Tämän artikkelin tarkoituksena on jatkaa vaikeiden aiheiden läpikäymistä ja nyt aiheeksi valikoitui järjestelmällinen pahoinvointi. Mitäs se sellainen on? Määritellään se vaikka seuraavasti: järjestelmällinen pahoinvointi on ihmisyksilön kokemaa pahoinvointia, jonka lähtökohtainen syy on koettu pitkäkestoinen epäoikeudenmukaisuus tai muu koettu kaltoinkohtelu sen yhteisön tai organisaation toiminnassa johon yksilö kuuluu. Tämä voi syntyä esimerkiksi siitä, että yhteisön veromalli on yksilöitä syrjivää tai että yhteisö vaatii yksilöltä sitoutumista poliittiseen ideologiaan, jota yksilö ei voi kannattaa. Yhtä lailla pahoinvointia voi syntyä siitä, että yhteiskunnassa korruptionomaiset elementit ovat vahvoja ja yksilön suorittama verotaakka käytetään epäeettisin toimintamallein jonkun toisen kansalaisen tai kansalaisryhmän eduksi, jolloin syntyy tilanne jossa veronmaksaja ei enää koe ponnistustensa johtavan mihinkään hyvään tai kannatettavaan toimintaan. Historiassa on myös esimerkkejä siitä miten järjestelmä valvoo ja kiusaa toisinajattelijoita. Toisaalta yhteisöön kehittynyt toimintakulttuuri ja yleisesti suvaitsematon arvopohja voi aiheuttaa pahoinvointia esimerkiksi erilaisille vähemmistöille. Kokonaisuutena siis järjestelmän aiheuttama pahoinvointi on hyvin laajaa ja väitän sen koskettavan enemmän tai vähemmän satoja miljoonia ihmisiä maailmassa: toisinajattelijoita, vähemmistöryhmiä, siirtolaisia, pakolaisia ja myös ihan tavallisia kansalaisia.
Näistä asioista puhutaan liian vähän
Yleisesti ottaen lääketieteessä ajatellaan ahdistuksen ensisijaiseksi syyksi yksilön henkilökohtaisia ominaisuuksia. Ajatellaan siis, että ihmisen pitäisi käytännössä aina pystyä sopeutumaan vallitseviin oloihin. Eli pitäisi olla tyytyväinen yhteiskunnalliseen malliin, johon kuitenkaan ei voi olla tyytyväinen mikäli ajattelee toisin. Yhtä lailla lääketieteellisessä mielessä yksilön pitäisi pystyä sopeutumaan valvontaan, tai suvaitsemattomuuden kulttuuriin ja jos ei sopeudu on jonkinlainen mielenterveyden häiriö kyseessä. Tämä on minusta tietyllä tavalla nurinkurisesti ajateltua.
Tutkimuksia länsimaalaisen yhteiskuntajärjestelmän aiheuttamasta ahdistuksesta en ole tietokannoista löytänyt. Sen sijaan Eurooppaan saapuneiden pakolaisten osalta on julkaistu ainakin yksi tutkimus, jossa todetaan että psykologiset ongelmat ovat erityisen yleisiä etenkin niistä maista tulevilla, joissa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusrikkomuksia (1).
Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että myös suomalainen tai länsimaalainen kuten mikä tahansa muukin yhteiskuntajärjestelmä aiheuttaa jonkin verran pahoinvointia. Tästä on useita epäsuoria viitteitä. Jos esimerkiksi katsotaan itsemurhatilastoja WHO:lta vuodelta 2016, Suomi loistaa siellä edelleen korkealla lukemalla (13,8/100 000 asukasta) ja meitä edellä ovat muun muassa Venäjä, liuta Afrikan ja Aasian maita ja Baltian maat. EU:n tilastojen mukaan 56200 ihmistä teki itsemurhan EU:ssa vuonna 2015. Euroopassa ja Venäjällä itsemurha-alttius näyttääkin olevan paljon korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi Etelä-Amerikassa. Väitän että osa näistä itsemurhista johtuu järjestelmällisestä pahoinvoinnista.
