Järjestelmällistä pahoinvointia

Tämän artikkelin tarkoituksena on jatkaa vaikeiden aiheiden läpikäymistä ja nyt aiheeksi valikoitui järjestelmällinen pahoinvointi. Mitäs se sellainen on? Määritellään se vaikka seuraavasti: järjestelmällinen pahoinvointi on ihmisyksilön kokemaa pahoinvointia, jonka lähtökohtainen syy on koettu pitkäkestoinen epäoikeudenmukaisuus tai muu koettu kaltoinkohtelu sen yhteisön tai organisaation toiminnassa johon yksilö kuuluu. Tämä voi syntyä esimerkiksi siitä, että yhteisön veromalli on yksilöitä syrjivää tai että yhteisö vaatii yksilöltä sitoutumista poliittiseen ideologiaan, jota yksilö ei voi kannattaa. Yhtä lailla pahoinvointia voi syntyä siitä, että yhteiskunnassa korruptionomaiset elementit ovat vahvoja ja yksilön suorittama verotaakka käytetään epäeettisin toimintamallein jonkun toisen kansalaisen tai kansalaisryhmän eduksi, jolloin syntyy tilanne jossa veronmaksaja ei enää koe ponnistustensa johtavan mihinkään hyvään tai kannatettavaan toimintaan. Historiassa on myös esimerkkejä siitä miten järjestelmä valvoo ja kiusaa toisinajattelijoita. Toisaalta yhteisöön kehittynyt toimintakulttuuri ja yleisesti suvaitsematon arvopohja voi aiheuttaa pahoinvointia esimerkiksi erilaisille vähemmistöille. Kokonaisuutena siis järjestelmän aiheuttama pahoinvointi on hyvin laajaa ja väitän sen koskettavan enemmän tai vähemmän satoja miljoonia ihmisiä maailmassa: toisinajattelijoita, vähemmistöryhmiä, siirtolaisia, pakolaisia ja myös ihan tavallisia kansalaisia.

 

Näistä asioista puhutaan liian vähän

Yleisesti ottaen lääketieteessä ajatellaan ahdistuksen ensisijaiseksi syyksi yksilön henkilökohtaisia ominaisuuksia. Ajatellaan siis, että ihmisen pitäisi käytännössä aina pystyä sopeutumaan vallitseviin oloihin. Eli pitäisi olla tyytyväinen yhteiskunnalliseen malliin, johon kuitenkaan ei voi olla tyytyväinen mikäli ajattelee toisin. Yhtä lailla lääketieteellisessä mielessä yksilön pitäisi pystyä sopeutumaan valvontaan, tai suvaitsemattomuuden kulttuuriin ja jos ei sopeudu on jonkinlainen mielenterveyden häiriö kyseessä. Tämä on minusta tietyllä tavalla nurinkurisesti ajateltua.

Tutkimuksia länsimaalaisen yhteiskuntajärjestelmän aiheuttamasta ahdistuksesta en ole tietokannoista löytänyt. Sen sijaan Eurooppaan saapuneiden pakolaisten osalta on julkaistu ainakin yksi tutkimus, jossa todetaan että psykologiset ongelmat ovat erityisen yleisiä etenkin niistä maista tulevilla, joissa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusrikkomuksia (1).

Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että myös suomalainen tai länsimaalainen kuten mikä tahansa muukin yhteiskuntajärjestelmä aiheuttaa jonkin verran pahoinvointia. Tästä on useita epäsuoria viitteitä. Jos esimerkiksi katsotaan itsemurhatilastoja WHO:lta vuodelta 2016, Suomi loistaa siellä edelleen korkealla lukemalla (13,8/100 000 asukasta) ja meitä edellä ovat muun muassa Venäjä, liuta Afrikan ja Aasian maita ja Baltian maat. EU:n tilastojen mukaan 56200 ihmistä teki itsemurhan EU:ssa vuonna 2015. Euroopassa ja Venäjällä itsemurha-alttius näyttääkin olevan paljon korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi Etelä-Amerikassa. Väitän että osa näistä itsemurhista johtuu järjestelmällisestä pahoinvoinnista.

Väitän edelleen että yksi tärkeä yksilötason ahdistusta, pettymystä ja masennusta aiheuttava tekijä on vallitseva yhteiskuntajärjestelmä ja siihen liittyvä yleinen yhteiskunnan toimintakulttuuri. Järjestelmä aiheuttaa ihmisten pahoinvointia kaikkialla maailmassa – niin Pohjois-Koreassa, USA:ssa, Länsi-Euroopassa kuin myös Suomessa. Luulen että pahoinvoinnin yhtenä perussyynä se, että valtaapitävä yhteiskunnallinen organisaatio liian usein unohtaa perusroolinsa yksilöiden palvelijana ja käyttää valtaansa pyrkien kääntämään näitä rooleja päinvastoin. Kun yksilö eri tavoin siis pyritään valjastamaan järjestelmän työjuhdaksi tai joissakin tapauksissa tai valtioissa jopa suoranaisesti järjestelmän viholliseksi, syntyy pahoinvointia. Ja mitä voimakkaampia keinoja yksilön alistamiseen tai tarkkailuun käytetään, sen huonommin hän voi. Yhtä lailla jos yhteisön toimintakulttuuriin kuuluu, että jotakin vähemmistöä ei siellä suvaita, syntyy tilanne joka aiheuttaa pahoinvointia pitkässä juoksussa.

Zersetzung – Itä-saksalaista osaamista

Itä-Saksassa turvallisuuspalvelu Stasi käytti 1950-luvulta alkaen, eniten 1970-ja 80-luvuilla puhtaasti pahoinvointia aiheuttaakseen aktiivisesti valtaansa puuttuessaan ihmisten elämiin. Tämän toimintamallin nimi oli Zersetzung. Sanalle ei oikein ole suoraa suomalaista vastinetta. Zersetzung on sanakirjakäännöksenä hajoaminen, mutta käyttäisin mieluummin sanaa hajottaminen, sillä kyseessä ei ole mikään spontaani hajoamistapahtuma vaan siihen oli syynä sairas sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä.

