadaan todennäköisimmin osoitettua tai poissuljettua tarkat diagnoosit. Oikein valituilla ja oikea-aikaisilla erikoislääkärikonsultaatioilla saadaan diagnoosi ja hyvä hoito samalla kertaa. Kokonaisvaltainen hyvä hoito on myös kustannustehokasta.

Minua opetti lääkäriksi aikoinaan muiden muassa kirurgian erikoislääkäri Erkki Nylamo. Hän piti kerran luennon, joka jäi minulle paljon paremmin mieleen kuin mikään muu lääketieteellisen tiedekunnan luennoista. Luennon aiheena oli kirurgisen shokin hoito, mutta hän käytti ajastaan tähän noin 4 minuuttia. Sen sijaan hän puhui koko loppuluennon ajan kokonaisuuksista. Ja viisaasti puhuikin.

Yhdellä ainokaisella luentokalvolla olivat seuraavat sanat:

• tårta på tårta
• um etwas zu tun
• nil nocere

Tårta på tårta

Siis turhien ja jo aiemmin tehtyjen tutkimusten karsiminen. Liiallisen tutkimisen välttäminen kuvantamis- ja lab-tutkimuksissa ja konsultaatioiden tekemisessä erityisesti. Esimerkiksi seurataan potilaan kolesterolia 3-6kk välein vaikka 5 vuoden ajan. Tällaisella touhullahan ei varmasti ole mitään merkitystä ennusteen kannalta, seurantaväli on liian aktiivinen. Potilaan kustannukset toki kasvavat. Myös potilaiden käsitykset tällaisen hoidon merkitsevyydestä voivat olla tässä syynä ja he saattavat suorastaan vaatia tutkimuksia siinä uskossa, että saavat silloin hyvää hoitoa.

Um etwas zu tun

Tämähän tarkoittaa suomeksi ”tehdäkseen jotain” tai sensuuntaista. Lääkärin pitää karsia sellaisten tutkimusten ja konsultaatioiden roiskiminen, jotka eivät johda mihinkään tulokseen. Eli kun ei oikein keksitä mistä on kyse, pyydetään laboratoriokokeita, kuvantamistutkimuksia tai konsultaatioita vailla mielekästä syytä. Potilaalle tämä saattaa näyttäytyä tehokkaalta ja aktiiviselta toiminnalta, mutta tosiasiassa sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Joskus tutkimuksista pidättäytyminen ja seuranta onkin parasta hoitoa. Jokaisesta flunssapotilaasta ei tarvita tulehdusarvomääritystä tai jokaisesta tapaturmapotilaasta ei tarvita rtg-kuvausta.

Nil nocere

”Älä tee vahinkoa”. Tutkimuksella tai hoidolla voidaan myös vahingoittaa potilasta. Turhia tutkimuksia pitää välttää, ja etenkin turhan aktiivisia kajoavia hoitoja. Kirurgiassa erityisen tärkeä lähtökohta, mutta myös enenevässä määrin muilla erikoisaloilla, kun erilaisia uusia lääkkeitä on käytössä ja tutkimusmahdollisuudet lisääntyvät jatkuvasti. Kaikkiin tutkimuksiin sisältyy myös virheellisen vastauksen tai potilastietojen sekoittumisen riski. Tällaiset voivat johtaa pahimmillaan jopa liian aktiivisiin hoitotoimiin.

Näitä kolmea kokeneen kirurgin antamaa ohjenuoraa järkevästi noudattamalla päästään todennäköisimmin kustannustehokkaaseen ja korkealaatuiseen, oikein suunnattuun terveyden- ja sairaanhoitoon. Vuosisatojen ajan kokonaisvaltainen ja perehtyvä lääkärintyö on ollut tehokkaan hoidon perusta, eikä se modernien tutkimusmahdollisuuksien lisääntyessä ole mihinkään murenemassa. Pikemminkin päinvastoin. 

Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.

Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.

Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.

Hippokrateen vala

Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen ja Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalten ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen.

Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja ja kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle.

Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.

Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani.

En tule leikkaamaan veitsellä, en edes rakkokivistä kärsiviä, vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat.

Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita, tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa.

Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten keskuudessa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena.

Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin.

(Suomentanut Heikki Solin)

Potilassuhde syntyy silloin kun potilas hakeutuu lääkärin vastaanotolle ja jatkuu sellaisena vähintäänkin hoidon päättymiseen saakka. Potilaan hoidossa tulee mielestäni erityisesti huomioida potilaan oikeudet ja huolehtia riittävästä yhteisymmärryksestä hoitolinjoja mietittäessä. Tämä mm. sen vuoksi ettei lääketiede ole sellaista, että voitaisiin tehdä joku yleispätevä käypä hoito-suositus joka tilanteeseen. Lääkärin työ on lääketieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon arviointia ja soveltamista, joka päivä ja jokaisen potilaan kohdalla. Jopa täsmälleen samanlaista sairautta tulee hoitaa erilaisilla potilailla eri tavoin — niin se vain on. Ja hyvä lääkäri osaa valita kunkin potilaan kohdalla sen parhaan tavan hoitaa juuri tätä potilasta.

Potilaan kohtaaminen lääkärin vastaanotolla on myös taitolaji. Esimerkiksi pelkkä aikatekijä voi estää asioiden selviämisen. Pidin joskus terveyskeskuslääkärin sijaisena toimiessani joka päivä vastaanottoa, jossa ajat oli laitettu 15 minuutiksi potilasta kohden. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tuossa 15 minuutissa ehdittiin vanhukselta ottaa vaatteet pois. Sellaista lääkärintyötä, jossa on jatkuva kiire ja asioita jää kiireen vuoksi hoitamatta, ei mielestäni tulisi taloudellisten näkökohtien pakottamana tarjota. Nykypäivän trendi kuitenkin on se, että pyritään tuottamaan palvelut mahdollisimman halvalla – eikä tälle trendille näy loppua.

Pidän lääkärin työstä. Toisaalta olen luonteeltani melko perfektionisti ja se asettaakin haasteen – minulle. Tavoitteeni lääkärinä on tarjota potilaalle mahdollisimman korkeatasoista hoitoa kaikissa tilanteissa. Pyrin hoitamaan kaikki potilaani niin hyvin kuin osaan, toisaalta tunnen myös omat rajoitteeni. Jotkin asiat hoitaa joku toinen vielä paremmin ja silloin kannattaakin konsultoida. Mielestäni ns. toiset mielipiteet ovat potilaan etu kaikissa tilanteissa, etenkin silloin jos hoitoratkaisuihin vaikuttavat seikat eivät ole sataprosenttisen selviä.