Potilasvahinkoasiantuntijana

Uusia tuulia
Vuonna 2007 varatuomari Joni Siikavirta perusti Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu Oy:n ja pyysi minua toimimaan yksityisenä ja täysin riippumattomana lääkäriasiantuntijana potilasvahinkoasioissa. Suomessa oli aiemmin toiminut vain vakuutusyhtiöiden rahoittamat Potilasvakuutuskeskus ja Potilasvahinkolautakunta, joissa oli ollut työssä lääkäreitä niiden toiminnan alusta saakka. Mutta tässä oli nyt kyseessä jotain aivan uutta: yksityinen, täysin vakuutusyhtiöiden tai valtion tai kuntien suorasta rahoituksesta riippumaton yritys, jonka päätehtävänä oli ajaa potilasvahingon kärsineiden ihmisten asiaa.

Musta lammas
Mietin tätä ehdotusta pitkään. Olin jo saavuttanut jonkin verran näkemystä lääkärintyöstä ja todennut, etteivät annetut hoidot aina onnistuneet. Joidenkin näiden potilaiden kohtalo oli todella karu. Jos lähtisin potilasvahinkoasiantuntijan tehtävään, tarkoittaisi se julkista astumista tähän ehkä tulevan työurani kannalta vaaralliseenkin pestiin. Oli itse asiassa jo tässä vaiheessa täysin selvää, että se tulisi aiheuttamaan minulle vaikeuksia kollegoiden piirissä. Näin sen vuoksi, että esimerkiksi joidenkin ylilääkäritason lääkäreiden näkemykset potilaan oikeuksista olivat jääneet kymmeniä vuosia potilaan oikeuksien kehittymisestä jälkeen. Potilas ei joidenkin lääkäreiden mielestä esimerkiksi saisi lainkaan päättää hoidostaan, vaan päätöksen tekisi aina lääkäri ja jos virheitä tapahtui niitä pyrittäisiin aktiivisesti lakaisemaan maton alle piiloon. Näin ollen nämä kollegat eivät ikinä tulisi ymmärtämään tai hyväksymään tätä ratkaisua ja minua pidettäisiin ikuisena mustana lampaana tämän porukan piirissä.

Mitä minulle tapahtuu ?
Miksi tällaista potilasvahinkoasiantuntija-lääkäriä, joka toimii itsenäisesti ja julkisesti nousee esiin, ei sitten vielä Suomessa ollut ? Varmasti monet lääkärit olivat jo vuosia aiemmin huomanneet etteivät päätökset näissä potilasvahinkoja käsittelevissä instansseissa aina johtaneet vakuutuskorvauksiin potilasvahingosta, vaikka perusteita korvauksille olisi ollut. Ehkä nämä lääkärit olivat havainneet tällaisen asian ajamiseen liittyvät omaan urakehitykseensä vaikuttavat suuret riskit, puhumattakaan joidenkin kollegoiden ja Lääkäriliiton negatiivisesta suhtautumisesta. Ehkä he olivat kysyneet itseltään: ”Mitä minulle tapahtuu jos minä lähden tällaista asiaa viemään julkisesti eteenpäin?”. Ja sitten vain jatkaneet uraansa kuten siihenkin saakka, koska olivat arvioineet nämä henkilökohtaiset riskit liian suuriksi.

Väärä kysymys
Ravistelin ja tutkiskelin itseäni, etiikkaani ja tutkiskelin tätä kokonaisuutta joka suunnalta. Tulin siihen tulokseen että tuo kysymys oli täysin väärä. Paremminkin pitää kysyä: ”Mitä potilasvahingon kärsineelle tapahtuu jos kukaan ei häntä auta tuossa toivottomassa tilanteessaan?”. Tämä oli juuri se kysymys, mikä pitikin kysyä. Mitä tapahtuu sellaiselle ihmiselle, jonka kohdalla on tapahtunut vakava potilasvahinko ja hänen työkykynsä ja terveytensä on sen seurauksena poissa ? Mitä hänelle tapahtuu silloin jos tämä potilasvahinko vielä ristitään tavalliseksi hoitoon liittyväksi asiaksi, eikä hän saa mitään korvauksia tästä vahingosta ? Pärjääkö hänen perheensä kuten aiemminkin ? Katkeroituuko hän järjestelmälle ja ehkä lääkäreillekin ? Vai ymmärtääkö hän edes että tällainen vahinko on ylipäätään tapahtunut ? Aavistelen, että jos oikeus ei toteudu yksilön kohdalla on se vähintään yhtä suuri isku ihmiselle kuin se, että tällainen valitettava vahinko on tapahtunut. Jokainen meistä ymmärtää jos jokin asia menee joskus pieleen, ja osaa antaa anteeksi. Mutta kukaan meistä ei ymmärrä – eikä anna anteeksi – jos tällaista asiaa aletaan peitellä. Yksittäinen ihminen on kuitenkin niin heikko näiden kasvottomien järjestelmien edessä, että hän ei pärjää siinä tilanteessa yksin. Hän tarvitsee kaiken tuen minkä hän vain voi saada.