Useiden erilaisten pahoinvointia ja stressiä aiheuttavien toimenpiteiden tavoitteena oli, ettei uhrilla enää olisi energiaa tai mahdollisuuksia arvostella yhteiskunnallista valtaa tai muulla tavoin toimia sitä vastaan. Tyypillisesti käytettiin avustajia selvittämään ja raportoimaan uhrin yksityiselämään liittyviä asioita. Tämän jälkeen vaikutettiin henkilön uraan, henkilösuhteisiin ja yleisesti yhteiskunnalliseen maineeseen. Toimenpiteet toteutti Stasi. Esimerkiksi Herra J menetti ajokorttinsa. Sitten levitettiin huhuja, joiden mukaan hän pettäisi vaimoaan. Työpaikallaan hänelle järjestettiin enenevästi ongelmia. Lopulta poliisi pidätti hänet rikoksesta, jota hän ei tehnyt. Stasi toimi näissä tapauksissa täydessä operatiivisessa hiljaisuudessa, eikä herra J:llä ei ollut mitään aavistusta siitä että Stasi oli kaikkien näiden tapahtumien takana. Kun tällaisten ongelmien kanssa oli kamppailtu vuosien ajan, uhri menetti tarmonsa vastustaa valtaapitävää järjestelmää (2).

Zersetzung-ohjelmalla oli toiminta-aikanaan Itä-Saksassa noin 5000-10000 uhria. Pidän todennäköisenä, että kylmän sodan aikana myös muissa kommunistivaltioissa toteutettiin samantyyppisellä toimintamallilla operaatioita, joiden seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset ovat joutuneet kärsimään järjestelmällisestä pahoinvoinnista. Yhtä lailla tämän tyyppistä toimintaa harrastettiin 1960-70-luvuilla USA:ssa FBI:n toimesta ja uhrina oli mm. mustien ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King (3).

Oliko suomalainen pahoinvointi huipussaan 1990?

Myös Suomessa osataan aiheuttaa pahoinvointia. Esimerkiksi 1990-luvun alun lamakausi johtui pääsääntöisesti suomalaisesta vallan käytöstä. Neuvostoliiton kaupan romahdus yhdessä Suomessa harjoitetun rahapolitiikan kanssa johtivat siihen, että ulkomaisia lainoja ottaneet yritykset olivat suurissa ongelmissa näiden lainojensa takaisinmaksun kanssa. Seurauksena oli konkursseja ja työttömyyttä. Mutta miten ihmiset silloin voivat? Itsemurhakuolleisuus saavutti kaikkien aikojen huippunsa 1990, jolloin yhteensä 1520 henkilöä teki itsemurhan ja miesten itsemurhafrekvenssi oli noin 50/100 000. Sen jälkeen itsemurhien määrä on ollut jatkuvassa laskussa (5). Johtivatko devalvaatiopäätös yksin tai sarja rahapoliittisia päätöksiä siihen, että itsemurhia tapahtui enemmän kuin koskaan aikaisemmin? Todennäköisesti niillä oli oma vaikutuksensa juuri järjestelmällisen pahoinvoinnin kautta, päätöksillä kun horjutettiin tietoisesti sitä pohjaa jonka varaan suomalaiset yrittäjät olivat tulevaisuuttaan rakentaneet. Devalvaatio yksinään johti kotimaan myynnillä elävien ulkomaanvelkaisten yritysten välittömiin ongelmiin, kun taas vientiyritysten tilanne helpottui. Se oli tulonsiirto vientiteollisuudelle, ja sen hintana oli osa kumuloituvasta pahoinvoinnista ja lopulta osansa myös näistä itsemurhista.

Toki monilla muillakin seikoilla kuin konkursseihin johtaneella rahapolitiikalla on vaikutuksensa ihmisten suisidaaliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi Itä-Euroopan itsemurhaluvut ovat maailman korkeimpia. Itä-Euroopassa asuu 6% maailman väestöstä, mutta näihin maihin sijoittuu kuitenkin 12% maailman itsemurhista. On esitetty, että Itä-Euroopassa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuneet poliittiset muutokset olisivat tässä maantieteellisessä jakaumassa yhtenä syynä (4). Missä tahansa järjestelmässä tehtävillä isommilla ja pienemmillä päätöksillä on aina siis seurauksensa.

Myös pieniin asioihin liittyvä järjestelmällinen pahoinvointi voi johtaa elämänilon menettämiseen

Seuraava tapaus julkaistaan nimettömänä potilaan antamalla luvalla. Vastaanotollani kävi hiljakkoin kantasuomalainen pitkän työuran jälkeen eläkkeelle siirtynyt potilas, joka oli ajautunut itsemurhayritykseen sen vuoksi, että toimiminen melko yksinkertaisissa arkisissa asioissa suomalaisessa yhteiskunnassa oli liian haasteellista. Jos hän esimerkiksi soitti johonkin virastoon, asiat eivät edenneet vaan ohjattiin jonnekin muualle, jonne soittaessa kävi samoin. Palvelu oli kehnoa eikä asioita saatu hoidettua. Järjestelmä oli hänen kohdallaan unohtanut tehtävänsä yksilön palvelijana. Tällöin aikaansaamattomuuden ja toisaalta myös osaamattomuuden tunne aiheuttivat syvän pettymyksen ja johtivat ahdistukseen. Herkkä, ahdistunut suomalainen henkilö voi siis ajautua jopa suisidaalisuuteen yhteiskunnan monimutkaisista toimintamalleista johtuen, vaikka kyseessä olisivat hyvin yksinkertaiset, arkiset asiat. On selvää, että jos pienetkin asiat toimintakulttuurissamme johtavat pahoinvointiin, niin suurissa asioissa vaikutukset ovat tuhatkertaisia.

Kuvassa on todettavissa jonkinlainen yhteys bruttokansantuotteen ja tyytyväisyyden välillä. Huomioitavaa on se, että jos BKT per henkilö on yli 10 000 dollaria, elämään ollaan pääsääntöisesti tyytyväisempiä kuin jos BKT per henkilö on alle 10 000 dollaria. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi Hong Kongissa BKT per henkilö on noin 30 000 dollaria ja siellä elämään ollaan selvästi vähemmän tyytyväisiä kuin Venezuelassa, Brasiliassa, Costa Ricassa tai Meksikossa, joissa BKT henkilöä kohden on alle 10 000 dollaria. Raha ei siis yksinään tuo onnea, mutta jonkin verran sitä on oltava. (9)

Mikä yhteiskuntajärjestelmässä oikeastaan aiheuttaa pahoinvointia?