Väitän edelleen että yksi tärkeä yksilötason ahdistusta, pettymystä ja masennusta aiheuttava tekijä on vallitseva yhteiskuntajärjestelmä ja siihen liittyvä yleinen yhteiskunnan toimintakulttuuri. Järjestelmä aiheuttaa ihmisten pahoinvointia kaikkialla maailmassa – niin Pohjois-Koreassa, USA:ssa, Länsi-Euroopassa kuin myös Suomessa. Luulen että pahoinvoinnin yhtenä perussyynä se, että valtaapitävä yhteiskunnallinen organisaatio liian usein unohtaa perusroolinsa yksilöiden palvelijana ja käyttää valtaansa pyrkien kääntämään näitä rooleja päinvastoin. Kun yksilö eri tavoin siis pyritään valjastamaan järjestelmän työjuhdaksi tai joissakin tapauksissa tai valtioissa jopa suoranaisesti järjestelmän viholliseksi, syntyy pahoinvointia. Ja mitä voimakkaampia keinoja yksilön alistamiseen tai tarkkailuun käytetään, sen huonommin hän voi. Yhtä lailla jos yhteisön toimintakulttuuriin kuuluu, että jotakin vähemmistöä ei siellä suvaita, syntyy tilanne joka aiheuttaa pahoinvointia pitkässä juoksussa.
Zersetzung – Itä-saksalaista osaamista
Itä-Saksassa turvallisuuspalvelu Stasi käytti 1950-luvulta alkaen, eniten 1970-ja 80-luvuilla puhtaasti pahoinvointia aiheuttaakseen aktiivisesti valtaansa puuttuessaan ihmisten elämiin. Tämän toimintamallin nimi oli Zersetzung. Sanalle ei oikein ole suoraa suomalaista vastinetta. Zersetzung on sanakirjakäännöksenä hajoaminen, mutta käyttäisin mieluummin sanaa hajottaminen, sillä kyseessä ei ole mikään spontaani hajoamistapahtuma vaan siihen oli syynä sairas sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä.
Useiden erilaisten pahoinvointia ja stressiä aiheuttavien toimenpiteiden tavoitteena oli, ettei uhrilla enää olisi energiaa tai mahdollisuuksia arvostella yhteiskunnallista valtaa tai muulla tavoin toimia sitä vastaan. Tyypillisesti käytettiin avustajia selvittämään ja raportoimaan uhrin yksityiselämään liittyviä asioita. Tämän jälkeen vaikutettiin henkilön uraan, henkilösuhteisiin ja yleisesti yhteiskunnalliseen maineeseen. Toimenpiteet toteutti Stasi. Esimerkiksi Herra J menetti ajokorttinsa. Sitten levitettiin huhuja, joiden mukaan hän pettäisi vaimoaan. Työpaikallaan hänelle järjestettiin enenevästi ongelmia. Lopulta poliisi pidätti hänet rikoksesta, jota hän ei tehnyt. Stasi toimi näissä tapauksissa täydessä operatiivisessa hiljaisuudessa, eikä herra J:llä ei ollut mitään aavistusta siitä että Stasi oli kaikkien näiden tapahtumien takana. Kun tällaisten ongelmien kanssa oli kamppailtu vuosien ajan, uhri menetti tarmonsa vastustaa valtaapitävää järjestelmää (2).
Zersetzung-ohjelmalla oli toiminta-aikanaan Itä-Saksassa noin 5000-10000 uhria. Pidän todennäköisenä, että kylmän sodan aikana myös muissa kommunistivaltioissa toteutettiin samantyyppisellä toimintamallilla operaatioita, joiden seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset ovat joutuneet kärsimään järjestelmällisestä pahoinvoinnista. Yhtä lailla tämän tyyppistä toimintaa harrastettiin 1960-70-luvuilla USA:ssa FBI:n toimesta ja uhrina oli mm. mustien ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King (3).
Oliko suomalainen pahoinvointi huipussaan 1990?