Ensimmäiset tapaukset
Jo lyhyessä ajassa kävikin selväksi, että potilaat ja heidän omaisensa todella tarvitsivat asiantuntija-apua, sekä lääketieteellistä että juridista. Lääketieteellistä sen vuoksi, etteivät lakimiehet aina yksinään pysty ymmärtämään tai hahmottamaan mitä monimutkaisissa hoitoketjuissa on voinut mennä pieleen. Ja oikeudellista apua jo heti senkin vuoksi, että jopa potilaspapereiden saaminenkin saattoi olla hyvin vaikeaa, koska jotkin hoitolaitokset eivät halunneet noudattaa lakia ja esimerkiksi luovuttaa näitä papereita tarkasteltavaksi ilman kovistelua. Kävi selväksi, ettei suomalaisessa potilasvahinkokäsittelyssä oikeus ainakaan kaikkien kohdalla toteudu sillä tavoin kuin sen voisi olettaa toteutuvan. Kukaan ei automaattisesti tässä sairaanhoitojärjestelmässä pidä vahingon kärsineiden puolta vaan tarvitaan aktiiviset omaiset ja paljon työtä, jotta potilaan oikeuksista saadaan pidettyä kiinni. Monet asiakkaamme olivatkin hermoraunioita jo sen vuoksi, ettei virheitä oltu myönnetty eikä anteeksi pyydelty. Asiaa jouduttiin viemään valitusten kautta yhä eteenpäin ja eteenpäin. Yhteistoiminnallamme varatuomari Siikavirran kanssa saimme oikeuden toteutumaan useissa monimutkaisissa tapauksissa ja se rohkaisi meitä. Virheet lopultakin myönnettiin ja pitkällisen taistelun jälkeen vahingonkärsijät saivat viimeinkin rauhan.

Potilasvahinkojen imago
Suomessa potilasvahinkoasioiden selvittelyssä ei ole kyse siitä, että potilaat, heidän omaisensa tai lakimiehet hyötyisivät jättimäisistä korvauksista, kuten ehkä Amerikassa on asia. Suomessa kyse on vain siitä, että ihmiset saavat kärsimänsä vahingot kohtuudella korvatuiksi. Asiaa täytyy ajatella myös laajempana kokonaisuutena. Kun kerran potilasvahinkovakuutus on lakisääteinen, tulisi tämän vakuutuksen todella korvata kaikki ne vahingot, jotka potilasvahingoksi sopivat. Ei tässä ole mitään negatiivista tai huonoa. Ei tämä ole mikään sellainen peikko jota vastaan kenenkään tulisi taistella. Ei potilasvahinko ole sen kummempi asia kuin meille paljon tutumpi liikennevahinkokaan. Mutta potilasvahingon kärsijät ovat ne jotka kipeimmin tarvitsevat sitä hyväksyntää ja virheiden myöntämistä. Paljon kipeämmin kuin jonkin auton peltivauriot.

Asiantuntijat
Vaikka potilasvahinkoepäilyt arvioi vakuutusyhtiöiden palkkaama asiantuntija, ei se välttämättä tee näistä henkilöistä riippuvaisia vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikasta ja/tai taloudellisista tavoitteista. Käytännössä kuitenkin olemme todenneet, että potilasvahinkoasioiden tutkimisessa ja tilanteiden tulkitsemisessa on usein parantamisen varaa ja etenkin monimutkaisissa tapauksissa (esim. 500 sivua potilaskertomusta) punainen lanka saattaa jäädä näiltä asiantuntijoilta löytymättä ja korvaukset evätään. Olemme itse jaksaneet perata nuo monimutkaisetkin tapaukset huomattavasti tarkemmin läpi, ja usein löytäneetkin korvattavuudelle vahvat perusteet.