Ajatellaanpa sellaista yhteiskuntajärjestelmää, jossa ihmiset ovat yhteiskunnan orjia. Heillä ole sananvapautta, liikkumisen vapautta tai kokoontumisvapautta. Ihmisten puolesta asioita ajavia järjestöjä ei sallita. Yksityisyrityksiä ei sallita. Toki johtoportaalla on väkisinkin erivapauksia, jotta asiat saadaan hoidettua. Ensimmäiseksi tulee mieleen tällaisesta hyvänä esimerkkinä jokin kommunisti- tai sosialistivaltio. Uskon että toisinajattelijoiden pahoinvointi on näissä valtioissa syvää, ja heitä vainotaan. Yleisesti ottaen toimintakulttuuri johtaa siihen, että ihmiset eivät mielellään ole toisinajattelijoiden kanssa tekemisissä ja he joutuvat tietyllä tavalla eristyksiin omassa maassaan. Mahdollisesti johtotason henkilöiden elämä voi olla tyydyttävää tai jopa ylellistä, mutta todennäköisesti osa heistäkin on tehtävissään vain tehtäviin liittyvien etujen vuoksi, eivätkä niinkään ideologisista syistä, eivätkä siksi voi kovin hyvin hekään. Pahoinvointia tällaisessa yhteiskunnassa aiheuttaa vapauden puute: ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä siten, ettei yhteiskunta puutu tekemisiin näin voimakkaasti. Yhteiskunnan ei pitäisi olla niin ahne, että se haluaa ottaa kaikki työn hedelmät itselleen ja estää ihmisten toimimisen yhdessä yhteisten tavoitteidensa eteen.

Suomalaisessa järjestelmässä ollaan selvästi vapaampia kuin tässä ylläkuvatussa esimerkkiyhteiskunnassa. Kun ajatellaan kokonaisuutta niin täälläkin yhteiskunnan eri järjestelmät ovat kuitenkin kovin ahneita. Ensinnäkin verot ja palkan sivukulut ja eläkemaksut ovat meillä hyvin korkeat. Tämä johtaa siihen, että työn tehneelle henkilölle jää kovin pieni osa ansaitusta arvonlisästä itselleen. Ja niin siinä sitten käy, että työskentelemme valtavia tuntimääriä viikossa, mutta lopulta kaikkien korkeasti verotettujen perusmenojen jälkeen huomaamme että olemme oikeastaan rikastuttaneet verottajaa ja vakuutusyhtiöitä. Lisäksi kun näemme mihin niitä veroeuroja käytetään, voimme joskus olla eri mieltä. Väitänkin, että kollektivisoitujen veroeurojen käyttö vääriin kohteisiin aiheuttaa pahoinvointia meissä suomalaisissa. Väitän edelleen, että järjestelmällinen pahoinvointi selittää osan suomalaisten heikosta sijoittumisesta kansainvälisessä empatia-tutkimuksessa (6). Jos itse kokee katkeruutta ja pahoinvointia, on vaikeampi olla empaattinen ja auttavainen muille.

Eläkerahojen käytöstä ollaan usein katkeria. Meillähän on sellainen järjestelmä, jossa eläkkeitä maksetaan koko työuran ajan. Jos satut kuolemaan viikko eläkkeelle pääsemisesi jälkeen, perillisesi eivät tule saamaan tästä eläkerahastosta yhtään mitään, maksamasi panos kylmästi sosialisoidaan. Toiseksi eläkeikä on säädetty niin, että suurin osa ihmisistä ehtii kuolla ennenkuin itse ansaituille rahoille alkaisi tulla jotakin korkoa. Ja toki on niin, että vuosikymmeniä laukannut inflaatio syö joka tapauksessa osan eläkesäästöistä. Kolmanneksi eläkkeiden verotus on herättänyt katkeruutta – miksi vielä eläkkeistä pitäisi vielä maksaa veroa, kun kerran korkeaa tuloveroa on maksettu koko työuran ajan? Toki nyt on niin, että koko eläkkeen osuudesta ei ole maksettu veroja eli eläkemaksut on maksettu verottamattomasta tulosta pääosin työnantajan toimesta. Silti jos eläketurvan saisi vapaasti itse järjestää, voisi sen järjestää esimerkiksi siten, että rahat menisivät korkotilille jonka ottaa käyttöönsä eläkeiän saavuttaessaan. Tällöin ne sadattuhannet eurot olisivat välittömästi käytettävissä eikä tililtä nostamiseen liity yleensäkään mitään kolmatta osapuolta joka tilinostosta rokottaa kymmeniä prosentteja välistä. Suomalaisessa järjestelmässä halutaan siirtää rahat välissä vakuutusyhtiölle, joka tekee niillä maksajan työuran kymmenien vuosien aikana tuottavaa sijoitustoimintaa, ja sitten kun pääomaa maksetaan takaisin eläkeläiselle, ottaa vielä valtio siitä osuutensa. En yhtään ihmettele miksi vanhukset ovat usein katkeria eläkkeidensä suhteen.

Väitän, että yhteiskuntamalli jossa eläminen on mahdollisimman vapaata ja suvaitsevaista – niin taloudellisesti kuin muiltakin osin – ahdistaa ja masentaa ihmisiä mahdollisimman vähän. Yhteiskunnalliset suuret muutokset näyttävät olevan jonkinlaisessa yhteydessä pahoinvoinnin lisääntymiseen, eli mahdollisimman stabiilina pysyvä yhteiskunta ilmeisesti luo hyvinvointia. Edelleen uskon että korruptio eri muodoissaan aiheuttaa järjestelmällistä pahoinvointia. Näiden väitteiden suuntaisia tuloksia on useissa onnellisuustutkimuksissa todettukin (7, 8 ja 9). Uskon että ne yhteisöt, jotka alistavat ihmisiä ja ovat liian ahneita, provosoivat pahoinvointia ja menettävät pitkässä juoksussa ajattelijoitaan ja tekijöitään vääjäämättä. Järjestelmä joka toimii ihmisiä varten ja sallii heille mahdollisimman suuren vapauden ja toisinajattelijoita ja vähemmistöjä suvaitseva toimintakulttuuri ovat todennäköisesti globaalissa yhteiskuntakehityksessä tulevaisuuden voittajia. Minkälaisessa yhteiskunnassa sinä haluaisit elää?

Yhteenveto
Käytännössä minkälainen tahansa yhteiskunta aiheuttaa osalle sen jäsenistä niin sanottua järjestelmällistä pahoinvointia. Tällainen pahoinvointi on todennäköisesti laajinta järjestelmissä, joissa yhteiskunta vainoaa toisinajattelijoita tai muita ihmisryhmiä tai rajoittaa ihmisten perusoikeuksia tukeakseen valta-asemaansa. Hyvin toimiva oikeusjärjestelmä lisää tutkimusten mukaan ihmisten tyytyväisyyttä, samoin taloudellinen vapaus. Järjestelmä joka toimii ihmisiä varten ja sallii heille mahdollisimman suuren vapauden ja toisinajattelijoita ja vähemmistöjä suvaitseva toimintakulttuuri ovat todennäköisesti globaalissa yhteiskuntakehityksessä tulevaisuuden voittajia.