Myös Suomessa osataan aiheuttaa pahoinvointia. Esimerkiksi 1990-luvun alun lamakausi johtui pääsääntöisesti suomalaisesta vallan käytöstä. Neuvostoliiton kaupan romahdus yhdessä Suomessa harjoitetun rahapolitiikan kanssa johtivat siihen, että ulkomaisia lainoja ottaneet yritykset olivat suurissa ongelmissa näiden lainojensa takaisinmaksun kanssa. Seurauksena oli konkursseja ja työttömyyttä. Mutta miten ihmiset silloin voivat? Itsemurhakuolleisuus saavutti kaikkien aikojen huippunsa 1990, jolloin yhteensä 1520 henkilöä teki itsemurhan ja miesten itsemurhafrekvenssi oli noin 50/100 000. Sen jälkeen itsemurhien määrä on ollut jatkuvassa laskussa (5). Johtivatko devalvaatiopäätös yksin tai sarja rahapoliittisia päätöksiä siihen, että itsemurhia tapahtui enemmän kuin koskaan aikaisemmin? Todennäköisesti niillä oli oma vaikutuksensa juuri järjestelmällisen pahoinvoinnin kautta, päätöksillä kun horjutettiin tietoisesti sitä pohjaa jonka varaan suomalaiset yrittäjät olivat tulevaisuuttaan rakentaneet. Devalvaatio yksinään johti kotimaan myynnillä elävien ulkomaanvelkaisten yritysten välittömiin ongelmiin, kun taas vientiyritysten tilanne helpottui. Se oli tulonsiirto vientiteollisuudelle, ja sen hintana oli osa kumuloituvasta pahoinvoinnista ja lopulta osansa myös näistä itsemurhista.
Toki monilla muillakin seikoilla kuin konkursseihin johtaneella rahapolitiikalla on vaikutuksensa ihmisten suisidaaliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi Itä-Euroopan itsemurhaluvut ovat maailman korkeimpia. Itä-Euroopassa asuu 6% maailman väestöstä, mutta näihin maihin sijoittuu kuitenkin 12% maailman itsemurhista. On esitetty, että Itä-Euroopassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuneet poliittiset muutokset olisivat tässä maantieteellisessä jakaumassa yhtenä syynä (4). Missä tahansa järjestelmässä tehtävillä isommilla ja pienemmillä päätöksillä on aina siis seurauksensa.
Myös pieniin asioihin liittyvä järjestelmällinen pahoinvointi voi johtaa elämänilon menettämiseen
Seuraava tapaus julkaistaan nimettömänä potilaan antamalla luvalla. Vastaanotollani kävi hiljakkoin kantasuomalainen pitkän työuran jälkeen eläkkeelle siirtynyt potilas, joka oli ajautunut itsemurhayritykseen sen vuoksi, että toimiminen melko yksinkertaisissa arkisissa asioissa suomalaisessa yhteiskunnassa oli liian haasteellista. Jos hän esimerkiksi soitti johonkin virastoon, asiat eivät edenneet vaan ohjattiin jonnekin muualle, jonne soittaessa kävi samoin. Palvelu oli kehnoa eikä asioita saatu hoidettua. Järjestelmä oli hänen kohdallaan unohtanut tehtävänsä yksilön palvelijana. Tällöin aikaansaamattomuuden ja toisaalta myös osaamattomuuden tunne aiheuttivat syvän pettymyksen ja johtivat ahdistukseen. Herkkä, ahdistunut suomalainen henkilö voi siis ajautua jopa suisidaalisuuteen yhteiskunnan monimutkaisista toimintamalleista johtuen, vaikka kyseessä olisivat hyvin yksinkertaiset, arkiset asiat. On selvää, että jos pienetkin asiat toimintakulttuurissamme johtavat pahoinvointiin, niin suurissa asioissa vaikutukset ovat tuhatkertaisia.
Kuvassa on todettavissa jonkinlainen yhteys bruttokansantuotteen ja tyytyväisyyden välillä. Huomioitavaa on se, että jos BKT per henkilö on yli 10 000 dollaria, elämään ollaan pääsääntöisesti tyytyväisempiä kuin jos BKT per henkilö on alle 10 000 dollaria. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi Hong Kongissa BKT per henkilö on noin 30 000 dollaria ja siellä elämään ollaan selvästi vähemmän tyytyväisiä kuin Venezuelassa, Brasiliassa, Costa Ricassa tai Meksikossa, joissa BKT henkilöä kohden on alle 10 000 dollaria. Raha ei siis yksinään tuo onnea, mutta jonkin verran sitä on oltava. (9)
Mikä yhteiskuntajärjestelmässä oikeastaan aiheuttaa pahoinvointia?