Sairaanhoitohenkilökunnan oikeusturva
Ajoittain myös terveyden- ja sairaanhoidon henkilökuntaa pidetään syyllisinä sellaissa tapauksissa, joissa he kuitenkin ovat toimineet täysin oikein. Myös tämän vuoksi on tärkeää, että vahinkotapaukset ja -epäilyt käsitellään mahdollisimman huolellisesti siten, ettei virheellisiä käsityksiä pääsisi syntymään. Potilasvahinko on aina raskas asia myös hoitaneelle taholle. Inhimillisistä syistä oman toiminnan objektiivinen arviointi ja oman virheen myöntäminen voi kuitenkin olla vaikeaa, etenkin jos myöntämiseen sisältyy henkilökohtainen taloudellinen riski. Tämän vuoksi tarvitaan sellainen riippumaton ja luotettava taho, jossa asiat käsitellään asianmukaisesti kaikkien osapuolten kannalta asiaa arvioiden. Vahingonkärsineen tulisi voida luottaa siihen, että kaikkien asianosaisten oikeuksista automaattisesti huolehdittaisiin.

Lopuksi
Potilasvahinkoasioiden ajaminen ja hoitaminen mahdollisimman hyvin parantaa sekä potilaan että hoitohenkilöstön oikeusturvaa. Lisäkustannuksia tietysti aiheutuu vakuutusyhtiöille ja sairaanhoitopiireille jos kaikki vahingot korvataan potilasvahinkoina. Joskus yksittäisessä vahinkotapahtumassa voi olla kyseessä jopa elinikäinen vamma ja euromääräisenä seitsennumeroinen loppusumma. Toivottavasti lisälasku vähitellen johtaisi siihen, että päättäjät huomaisivat tulevan halvimmaksi kun vakavia vahinkoja ei päästetä syntymään. Otetaan esimerkkinä vaikka kiireinen päivystyspoliklinikkapiste, jossa nuoret vastavalmistuneet päivystäjät hoitavat liukuhihnalta potilaita 24 tunnin vuoroissa. Vain osa lääkäreistä selviytyy näistä työvuoroista ilman hoitovirheitä. Miksi vuorot sitten ovat 24 tuntia yhtä soittoa ? Miksi siellä on kiireistä ? Miksi siellä päivystää yksi lääkäri eikä kaksi ? Ehkä siksi että siellä säästetään rahaa. Kaikki on mitattavissa rahassa ja niin ovat myös potilasvahingot. Valitettavasti.

Olen jättänyt yhteistyön Suomen Potilasvahinkoapu Oy:n kanssa vuonna 2014. Tämän seitsemän vuoden yhteistyön aikana minulle on kertynyt kattava kokemus potilasvahinkoprosessin kulusta ja suuresta määrästä monimutkaisia tapauksia. Arvioin tarvittaessa potilasvahinkotapauksia edelleenkin potilaiden tai muiden tahojen toimeksiannosta. Toimin aina omalla nimelläni, täysin riippumattomasti ja lääketieteellisellä tutkimustiedolla perustellen. 

Isovarpaan vaivoja

Sisäänpäin kasvanut varpaankynsi

Sisäänpäin kasvanut varpaankynsi (lat. unguis incarnatus) on yleinen ja tyypillinen erityisesti nuorilla miehillä. Sille altistavat useat tekijät. Varpaan kynsi alkaa kasvaa siten, että se työntyy ja ärsyttää kynsivallia ja aiheuttaa tulehduksellisen reaktion. Usein bakteeri-infektio voi vielä pahentaa tilannetta. Kipu tuntuu aina kun varpaan kärki ottaa johonkin kevyestikin kiinni ja rajoittaa toimintakykyä.

Sisäänpäin kasvaneen varpaankynnen hoito on lievissä tapauksissa konservatiivista, mutta jos ongelma kroonistuu tulisi harkita yksinkertaista, paikallispuudutuksessa tehtävää kynsitoimenpidettä. Joskus pelkkä kynnen poisto voi riittää parantamaan tilan pysyvästi. Muita vaihtoehtoja ovat fenolisaatio ja ns. kiilaresektio. Näiden toimenpiteiden tulokset ovat pääsääntöisesti hyvät, mutta pienellä osalla potilaista ongelma voi uusiutua.