 

1. Psychother Psychosom Med Psychol. 2018 Jan;68(1):22-29. doi: 10.1055/s-0043-103344. Epub 2017 May 3. [Anxiety, Depression and Posttraumatic Stress Disorder in Refugees – A Systematic Review]. [Article in German; Abstract available in German from the publisher] Lindert J1, von Ehrenstein OS#2, Wehrwein A#1, Brähler E#3, Schäfer I#4.

2. Luke Harding, Mafia State: How one reporter became an enemy of the brutal new Russia

3. https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung

4. Suicide in Eastern Europe, the CIS, and the Baltic Countries: Social and Public Health Determinants A Foundation for Designing Interventions Summary of a Conference Leslie Pray, Clara Cohen, Ilkka Henrik Mäkinen, Airi Värnik, and F. Landis MacKellar, Editors RR-13-001 February 2013

5. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5051. 2010, 5. Itsemurhakuolleisuus 1921–2010 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.2.2019].

6. Journal of Cross-Cultural Psychology 2017, Vol. 48(1) 23–38 © The Author(s) 2016 Differences in Empathic Concern and Perspective Taking Across 63 Countries William J. Chopik1, Ed O’Brien2, and Sara H. Konrath3

7. Discussion Paper Series No. 531 Department of Economics Benefit or burden? Unraveling the effect of economic freedom on subjective well-being Kai Gehring
July 2012

8.Citation for published version (APA): Graafland, J. J., & Compen, B. (2012). Economic Freedom and Life Satisfaction: A Cross Country Analysis. (CentER Discussion Paper; Vol. 2012-038). Tilburg: Economics.

9. Deaton: Income, Health and Wellbeing Around the World: Evidence from the Gallup World Poll. J Econ Perspect. 2008 Apr 1; 22(2): 53-72.

Krapulan hoito

Näin pikkujouluaikaan satuin tutustumaan krapulaan liittyviin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on hieman valottaa lukijalle krapulan biokemiallisia mekanismeja sekä tuoda esille lääketieteellinen nykykäsitys sen oireiden hoitamisesta. Artikkelissa ei käsitellä alkoholismin hoitoa tai alkoholismiin liittyvien voimakkaiden vieroitusoireiden hoitamista. Kansainvälisten julkaisuiden mukaan krapula aiheuttaa pelkästään Isossa-Britanniassa noin 2 miljardin punnan palkkatulojen menetykset vuosittain. USA:ssa alkoholinkäyttöön liittyvät kustannukset on arvioitu niinkin korkeiksi kuin 12-30 miljardia dollaria vuodessa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 179 miljardia dollaria vuodessa. (1, 4)

Krapulan oireet
Krapulaoireilu alkaa määritelmän mukaisesti silloin, kun veren alkoholipitoisuus on palannut nollaan. Tilan oireita ovat muun muassa väsymys, jano, päänsärky, keskittymisongelmat, pahoinvointi, kömpelyys, sekavuus ja vatsakivut. Oireilu voi kestää jopa 24 tuntia. (4)

Krapulan biokemiasta
Alkoholia tai sen metaboliatuotteita käsitellään krapulatutkijoiden mukaan ihmiselimistössä toksiinin tavoin ja immuunijärjestelmän aktivoitumista on epäilty syyksi krapulaoireisiin. On nimittäin osoitettu, että useat sytokiinitasot nousevat 13 tunnin kuluttua alkoholin käytön lopettamisesta (interleukiini-10, interleukiini-12 ja gamma-interferoni). Tältä pohjalta nykykäsitys krapulasta on se, että tulehdusvälittäjäaineet välittävät krapulaoireilun ja että immuunijärjestelmä on mukana sen kehittymisessä. (4)

Unen määrällä on vaikutusta krapulan voimakkuuteen
Vuonna 2017 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa tutkittiin 578 opiskelijan alkoholinkäyttöä, nukkumista ja krapulaa. Tutkimuksessa todettiin käänteinen korrelaatio unen määrän ja krapulan voimakkuuden välillä. Hieman yllättäen tässä tutkimuksessa käytetyn alkoholin kokonaismäärällä ja krapulan voimakkuudella ei todettu korrelaatiota. (2)

Krapulan hoito erilaisilla lääkkeillä tai rohdoilla
Vuonna 2005 julkaistussa englantilais-hollantilaisessa yhteenvetojulkaisussa käytiin läpi kaikki siihen saakka tehdyt tutkimukset krapulan ehkäisystä ja hoidosta. Näitä oli yhteensä 296, joista suurin osa jouduttiin hylkäämään tutkimusten huonon laadun perusteella ja lopulta vain 8 tutkimusta hyväksyttiin yhteenvetoon mukaan. Kaikissa näissä oli mukana kaksoissokkoutettu plasebokontrolliryhmä. (1)

Julkaisun perusteella mikään yksittäinen tutkittu lääke ei ole lääketieteelliselle näytölle vaaditulla varmuudella tehokas alkoholin aiheuttaman krapulan hoidossa tai ehkäisyssä. Julkaisut oli tehty propranololilla, tropisetronilla, tolfenaamihapolla, fruktoosilla, glukoosilla, Borago officinaliksella, Cynara scolymuksella, Opuntia ficus-indicalla ja hiivapohjaisella valmisteella. Ryhmien väliset erot olivat merkittävät vain tolfenaamihapolla, gammalinoleenihapolla ja hiivapohjaisella valmisteella. Tämä on suuressa kontrastissa internetissä markkinoituihin satoihin erilaisiin ”krapulan hoitoihin”. Yleisesti ottaen näiden hoitojen markkinointi ei siis perustu minkäänlaiseen lääketieteelliseen tietoon. Koska näistä kolmesta aineesta on tehty vain yksittäiset tutkimukset kapealla aineistolla, niitä ei yksittäisinä voida ottaa minkään hoitosuosituksen pohjaksi vaan tarvitaan lisää tutkimuksia asiasta. (1)