Ajatellaanpa sellaista yhteiskuntajärjestelmää, jossa ihmiset ovat yhteiskunnan orjia. Heillä ole sananvapautta, liikkumisen vapautta tai kokoontumisvapautta. Ihmisten puolesta asioita ajavia järjestöjä ei sallita. Yksityisyrityksiä ei sallita. Toki johtoportaalla on väkisinkin erivapauksia, jotta asiat saadaan hoidettua. Ensimmäiseksi tulee mieleen tällaisesta hyvänä esimerkkinä jokin kommunisti- tai sosialistivaltio. Uskon että toisinajattelijoiden pahoinvointi on näissä valtioissa syvää, ja heitä vainotaan. Yleisesti ottaen toimintakulttuuri johtaa siihen, että ihmiset eivät mielellään ole toisinajattelijoiden kanssa tekemisissä ja he joutuvat tietyllä tavalla eristyksiin omassa maassaan. Mahdollisesti johtotason henkilöiden elämä voi olla tyydyttävää tai jopa ylellistä, mutta todennäköisesti osa heistäkin on tehtävissään vain tehtäviin liittyvien etujen vuoksi, eivätkä niinkään ideologisista syistä, eivätkä siksi voi kovin hyvin hekään. Pahoinvointia tällaisessa yhteiskunnassa aiheuttaa vapauden puute: ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä siten, ettei yhteiskunta puutu tekemisiin näin voimakkaasti. Yhteiskunnan ei pitäisi olla niin ahne, että se haluaa ottaa kaikki työn hedelmät itselleen ja estää ihmisten toimimisen yhdessä yhteisten tavoitteidensa eteen.
Suomalaisessa järjestelmässä ollaan selvästi vapaampia kuin tässä ylläkuvatussa esimerkkiyhteiskunnassa. Kun ajatellaan kokonaisuutta niin täälläkin yhteiskunnan eri järjestelmät ovat kuitenkin kovin ahneita. Ensinnäkin verot ja palkan sivukulut ja eläkemaksut ovat meillä hyvin korkeat. Tämä johtaa siihen, että työn tehneelle henkilölle jää kovin pieni osa ansaitusta arvonlisästä itselleen. Ja niin siinä sitten käy, että työskentelemme valtavia tuntimääriä viikossa, mutta lopulta kaikkien korkeasti verotettujen perusmenojen jälkeen huomaamme että olemme oikeastaan rikastuttaneet verottajaa ja vakuutusyhtiöitä. Lisäksi kun näemme mihin niitä veroeuroja käytetään, voimme joskus olla eri mieltä. Väitänkin, että kollektivisoitujen veroeurojen käyttö vääriin kohteisiin aiheuttaa pahoinvointia meissä suomalaisissa. Väitän edelleen, että järjestelmällinen pahoinvointi selittää osan suomalaisten heikosta sijoittumisesta kansainvälisessä empatia-tutkimuksessa (6). Jos itse kokee katkeruutta ja pahoinvointia, on vaikeampi olla empaattinen ja auttavainen muille.
Eläkerahojen käytöstä ollaan usein katkeria. Meillähän on sellainen järjestelmä, jossa eläkkeitä maksetaan koko työuran ajan. Jos satut kuolemaan viikko eläkkeelle pääsemisesi jälkeen, perillisesi eivät tule saamaan tästä eläkerahastosta yhtään mitään, maksamasi panos kylmästi sosialisoidaan. Toiseksi eläkeikä on säädetty niin, että suurin osa ihmisistä ehtii kuolla ennenkuin itse ansaituille rahoille alkaisi tulla jotakin korkoa. Ja toki on niin, että vuosikymmeniä laukannut inflaatio syö joka tapauksessa osan eläkesäästöistä. Kolmanneksi eläkkeiden verotus on herättänyt katkeruutta – miksi vielä eläkkeistä pitäisi vielä maksaa veroa, kun kerran korkeaa tuloveroa on maksettu koko työuran ajan? Toki nyt on niin, että koko eläkkeen osuudesta ei ole maksettu veroja eli eläkemaksut on maksettu verottamattomasta tulosta pääosin työnantajan toimesta. Silti jos eläketurvan saisi vapaasti itse järjestää, voisi sen järjestää esimerkiksi siten, että rahat menisivät korkotilille jonka ottaa käyttöönsä eläkeiän saavuttaessaan. Tällöin ne sadattuhannet eurot olisivat välittömästi käytettävissä eikä tililtä nostamiseen liity yleensäkään mitään kolmatta osapuolta joka tilinostosta rokottaa kymmeniä prosentteja välistä. Suomalaisessa järjestelmässä halutaan siirtää rahat välissä vakuutusyhtiölle, joka tekee niillä maksajan työuran kymmenien vuosien aikana tuottavaa sijoitustoimintaa, ja sitten kun pääomaa maksetaan takaisin eläkeläiselle, ottaa vielä valtio siitä osuutensa. En yhtään ihmettele miksi vanhukset ovat usein katkeria eläkkeidensä suhteen.