 

Kynsisieni

Kynsisieni (lat. tinea unguium) on yleinen myös isovarpaan kynnessä. Yleensä tähän ei liity mitään oireita, kynsi vain paksuuntuu ja voi muuttaa muotoaan ja väriään. Vaiva on käytännössä hankalahoitoinen, eikä se yleensä parane pelkällä paikallishoidolla. Alkuvaiheessa voidaan koettaa sienilääkityksin ja kynnen kärjen hiomisella, mutta jos koko kynsi on sienen valtaama, kannattanee se poistaa ja aloittaa pitkäkestoinen estolääkitys jota jatketaan kunnes kynsi on kasvanut uudelleen. Kynsisieni pitää kosteasta ja lämpimästä ja näiden tekijöiden eliminointi on tärkeää uusiutumisen ehkäisemiseksi.

 

Isovarpaan tyvinivelen kuluma

Isovarpaan tyvinivelen kuluma (lat. arthrosis metatarsophalangealis hallucis) on yleinen vaiva. Iän mukana toistuvat pienet traumat ja aktiivinen käyttö johtavat vähitellen tämän nivelen rustojen vaurioitumiseen ja kulumaan. Oireena on alkuvaiheessa rasitukseen liittyvä kipu ja turvottelu ja nivelen liikelaajuuden rajoittuminen. Vaikeassa kulumassa oire voi muuttua jatkuvaluontoiseksi leposäryksi, ja nivelen liikelaajuus voi olla olematon.

Isovarpaan tyvinivelen rustovaurion ja lieväasteisen kuluman hoito on alkuvaiheessa konservatiivista. Osa potilaista hyötyy kortisoni-injektiosta niveleen selvästi. Mikäli tilanne etenee konservatiivisesta hoidosta huolimatta, ja etenkin jos on selvä liikerajoitus tulisi harkita operatiivisia hoitoja. Tyvinivelen puhdistusleikkaus antaa hyvän tuloksen jopa 90%:lla potilaista vuosiksi. Mikäli tilanne on vaikea-asteinen ja jatkuva leposärky vaivaa, tulisi harkita suoraan nivelen luuduttamista. Luudutusleikkauksen jälkeen säryt ovat poissa, mutta nivel on jäykkä ja muuttaa hieman kävelyä. Tämän vuoksi erityisesti liikunnallisesti aktiivisen potilaan kohdalla päädytäänkin ensin puhdistusleikkaukseen ja vasta myöhemmässä vaiheessa luudutusleikkaukseen.

Isovarpaan tyviniveleen on kehitetty myös proteeseja, jotta vaikeatakin kulumaa voitaisiin hoitaa luuduttamatta niveltä. Näitten proteesien tulokset ovat vaihtelevia ja niihin sisältyy ongelmia, joita ei edellä mainittuihin toimenpiteisiin liity mm. proteesi-infektion mahdollisuus.

Uutena hoitona on myös kehitetty suomalainen RegJoint-implantti, joka on synteettistä laktidipolymeerirakennetta ja sijoitetaan kuluneeseen isovarpaan tyviniveleen. Itse implantti on biohajoava eli se poistuu vähitellen seuraavien kuukausien aikana ja korvautuu elimistön rakentamalla arpikudoksella. Tämän tulokset ovat olleet rohkaisevia myös vaikean kuluman hoidossa.

 

Isovarpaan IP-nivelen kuluma

Isovarpaan IP-nivelen kuluma (lat. arthrosis interphalangealis hallucis) on melko harvinainen.  Myös isovarpaan keskellä oleva pieni nivel voi siis kulua. Usein taustalla on jonkinlainen isovarpaan vamma, joka on tuhonnut nivelpintoja. Tämän nivelen liike on normaalistikin melko vähäistä ja hankalasti oireisessa tapauksessa tulisikin harkita nivelen luuduttamista.

 

Vaivasenluu

Vaivasenluu (lat. hallux valgus) on yleinen ongelma. Siinä isovarvas alkaa kääntyä II varvasta kohti ja etujalkaterän muoto muuttuu vähitellen. Oire tulee usein isovarpaan tyvinivelen sivulle ja alueella voi olla punoitusta.