Suomalaista osaamista
Edellä mainitussa yhteenvetoaineistossa oli mukana myös suomalaisten tekemä tutkimus vuodelta 1983, jossa tutkittiin tolfenaamihappoa. Tolfenaamihappo on tulehduskipulääke (NSAID) eli saman ryhmän lääke kuin esimerkiksi ibuprofeeni tai naprokseeni. Sillä siis ylläkuvatun mukaisesti saatiin merkitsevät tulokset plaseboon  verrattuna. Tutkimusasetelmassa oli mukana 30 tervettä vapaaehtoista kaksoissokkoutetusti. Toinen ryhmä otti tolfenaamihappoa 200mg ennen alkoholinkäytön aloittamista ja lisäksi 200mg ennen nukkumaanmenoa, toinen ryhmä sai siis plaseboa. Tolfenaamihappo todettiin selvästi tehokkaammaksi oireiden lievittäjäksi. Se lievitti päänäsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, ärtyvyyttä, vapinaa, janoa ja suun kuivutta plaseboa selvästi tehokkaammin. (3)

Kombinoitu NSAID + H1-salpaus
Yhdysvaltalainen lääkeyritys on tehnyt kokeellista hoitoa krapulalääkkeellä, jossa on kombinoitu tulehduskipulääke ja H1-salpaaja eli antihistamiini. Tämä lääke on alustavissa testeissä pystynyt vähentämään plaseboon verrattaessa päänsärkyä, sekavuutta ja pahoinvointia. Pilottitutkimuksen otoskoko on kuitenkin ollut niin pieni (n=13), etteivät erot olleet statistisesti merkitseviä. (4)

Eettiset näkökohdat
Krapulan hoitotutkimuksissa on nostettu pintaan myös eettiset näkökohdat, sillä jonkin uuden hienon tutkimustuloksen julkaisu saattaa johtaa median kiinnostumiseen, vahvaan markkinointiin ja lopulta alkoholinkäytön lisääntymiseen. Toki on niin, ettei ole siitäkään mitään näyttöä, että vaikeaoireinen krapula vähentäisi alkoholin käyttöä saati sitten että lieväoireinen sitä lisäisi. Joka tapauksessa eettiset seikat saaattavat olla yksi tekijä, miksi asiaa on rajoitetusti aiemmin tutkittu ja tutkijoiden intressi on keskittynyt muille alueille. (1)

Yhteenveto
Nykytiedon valossa krapulaoireiden taustalla on etanolin laukaisema immuunivälitteinen mekanismi, joka johtaa seuraavana päivänä tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksien kohoamiseen. Paras tapa ehkäistä krapulaa on olla käyttämättä alkoholia tai käyttämällä sitä kohtuullisesti. Mikäli tämä on epäkohteliasta ja alkoholia tulee kuitenkin käytettyä enemmän, pitää huolehtia riittävästä unensaannista (tutkimusasetelmassa >7h uni lievensi oleellisesti krapulaoireita). Tulehduskipulääke kannattanee ottaa ennaltaehkäisevästi ja antihistamiiniakin voi krapulaa ennaltaehkäisevänä lääkkeenä kokeilla. Gammalinoleenihappoa voi kokeilla krapulaoireiden hoidoksi. Edellä kuvatusti toimien mahdollisesti krapulaoireet ovat lievemmät. Kokonaisuutena krapulaa on tutkittu laadukkaasti melko vähän ja lisää lääketieteellistä tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan antaa tieteeseen perustuvia varsinaisia hoitosuosituksia. Tässä artikkelissa ei käsitelty alkoholismin hoitoa tai alkoholismiin liittyvien voimakkaiden vieroitusoireiden hoitamista.

 

1. Pittler MH, Verster JC, Ernst E: Interventions for preventing or treating alcohol hangover: systematic review of randomised controlled trials. BMJ 2005

2. Van Schrojenstein Lantman M, Mackus M, Roth T, Verster JC: Total sleep time, alcohol consumption, and the duration and severity of alcohol hangover. Nat Sci Sleep 2017

3. Kaivola S, Parantainen J, Osterman T, Timonen H: Hangover headache and prostaglandins: prophylactic treatment with tolfenamic acid. Cephalalgia 1983.

4. Proceeding of the 8th alcohol hangover research group meeting. Curr Drug Abuse Rev 2017. PMC 2018.

Mikä sote-uudistuksessa mättää?

Pitkään ja hartaasti valmistellusta sote-uudistuksesta äänestetään eduskunnassa ilmeisesti tämän vuoden loppuun mennessä. Muutoksen valmisteluthan on aloitettu jo ajat sitten, mutta lait ja päätökset vielä puuttuvat, siten tuleva äänestys on ilmeisimmin viimeinen todellinen vaikutusmahdollisuus. Tämän artikkelin tarkoituksena on analysoida sote-uudistusta kokonaisuutena ja tuoda heikko kriittinen ääneni kuuluville.

1. Sote-uudistuksen lähtökohdat eivät ole potilaslähtöiset

Sote-uudistuksen tärkein motivaattori on valtavan palvelumäärän ulkoistaminen yksityisille suurille terveyspalveluyrityksille (Terveystalo, Mehiläinen, Pihlajalinna ym). Väitän että siinä ei olla lainkaan kiinnostuttu potilaiden hoidon parantamisesta vaan kokonaisuutta ohjaavat ensisijaisesti miljardit eurot. Nämä miljardit halutaan näiden vakuutusyhtiöjohtoisten yritysten liikevaihtoon ja tavoitteena on tietysti pyrkiä leipomaan pulla niin, että siitä jää mahdollisimman suuri osa yritysten voitoksi. Osa näistä yrityksistä on lisäksi ulkomaalaisia, jolloin erilaiset verosuunnittelu- ja veronkiertoratkaisut on jo valmiiksi rakennettuina.

Mikäli lähtökohdat olisivat potilaslähtöiset, asiat olisi voitu ratkaista paljon helpommin tempuin jo ajat sitten, mutta niin ei ole haluttu tehdä. Potilasta ei ole haluttu nostaa keskiöön vaan keskiössä on vallan ja siten rahan käyttäminen. Resurssit olisi melko helposti saatu paremmin riittäviksi esimerkiksi toimintaa tehostamalla monin eri keinoin, vaikkapa koulutusmääriä edelleen lisäämällä, työaikajoustoin, palveluita priorisoimalla ja terveyden- ja sairaanhoidon korruptiosta aktiivisesti eroon pyrkimällä. Näin ei ole haluttu tehdä. On ollut helpompaa ostaa kuin korjata, houkuttelevampaa tuhlata kuin säästää ja järkeistää. Sote-uudistuksen lähtökohtana on julkisen rahan ja vallan käyttö, eikä potilaan aseman tai potilaan kokeman hoidon parantaminen.

