Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 23.10.2019.

Vakuutusyhtiöiden vallasta

Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat 2000-luvulla ottaneet vahvasti jalansijaa
terveyden- ja sairaanhoidossa joko ostamalla suuria osuuksia terveyden- ja
sairaanhoidon ketjuyrityksistä tai perustamalla omia terveyden- ja sairaanhoidon
toimipisteitä. Samaan aikaan sote-uudistuksessa veronmaksajan rahoja naitiin näiden
vakuutusyhtiömisteisten terveydenhuollon ketjuyritysten toimesta ja ilmassa lemuaa
edelleen sankka korruption löyhkä. Vakuutusyhtiöiden toimintaan kuuluu myös terveyden- ja sairaanhoidon yksiköistä kerättävä yksityiskohtainen sairaskertomusmateriaali ja sen hyödyntäminen vakuutusyhtiöiden toimintaprosesseissa. Vakuutuslääkäritoiminta on vakuutusyhtiöiden palkkalistoille otettujen lääkärien tekemää paperiasiantuntijatoimintaa, jossa otetaan kantaa mm. potilaalle maksettaviin korvauksiin ja muihin esille tuleviin asioihin. Paperiasiantuntijat voivat puuttua myös potilasta näkemättä hoitoon tai hoitopaikan valintaan jopa kesken
hoidon. Vakuutusyhtiöt tai suoraan niiden rahoittama Potilasvakuutuskeskus päättävät
vahingonkorvauksista potilasvahinkoasioissa.

Vakuutusyhtiöiden asema on poikkeuksellisen laaja. Vakuutusyhtiöt ovat nousseet
potilaiden hoitoketjussa määräävään asemaan: tänä päivänä ne päättävät itse
asiassa potilaan hoitopaikan ja siten hoitavan lääkärinkin, tuottavat palvelut joko
osittain tai yhteistyössä jonkin kumppaninsa kanssa, keräävät valtavia määriä
terveyden- ja sairaanhoidon tietoa asiakkaistaan ja lopulta päättävät kaikista
korvauksista ja kiista-asioissa ovat mukana päätöksenteossa. Ja kaikki tämä
tapahtuu lakisääteisesti. Vakuutusyhtiöiden asema muistuttaa siis hyvin läheisesti julkisen vallan käyttöä. Miten ihmeessä yksityiset yritykset ovat voineet päästä tällaiseen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa?

Edellä olevan pohjalta vakuutusyhtiöiden asemaa tulisi arvioida suomalaisessa
yhteiskunnassa kriittisesti ja erityisesti ottaa käsittelyyn vakuutusyhtiöiden toiminta
terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla.

Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 25.9.2019.

Korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa

Korruptio on rumaa kaikkialla missä sitä esiintyy. Se on itsekeskeistä ja ahnetta.
Terveydenhuollossa se on vielä astetta ahneempaa, sillä hoitoa ja siten resursseja
kipeästi tarvitsevat potilaat kärsivät siitä. Kansainvälisissä kirjallisuushauissa tulee esille kourallinen julkaisuita. Näiden perusteella syntyy vaikutelma laaja-alaisesta ongelmasta ja jotkin julkaisut kuvailevat sitä ”nykypäivän lääketieteen vakavimmaksi eettiseksi kriisiksi”. Suomalaisia julkaisuita en löytänyt, mutta kansalaisille osoitetuissa kyselyissä
korruptio terveyden – ja sairaanhoidossa nousee meilläkin ensimmäisten joukossa
esille.

Kun vertaan Suomessa havaitsemaani korruptiota (virkapelit, ylihintaiset hankinnat,
hyväveliverkostot) kansainvälisten julkaisuiden havaintoihin, on todettavissa, että
esimerkiksi suomalaisella ja intialaisella terveydenhuollolla on yllättävän paljon
yhteistä. Intialaiset ovatkin julkaisuiden mukaan todenneet terveyden- ja
sairaanhoitonsa korruptoituneimmaksi julkisen sektorin alueeksi. Suomessa
ongelmasta ei puhuta mitään.