Väitän, että yhteiskuntamalli jossa eläminen on mahdollisimman vapaata ja suvaitsevaista – niin taloudellisesti kuin muiltakin osin – ahdistaa ja masentaa ihmisiä mahdollisimman vähän. Yhteiskunnalliset suuret muutokset näyttävät olevan jonkinlaisessa yhteydessä pahoinvoinnin lisääntymiseen, eli mahdollisimman stabiilina pysyvä yhteiskunta ilmeisesti luo hyvinvointia. Edelleen uskon että korruptio eri muodoissaan aiheuttaa järjestelmällistä pahoinvointia. Näiden väitteiden suuntaisia tuloksia on useissa onnellisuustutkimuksissa todettukin (7, 8 ja 9). Uskon että ne yhteisöt, jotka alistavat ihmisiä ja ovat liian ahneita, provosoivat pahoinvointia ja menettävät pitkässä juoksussa ajattelijoitaan ja tekijöitään vääjäämättä. Järjestelmä joka toimii ihmisiä varten ja sallii heille mahdollisimman suuren vapauden ja toisinajattelijoita ja vähemmistöjä suvaitseva toimintakulttuuri ovat todennäköisesti globaalissa yhteiskuntakehityksessä tulevaisuuden voittajia. Minkälaisessa yhteiskunnassa sinä haluaisit elää?
Yhteenveto
Käytännössä minkälainen tahansa yhteiskunta aiheuttaa osalle sen jäsenistä niin sanottua järjestelmällistä pahoinvointia. Tällainen pahoinvointi on todennäköisesti laajinta järjestelmissä, joissa yhteiskunta vainoaa toisinajattelijoita tai muita ihmisryhmiä tai rajoittaa ihmisten perusoikeuksia tukeakseen valta-asemaansa. Hyvin toimiva oikeusjärjestelmä lisää tutkimusten mukaan ihmisten tyytyväisyyttä, samoin taloudellinen vapaus. Järjestelmä joka toimii ihmisiä varten ja sallii heille mahdollisimman suuren vapauden ja toisinajattelijoita ja vähemmistöjä suvaitseva toimintakulttuuri ovat todennäköisesti globaalissa yhteiskuntakehityksessä tulevaisuuden voittajia.
1. Psychother Psychosom Med Psychol. 2018 Jan;68(1):22-29. doi: 10.1055/s-0043-103344. Epub 2017 May 3. [Anxiety, Depression and Posttraumatic Stress Disorder in Refugees – A Systematic Review]. [Article in German; Abstract available in German from the publisher] Lindert J1, von Ehrenstein OS#2, Wehrwein A#1, Brähler E#3, Schäfer I#4.
2. Luke Harding, Mafia State: How one reporter became an enemy of the brutal new Russia
3. https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung
4. Suicide in Eastern Europe, the CIS, and the Baltic Countries: Social and Public Health Determinants A Foundation for Designing Interventions Summary of a Conference Leslie Pray, Clara Cohen, Ilkka Henrik Mäkinen, Airi Värnik, and F. Landis MacKellar, Editors RR-13-001 February 2013
5. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. 2010, 5. Itsemurhakuolleisuus 1921–2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.2.2019].
6. Journal of Cross-Cultural Psychology 2017, Vol. 48(1) 23–38 © The Author(s) 2016 Differences in Empathic Concern and Perspective Taking Across 63 Countries William J. Chopik1, Ed O’Brien2, and Sara H. Konrath3
7. Discussion Paper Series No. 531 Department of Economics Benefit or burden? Unraveling the effect of economic freedom on subjective well-being Kai Gehring
July 2012
8.Citation for published version (APA): Graafland, J. J., & Compen, B. (2012). Economic Freedom and Life Satisfaction: A Cross Country Analysis. (CentER Discussion Paper; Vol. 2012-038). Tilburg: Economics.
9. Deaton: Income, Health and Wellbeing Around the World: Evidence from the Gallup World Poll. J Econ Perspect. 2008 Apr 1; 22(2): 53-72.