2. Sote-uudistuksen valmistelutyön yhteydessä mainostettu kustannussäästö ei tule toteutumaan

On jotakuinkin selvää, että käytetyn auton huoltaminen on halvempaa kuin uuden ostaminen. Kun uudella autolla ajaa liikkeestä ulos, sen hinta putoaa 10% kynnyksellä. Samalla tavalla käy sote-uudistuksessa. Todennäköisesti tuo samainen 10% tai sen suuntaista tulee olemaan vakuutusyhtiöjohtoisten sote-keskusten voittotavoite, sillä onhan selvää, ettei yksityinen terveyden- ja sairaanhoito toimi millään non-profit-periaatteella kuten julkinen terveyden- ja sairaanhoito toimii. Jos ajatellaan, että kokonaisulkoistus on 6 000 000 000 euroa, siitä tuo 10% on jo aika pitkä penni. Jos tuon summan käyttäisi palveluiden tuotantoon, saisi yhtä jos toista  aikaiseksi. Pelkästään tästä syystä on jo selvää, ettei uudistus tule säästämään yhtään mitään. Kun osa palveluntuottajista on vieläpä ulkolaisia, ei näistä voitoista jää edes yhteisöverohyötyjä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hallitus on eri vaiheissa puhunut 3 000 000 000 eli kolmen miljardin euron säästöistä yksityiseen terveyden- ja sairaanhoidon ketjuyrityksille ulkoistettaessa. On kuitenkin jäänyt täysin arvailujen varaan miten tähän päästään tilanteessa jossa paljon hoitoaikaa ja resursseja vaativien väestöryhmien, esimerkiksi vanhusten ja maahanmuuttajien määrä tulee kasvamaan. Ilmeisesti päättäjät haluavat toimia miellyttävien päiväunien ja kuvitelmien perusteella päätöksiä tehdessään.

Jo ajatuksena se, että ostamalla vuosittain 6 mrd eurolla palveluita säästetään samalla 3 mrd euroa vuodessa on suoraan sanottuna todella hassu. Jos säästöjä ehdottomasti halutaan, ne tehdään todennäköisemmin priorisoimalla ja tehostamalla toimintaa kuin ostamalla palveluita ulkolaisilta yrityksiltä.

”Mitään varmuutta ei ole siitä, että yhtiöittäminen ja siihen liittyvä valinnanvapaus johtaisivat kustannussäästöihin. Ruotsissa valinnanvapaus ”räjäytti” kustannukset.”
https://yle.fi/uutiset/3-8884639

”Pääministeri Juha Sipilän (kesk) markkinoima kolmen miljardin säästö sote-uudistuksella ei ole mahdollinen ilman, että terveydenhuollon palveluita leikataan. Näin arvioidaan virkavastuulla laadituissa taustaselvityksissä, jotka julkistettiin maanantaina. Muistiossa myös arvioidaan, että säästö on mahdollinen vasta vuonna 2029.”
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/muistio-paljasti-karun-arvion-sipilan-markkinoimasta-3-miljardin-sote-saastosta/711776/

3. Sote-uudistus löyhkää vahvasti korruptoituneelta

Sote-uudistuksen valmisteluissa on viimeisten viiden vuoden ajalta jatkuvasti noussut julkisuuteen punaisia vaatteita. Näitä signaaleita olen seurannut huolestuneena ja kaikki näyttää etenevän jotakuinkin sillä tavalla kuin voi odottaakin: uudistus suorastaan löyhkää korruptoituneelta. Uudistuksessa käytetyt useat asiantuntijat ja valmistelijat ovat olleet jäävejä tehtäviinsä eli linkittyneitä tavalla tai toisella terveyden- ja sairaanhoidon yrityksiin tai vakuutusyhtiöihin jotka omistavat nuo ketjut. Näyttää myös siltä, että näitä sote-ihmisiä ministeritasolta lähtien on rekrytoitu innokkaasti Terveystaloon ja Mehiläiseen. Oletan, että julkisuudessa esillä olleet tapaukset ovat niin sanotusti jäävuoren huippu. Unohtavatko suomalaiset päättäjät rahan ja palvelusten edessä vastuunsa kansalle?

”Oppositiopuolue vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen puhui keskiviikkona eduskunnassa ”pörriäisistä”. Ennen Lauslahtea yksityisiin terveysalan yrityksiin on siirtynyt tunnetuista kokoomuslaisista sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty Terveystaloon sekä kansanedustaja Lasse Männistö ja ministeriavustaja Joonas Turunen Mehiläiseen. Kokoomuksen ja ylikansallisten terveysyritysten välillä on pyöröovi, josta sujahdetaan sujuvasta päättäjistä lobbareiksi”, Sarkkinen syytti eduskunnassa.”
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/pyoroovi-terveysyrityksiin-herattaa-jo-puheita-korruptiosta—kaksi-kokoomusedustajaa-sai-vapautuksen-eduskunnasta/vUpWfrRL

”Ja kun kun mietitään hetki sitä, että yksityisiä sote-palveluntarjoajia sinnikkäästi puolustaneen kokoomuksen merkittävä sote-poliitikko lähtee juuri sillä hetkellä, kun kokoomus on saamassa tahtonsa läpi, eli sote-uudistuksen myötä yksityisille sote-palvelutarjoajille merkittävästi lisää bisnestä, juuri yksityisen sote-palveluntarjoajan kovapalkkaiseksi johtajaksi, niin kyllähän se näyttää sote-rumalta.”
https://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051221553895_uu.shtml

”Keskusta ja kokoomus riitelivat tästä raivoisasti vielä vuosi sitten. Mallin pelättiin vaarantavan julkiset päivystykset. Riita kilpistyi lokakuun 2017 kriisiviikonloppuun, jonka jälkeen Hannakaisa Heikkinen (kesk.) väitti, että kokoomuksen sote-vastuuministeri Paula Risikko otti neuvotteluissa puhelin kaiuttimella poliittista ohjausta vastaan terveysalan yrityksiltä, ”pörriäisiltä”.”
https://yle.fi/uutiset/3-10424790

”Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco on käynyt läpi Suomen valmiudet torjua ja estää korruptiota. Grecon viimeisimmän tarkastuskierroksen tuloksena elin toteaa erikseen raportissaan, että meneillään olevassa sote-uudistuksessa piilee korruption taustalla usein olevia eturistiriitoja yksityisen ja julkisen toiminnan välillä. Elin näkee soteen liittyen riskejä muun muassa niin sanotun pyöröovi -ilmiön kautta. Ilmiössä julkisen ja yksityisen raja vastuineen hämärtyy, kun vastuussa olevat virkamiehet tai poliitikot liikkuvat esimerkiksi ministeriöiden ja lobbausfirmojen välillä. Tästä ovat varoittaneet myös rikosoikeuden asiantuntijat.”
https://yle.fi/uutiset/3-10135001