Jotkin lääkeyhtiöt ovat saaneet maailmalla sakkoja korruptionomaisesta
markkinoinnista. Suomessa lääketeollisuuden toiminta on erittäin säädeltyä ja
potilaiden luulo siitä, että lääkäri hyötyisi kalliiden lääkkeiden määräämisestä on
minusta yleisesti ottaen perusteeton. Kansallisia hoitolinjauksia tekeviä lääkäreitä
saattaisi kuitenkin olla perusteltua tässä suhteessa seurata.

Sotejuna lopulta pysähtyi – mutta kovin hitaasti. Sotea puskettiin lisääntyvän
vastustuksen läpi ilman laajaa demokraattista hyväksyntää. Kun veronmaksajaa
pakkonaitettiin isojen terveydenhuollon ketjuyritysten kanssa, ei tarvinnut olla
kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen korruptioon sopivia signaaleja.
Kaikki eivät ole niin sivistyneitä, että haluaisivat erottaa oman edun yhteisestä
edusta. Lääkärikunnan pitäisikin tehdä keskinäinen säännöstö korruption
ehkäisemisestä terveyden- ja sairaanhoidossa. Ja mitä nopeammin sen parempi.

Julkaistu kolumnina Turkulaisessa 28.8.2019.

Kauan eläköön sote-uudistus!

Jos joku luuli että sote-uudistus päättyi siihen, että sotejuna pysäytettiin, oli hän väärässä. Terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla tapahtuu koko ajan ja tavoitteena tuntuu olevan julkisessa komennossa olevien toiminnaltaan helposti integroitavien ja liiketaloudellisesti kiinnostavien yksiköiden siirtäminen terveyden- ja sairaanhoidon suurten ketjuyritysten hallintaan. Tämä johtaa (ihan samalla tavoin kuin kaatuneessa sote-uudistuksessa oli tarkoituksena) liikevaihdon kanavoitumiseen ketjuyrityksille, joista osa on ulkomaisessa omistuksessa. Esimerkiksi täällä Turussa on nyt kesän aikana päätetty myydä kunnalliset työterveyshuollon palvelut ulkomaalaiselle ketjuyritykselle ja lähistöllä suunnitellaan yhtä lailla suuria ulkoistuksia.

Tämän ”uuden” sote-uudistuksen toimintamalli on siis pienimuotoisempaa ja huomaamattomampaa. Vahvasti vakuutusyhtiöomisteiset ketjuyritykset näyttävät mielellään ostavan julkiselta puolelta toimintayksiköitä. Miksi? Siksi että ketjuyritykset ovat jo kasvaneet niin suuriksi ja niiden kaikkien omistus on jo niin suurelta osin keskittynyt vakuutusyhtiöille, ettei yksityisessä markkinassa ole enää sellaista kasvupotentiaalia kuin aiemmin. Näin ollen kasvu saadaan kaikkein helpoimmin aikaiseksi ostamalla liiketoimintaa julkiselta sektorilta. On kuitenkin häpeällistä jos julkishallinnollisten palveluiden myynnissä ei julkisteta sopimusehtoja ja hintaa, taikka järjestetä täysin avointa tarjouskilpailua. Minusta me turkulaiset veronmaksajat ansaitsemme kuulla kaiken tiedon joka tällaiseen kauppaan liittyy.

Kun veronmaksajien rahoilla vuosikymmenien aikana rakennettu organisaatio myydään salaisella sopimuksella ulkomaiselle yritykselle, ollaan otettu poliittinen harppaus väärään suuntaan. Toivottavasti ihmiset ja yrittäjät vihdoinkin avaisivat silmänsä.

Ruutukaappaus Turkulaisen nettiversiosta.

Salassa pidettävän aiesopimuksen hyväksyminen. Ruutukaappaus Turun kaupunginhallituksen pöytäkirjasta 10.6.2019.