Lieväoireisessa tapauksessa suositellaan nykyään alkuun konservatiivista hoitoa eli lähinnä fysioterapiaa tilan etenemisen ehkäisemiseksi. Ihmisillä on myös paljon oireetonta vaivasenluuta. Näitä ei mielestäni tulisi alkaa korjailemaan vain sen vuoksi, että varpaat eivät ole suorat. Olisi kuitenkin tärkeä jo oireettomassa vaiheessa havaita, että jalkaterän muoto alkaa muuttua ja pyrkiä vaikuttamaan tähän mm. fysioterapian keinoin. On mahdollista, että tällä tavoin pystytään ehkäisemään oireiden kehittyminen.

Vaivasenluuleikkaukset ovat sitä pienempiä mitä pienemmästä virheasennosta on kyse. Vaikemmissa tapauksissa joudutaan luudutusleikkauksiin, mutta lievemmässä tapauksessa riittää metatarsaaliluun katkaisu ja pieni siirtäminen. Tulokset ovat pääsääntöisesti hyviä, kirjallisuuden mukaan jopa 90% potilaista on tyytyväisiä tuloksiin, mutta kaikkiin vaivasenluuleikkauksiin liittyy riski uusimisesta seuraavien vuosien aikana. Oireisen vaivasenluun kehittyminen vie pitkään ja prosessi joka johtaa vaivasenluun kehittymiseen on osin vielä selvittämättä. Vaivasenluuleikkaus ei siis pysäytä tätä prosessia vaan hoitaa vain seurauksen eli isovarpaan ja ensimmäisen metatarsaaliluun asentovirheen.

Olen tutkinut vaivasenluuta ja miettinyt sen kehittymiseen liittyviä seikkoja vuosien ajan, ja näiltä osin olen tullut tietynlaiseen näkemykseen asiasta. Ehkä tulevaisuudessa saamme liikkeelle sopivan tutkimusohjelman, jolla saadaan valotettua tällä hetkellä vaivasenluun kehittymiseen liittyviä epäselvyyksiä ja mahdollisesti kehitettyä myös operatiivista hoitoa parempaan suuntaan.

Potilaspalautteita

Kaikessa työssä olisi tärkeää luoda palautelinkki palvelun ja asiakastyytyväisyyden välillä. Mielestäni lääkärin työ ei tässä suhteessa ole suinkaan poikkeus. Rohkaisenkin kaikkia potilaita tuomaan esille näkemyksensä minulta saamaansa hoitoon, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Vain tällä tavoin saadaan vähitellen hiottua hoitoa parempaan suuntaan. Tulen jatkossa julkaisemaan tällä palstalla kirjallisena saamiani potilaspalautteita, mikäli potilas näin toivoo ja antaa julkaisuluvan. Kiitos kaikille jo palautetta antaneille!

Olen toiminut Mehiläisessä yksityislääkärinä noin seitsemän vuoden ajan. Mehiläinen alkoi jossakin vaiheessa noiden vuosien aikana kerätä potilaspalautteita ja laskea niin sanottua NPS-lukua. Liitän alle myös tämän palautekyselyaineiston tulokset.

Kiitoksia vielä sinulle erittäin hyvästä ja perusteellisesta tutkimuksesta, kirjallisuuskatsauksesta sekä neurologin nopeasta konsultaatiosta. En ole ikinä elämässäni saanut näin asiakaslähtöistä, perusteellista, asiantuntevaa sekä hyvää palvelua terveydenhuoltoalalta. 5/5

Timo Katila

Olen 64 v. mieshenkilö, jouduin diabeteksesta johtuvasta, tulehtuneesta jalkahaavasta kahteen jalan ohitusleikkaukseen verenkierron parantamiseksi. Näiden leikkausten lisäksi tehtiin jalkaan isohkoa tulehdusalueen poistoa. Myöhemmässä vaiheessa poistokohtaan tehtiin ihonsiirto mikä ei onnistunut. Minulla oli onni, toista ihonsiirtoa suunniteltaessa päästä Lauri Collanin potilaaksi. Hän ottikin tapaukseni pikaisesti hoidettavaksi, ja suoritti erinomaisella ammattitaidolla toisen ihonsiirron erittäin onnistuneesti. Jatkohoitona käytettiin mm. alipainehoitoa. Huomionarvoista oli miten Lauri seurasi aktiivisesti hoidon edistymistä poikkeamalla useasti keskustelemassa hoidon tilasta, mahdollisista hoitovaihtoehdoista sekä kuuntelemassa minun tuntemuksiani potilaana. Näin sain tietää heti mitä oli suunnitteilla, tai mitä vielä voisi mahdollisesti tehdä hoidon parantamiseksi. Näitä keskusteluja ja käyntejä arvostin erittäin suuresti, varsinkin kun ne tapahtuivat normaalin lääkärikierron ulkopuolella ja olivat kahdenkeskeisiä. Tällainen aktiivisuus, tiedon välittäminen sekä potilaan tuntemuksien kuuntelu, johon harvoin terveydenhuollossa olen törmännyt, oli minulle henkisesti helpottavaa ja auttoi jaksamaan läpi erittäin pitkän sairaalassaoloajan. En siis ainoastaan arvosta Laurin erinomaista ammattitaitoa vaan, erityisesti myös hänen suhdettaan potilaaseen ja kokonaisvaltaista omistautumistaan työlle hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi.