4. Sote-uudistuksessa aiotaan siirtää suuria summia veroina kerättyä rahaa ulkolaisille pääomasijoittajille

Sote-uudistuksessa tulee käymään siten, että osa voittorahoista siirtyy ulkolaisille pääomasijoittajille ja todennäköisesti ulkolaisten yritysten johto pyrkii minimoimaan verorasituksen eli siirtämään mahdollisimman suuren osa näitä voittoja pois Suomesta, koska muualla verotus on vähäisempi ja voitonjakoon liittyvät asiat yksinkertaisempia. Tällaisesta verosuunnittelusta tai veronkierrosta on näissä yrityksissä kokemusta ja osaamista jo aiemmilta vuosilta.

”Helsingin hallinto-oikeus katsoo yksityisen terveys- ja hoivapalveluyritys Mehiläisen kiertäneen veroja. Tämä ilmenee hallinto-oikeuden kesäkuussa antamasta päätöksestä.Oikeus ratkoi verottajan ja yhtiön välistä riitaa, koska Mehiläinen oli valittanut verottajan ja edelleen verotuksen oikaisulautakunnan tekemistä päätöksistä. Verottaja vaati muun muassa veronkiertopykälän perusteella Mehiläiseltä jälkiveroja vuosilta 2006-2011 . Mehiläisen tilinpäätöksen mukaan mätkyt viivästyskorkoineen nousivat viime vuoden lopulla yhteensä 13,3 miljoonaan euroon.”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005137560.html

”Yksi sote-uudistukseen julkisuudessa liitetyistä peloista on, että ulkomaisessa omistuksessa olevat suuryritykset siirtävät verorahoista takomansa voitot ulkomaille verottajan ulottumattomiin.”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005137560.html

5. Sote-uudistuksessa ”yksityistäminen” ja ”valinnanvapaus” ovat näennäisiä

Sote-uudistuksessa puhutaan innokkaasti vapaan ja markkinatalousyhteiskunnan termein yksityistämisestä ja valinnanvapaudesta. Kuitenkin samaan aikaan on selvää, ettei tämän uudistuksen jälkeen ihmisillä ole vapautta valita näitä palveluita suomalaisilta ammatinharjoittajilta vaan he valitsevat lähinnä oman terveyskeskuksen tai suurten terveyspalveluyritysten sote-keskusten väliltä jomman kumman. Todellista yksityistämistä tässä siis ei ole tapahtumassa eikä varsinaista valinnanvapautta. Tässä on kyse näennäismarkkinataloudellisesta kikkailusta, jota ohjaavat suuret rahat ja isokenkäiset miehet eivätkä potilaat.

6. Sote-uudistuksen seurauksena tulee tapahtumaan suomalaisen terveyden- ja sairaanhoidon rapautumista

Sote-uudistuksessa suomalainen terveyden- ja sairaanhoito tulee rapautumaan sen vuoksi, että ulkolaisomisteiset ketjuyritykset päästetään markkinalle eikä suoraan suljeta niitä pois ulkolaisuutensa vuoksi. Kun uudistusta joku vuosi sitten innokkaasti
valmisteltiin, olivat Terveystalo ja Mehiläinen molemmat ulkomaalaisomisteisia. Siitä huolimatta innostus palveluiden ostamiseen näiltä toimijoilta oli käsinkosketeltavaa, vaikka tosiasia on se, että suomalaisessa terveydenhuollossa meillä on kaikki osaaminen ja kaikki ne resurssit joita näiden palveluiden tuottamiseen tarvitaan. Emme siis tarvitse ulkomaalaisia pääomasijoittajia mihinkään, mutta näköjään suomalaiset päättäjät haluavat heidät ottaa mukaan, ja järjestää heille entistä vahvemman aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Uudistuksen seurauksena tapahtuu myös työntekijöiden ja resurssien siirtymistä asteittain ulkolaisomisteisiin yksiköihin.

Olen hiljakkoin kysynyt lääkäreiltä sosiaalisessa mediassa onko suomalaisuudella merkitystä ja sain 86 vastausta. Näistä kolme eli 3,5% ilmoitti, ettei ole väliä toimiiko ulkolaisen vai suomalaisen yrityksen palveluksessa kunhan palkka tulee ajallaan, 46 lääkäriä eli 53% ilmoitti, että mieluummin työskentelee suomalaisessa yrityksessä ja 37 eli 43% ilmoitti että sillä on suuri merkitys että yritys on suomalainen. Rivilääkäreistä tai heidän suomalaisuudestaan tämä terveyden- ja sairaanhoidon ulkolaistuminen siis ei ole kiinni, vaan päättäjistä.

Tämän kyselyn perusteella suomalaiset lääkärit arvostavat suomalaista ja suomalaisomisteista terveyden- ja sairaanhoitoa.

7. Sote-uudistuksen seurauksena potilaan asema entisestään heikkenee, koska vakuutusyhtiöt hallitsevat sote-keskuksia 

Melko vähän puhutaan siitä, että todellisuudessa esimerkiksi Mehiläisen, Terveystalon ja Pihlajalinnan taustalla vaikuttavat niiden osakkeita suurin määrin omistavat vakuutusyhtiöt. Tämä on potilaan aseman kannalta huono asia. Mikäli sote-uudistus tällaisena toteutuu, potilaan hoidon toteuttaa siis itseasiassa vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiö päättää myös potilasvahinkovakuutuksen korvauksista. Vakuutusyhtiö käsittelee myös valitukset ja kiista-asiat. Vakuutusyhtiöiden rooli on nousemassa niin laajaksi, että se muistuttaa julkisen vallan käyttöä. Tämä on potilaan aseman kannalta negatiivinen asia. Vakuutetun potilaan etu olisi järjestelmä, jossa riippumaton terveyspalveluyhtiö tai julkinen terveydenhuolto toteuttaa hoidon, vakuuutusyhtiö maksaa laskun ja jos syntyy hoitovahinkoja tai muuta korvattavaa, riippumaton taho päättää korvauksista potilasta henkilökohtaisesti kuultuaan. Nythän ollaan siirrytty malliin jossa vakuutusyhtiö toteuttaa kaiken. Sote-uudistuksen jälkeen vakuutusyhtiöiden ”valta” vahvistuu entisestään koskemaan niitäkin ihmisiä, ketkä eivät edes ole vakuutusten piirissä.

http://lauricollan.fi/vakuutusyhtioiden-vallasta/

8. Sote-uudistus estää kipeästi kaivatut muutokset suomalaisessa terveyden- ja sairaanhoidossa

Mikäli sote-uudistus toteutetaan, suomalaisessa julkisessa terveyden- ja sairaanhoidossa tarvittavat järjestelmälliset muutokset jäävät toteuttamatta ja tämä entisestään rampauttaa julkista järjestelmää. Todennäköisesti sote-uudistuksen seurauksena julkisella puolella toimii suhteessa entistä enemmän potilashoitoon osallistumatona henkilökuntaa, ja tämä tekee siitä entistä tehottomamman.