Kiitollinen potilas Aarno Wennberg

Haluaisin kiittää hyvästä hoidosta. Minuun teki vaikutuksen se, että potilaalle annettiin puhelinnumero, josta saa tarvittaessa kirurgin kiinni. Tuli turvallinen olo, potilasta ei jätetä toimenpiteen jälkeen asian kanssa yksin vaan apua saa tarvittaessa. Myös se, että kysyit jälkeenpäin kuinka jalka voi, osoittaa mielestäni sen, että olet kiinnostunut siitä mitä teet ja mikä on tulos, eivätkä potilaat ole sinulle pelkkiä ns. liukuhihnatapauksia.

Jos vielä joskus tarvitsen kirurgia niin tiedän kenen puoleen käännyn. Suuret kiitokset.

Maritta Virola-Lehtinen

Haluamme kiittää saamastamme inhimillisestä ja tuloksellisesta hoidosta.Vaimoni Liisa sairastui vuonna 2007/2008 vakavasti. Sairaus oireili monin eri tavoin ja kohdistui vaihtelevasti eri elimiin. Häntä tutkittiin vuosia eri terveydenhuollon yksiköissä, niin terveyskeskuksessa, yksityisellä kuin yliopistosairaalassakin. Potilasasiakirjoja kertyi mapillinen. Diagnoosi oli epäselvä vuosien ajan. Eri oireita hoidettiin erillisinä sairauksina ja lääkemäärä vain lisääntyi koko ajan. Tilanne oli lohduton sillä hoitohan kohdistui pelkästään oireisiin, eikä mitenkään parantanut sairautta joka eteni koko ajan.
 
Jaksoit käydä sadat potilasasiakirjat läpi ja perehtyä kokonaisvaltaisesti tilanteeseen myös ulkomaisten potilasselostusten pohjalta. Päädyit harvinaiseen diagnoosiin johon oli kansainvälisten tutkimusten pohjalta saatavissa hoitoa, jota ei vielä oltu kokeiltu Liisalle. Päädyimme siihen, että hoitokokeilu oli vaimoni kohdalla täysin perusteltu siitäkin huolimatta että hoitoon sisältyisi riskejä. Hoitokokeilu aloitettiin toukokuussa
2014. Asetimme yhdessä hoidolle kolme tavoitetta ja lokakuussa 2014 tavatessamme pystyimme toteamaan, että ne kaikki oli saavutettu! Vaimoni oli päässyt eroon
kaikista seitsemästä säännöllisesti oireiden hoitoon käytetystä lääkkeestä ja on nyt jopa saanut työkykynsä takaisin. Elämä on taas kivutonta ja elämisen arvoista! Vaimoni on nyt päässyt jatkamaan tätä tehokasta hoitoa yliopistolliseen sairaalaan ja oireet ovat pysyneet kurissa.Haluamme kiittää Sinua sydämemme pohjasta saamastamme hoidosta!
 
Kari ja Liisa Lukkarinen

Yli 20 vuotta liikkumiseni oli vaikeaa työtapaturmasta johtuen. Kun kävin vastaanotollasi, perehdyit huolellisesti ja ajan kanssa tilanteeseeni. Määräsit tiettyjä apuvälineitä kokeiltavaksi. Mittatilauksena tehdyillä sopivilla apuvälineillä liikuntakykyni parani huomattavasti. Lisäksi tasapainoni parani selvästi. Elämänlaatuni koheni. Kiitos hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta! 

Heikki Nyman

Graafissa näkyvät Mehiläisessä annetut NPS-arvosanat. Kaikkia ei näköjään voi koskaan miellyttää kun yksi kolmonenkin on mukaan päässyt!

Kirjallista NPS-palautetta.

Artikkeli päivitetty 13.11.2023.