”Olen henkilökohtaisesti kokenut julkisen terveydenhuollon hyvät ja huonot puolet pitkän julkisen puolen työurani aikana. Kyllä siellä olisi korjattavaa. Mielestäni julkisella sektorilla katse pitäisi ensin kääntää terveyden- ja sairaanhoidon hallinnon kokoon ja tehokkuuteen sekä korruption kitkemiseen. Seuraavassa vaiheessa tulisi aloittaa priorisointikeskustelu. Potilas pitäisi nostaa keskiöön sen sijaan, että esimerkiksi henkilökunnan lomautuksilla yritetään jääräpäisesti päästä kvartaalijohtamisen asettamiin säästötavoitteisiin tilanteessa jossa useiden kuukausien potilasjono koko ajan odottaa oven takana.”

http://lauricollan.fi/suomalaisen-terveydenhuollon-nousu-ja-tuho/

9. Sote-uudistuksesta äänestettäessä eivät kansanedustajat todennäköisesti ymmärrä mistä äänestävät ja puoluekuri on tiukkaa

Sote-uudistuksen äänestys tulee olemaan mielenkiintoista katsottavaa. Todennäköisesti päätöksiin pyritään vaikuttamaan sopivan suuntaisella propagandalla ja kestityksellä ja toisaalta asia on niin monimutkainen ja laaja, että jo senkin vuoksi päättäjien on vaikea todellisuudessa tietää mistä he oikeastaan viime kädessä päättävät. Heidän oma kokemuksensa ja tietämyksensä terveyden- ja sairaanhoidosta on hyvin rajoitettua, joten he äänestävät lähinnä ”musta tuntuu”-pohjalta. Tähän ”musta tuntuu”- vaikutelmaan pyrittäneen aktiivisesti juuri nyt vaikuttamaan erilaisin tavoin vakuutusyhtiöjohtoisten suurten terveyspalveluyritysten toimesta. Lopulta puoluekuria käytetään pitämään siitä huolen, että suomalaisten etua ajattelevatkin edustajat pysyvät täydellisesti ruodussa. Mitä tahansa päättäjät äänestävätkin, niin toivon että kansalaiset seuraavat äänestyksen tulosta erinomaisen tarkasti, ja laittavat päättäjien kannat muistiin tulevaisuutta ajatellen.

10. Sote-uudistuksen läpimeno tulee johtamaan pienemmän tai suuremman mittakaavan vastatoimiin

On selvää, että kun tämän tason uudistusta läpiviedään edellä kuvatuilla seurauksilla, ei se jää huomaamatta suomalaisilta. Sen vuoksi sote-uudistuksen läpimeno saa aikaiseksi niin poliittisesti motivoituneita kuin muunkinlaisia protesteja. Poliittiset toimet todennäköisesti masinoidaan lähinnä vasemmiston toimesta, niiden tavoitteena on saada äänisaalista ja siten valtaa, eli ne ovat tietyllä tavalla kaupallisesti ohjattavissa olevia vastatoimia.

Merkityksellisempiä ovat kokonaisuuden kannalta ne vastatoimet jotka syntyvät jos/kun suomalaisille paljastuu, ettei sote-uudistus vastaa tarkoitustaan. Tällöin tapahtuu mielensä pahoittamista ja katkeroitumista. Hyvinvointi-Suomi on muuttunut kovaa vauhtia huonompaan suuntaan viimeisen 10-20 vuoden aikana ja sote-uudistus yllämainittuine piirteineen on hyvä kuva nykypäivästä.

Itse olen tämän järjestelmän nettomaksaja, sillä en käytä sote-palveluita ja maksan veroni Suomeen. Olen palvellut Suomen armeijassa varusmiehen päivärahalla 362 vuorokautta lääkäriksi valmistuttuani, ja ollut sen jälkeen reservin upseerina jatkuvassa valmiudessa astua palvelukseen tilanteen sitä vaatiessa yli 15 viime vuoden ajan. Työni olen pyrkinyt tekemään mihin vuorokaudenaikaan tahansa laadusta tinkimättä ja väsymystä valittamatta. Nyt kun sote-uudistus on toteutumisvaiheessa, ja yhteisölle maksamaani verotaakkaa aiotaan kohta ripotella Suomen rajojen ulkopuolelle pääomatuloina, herää minulla luonnollisesti kysymys siitä, arvostetaanko minua kansalaisena tässä maassa. Potilaat kyllä arvostavat, mutta päättäjät ilmeisesti eivät. He eivät ilmeisesti näe sitä, että sote-uudistus on kuin sylkäisy naamaan meille suomalaisille terveyden- ja sairaanhoidon ammatinharjoittajayrittäjille. Jos sote-uudistus siis toteutuu, tehdään se meidän kotimaisten pienempien yrittäjien ohi, osin ulkolaisille yrityksille. Oma maani siis tietyllä tavalla pettää minut – se ottaa kyllä mielellään vastaan työpanokseni, veroni, maanpuolustuksellisen panokseni ja sitten kuitenkin antaa nämä minunkin verorahoilla maksettavat tilaukset ulkomaille. Tämä on ilmeisesti kiitos siitä, että maksan veroni ja saan palvella isänmaatani.

 

”The trouble with the world is that the stupid are cocksure and the intelligent are full of doubt.” 

”Ongelmana maailmassa on se, että tyhmät ovat vuorenvarmoja ja älykkäät täynnä epäilyksiä.”

Bertrand Russell

 

Kirjoittaja on turkulainen lääkäriyrittäjä, jolla on pitkä kokemus ja vahva näkemys julkisesta ja yksityisestä terveyden- ja sairaanhoidosta Suomessa.