Omaisuuden haaliminen elämänarvona

Omaisuuden kertyminen on lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä parhaimmillaan omavarainen ihminen on itsenäisempi, vapaampi ja tulevaisuuden suhteen luottavaisempi. Mutta käytäntö osoittaa, että monissa tapauksissa käykin päinvastoin. Ihmisestä voi tulla rahariippuvainen erilaisilla tavoilla – esimerkiksi ylenmääräinen omaisuuden tavoittelu, laskusuhdanne, velkaantuminen, taloudellinen epäonni, matalapalkkatyö tai työttömyys saattavat johtaa sellaiseen tilanteeseen, jossa sairastumisriski voi merkittävästi kohota epäsuorasti talousasioiden vuoksi. Joissakin tapauksissa jopa miljoonien omaisuuden omistava henkilö voi olla sairastunut rahasta niin pahasti, että tekee itsemurhan kun menettää osan omaisuudestaan.

Meillä on siis jonkinlainen sisäänrakennettu taipumus ahneuteen ja joillakin se tulee esille myös etiikan ja moraalin täydellisenä unohtumisena. Valitettavasti tällaisia ihmisiä toimii yritysten johdossa ja korkeissa julkisen hallinnon pesteissä, jolloin ahneus saa organisatorisia piirteitä ja tällöin ahneuden negatiiviset vaikutukset ihmisten terveyteen ovat hyvin laajat ja koskettavat suurta määrää ihmisiä.

Affluenza

Mikä ihmeen affluenza? Tuo englanninkielen uudissana tarkoittaa ylenmääräistä omaisuuden tai omistusten haalimista ja on englanninkielisten sanojen affluence ja influenza synteesi, kuvastaen ahneuden influenssan lailla leviäväksi kulkutaudiksi. Se määritellään englanninkielisessä kirjallisuudessa seuraavasti: ”a painful, contagious, socially transmitted condition of overload, debt, anxiety, and waste resulting from the dogged pursuit of more” eli ”kivulias, sosiaalisesti leviävä tila, jossa ylirasitus, velka, ahdistus ja jäteongelma seuraavat hellittämätöntä enemmän tavoittelua”.

Tähän voisi vielä suomalaisen yhteiskunnan kokemukseni pohjalta lisätä korruption, hyväveli-verkostot, petokset, vedätykset, huijaukset, velallisen epärehellisyydet ja niin edelleen. Nehän on kaikki rakennettu viime kädessä vain yhtä tarkoitusta varten – jotta rahasta sairastunut ihminen saisi entistä enemmän rahaa tai välttyisi maksamasta niitä vastuita joihin on sitoutunut.

Adolf Merckle

Merckle oli saksalainen yritysjohtaja ja miljardööri. Hän oli rakentanut elämäntyönään mm. lääketeollisuusyrityksen ja sementtitehtaan ja hänellä oli noin 100 000 työntekijää maailmanlaajuisesti. Yritykset (noin 120) kehittivät yhteensä noin 40 miljardin liikevaihdon. Hän oli Saksan 5. rikkain mies ja koko maailman 100 rikkaimman henkilön listalla noin 9 miljardin euron omaisuudellaan. Hän teki itsemurhan 74-vuotiaana olosuhteissa, joissa hän oli hiljakkoin menettänyt satoja miljoonia euroja pörssissä ja samanaikaisesti yritysten tulevaisuus näytti epävarmalta maailmanlaajuisen laskusuhdanteen vuoksi. Hänellä oli kuolinhetkellään kuitenkin siis useiden miljardien eurojen omaisuus ja näin tavallisen pulliaisen silmin itsemurhan tekeminen rahan vuoksi sellaisessa tilanteessa tuntuu kovin turhalta.

Koko elämä ei edes huippuälykkäillä voi olla jatkuvaa taloudellista nousukiitoa, vaan meidän pitää oppia sietämään takapakkeja ja meidän pitää oppia myös tarkastelemaan elämämme kokonaisuutta ja elämänarvojamme kauempaa.

Vältä velkataakkaa

Jokaisella meillä on jossakin elämämme vaiheessa (tai joskus jopa koko elämän ajan) velkaa. Se on taakka, joka meidän on kannettava ja takaisin maksettava. Erityisesti pitää välttää tilannetta, jossa ylisuuri velka johtaa stressiin ja jatkuvaan huoleen, sillä silloin sairastumisen riski kasvaa. Tutkimuksissa on todettu ylivelkaantumisen olevan yhteydessä ainakin diabetekseen ja psykooseihin sekä päihteiden käyttöön.

Onko elämä merkityksetöntä ilman rahaa?

Olen lueskellut internetistä ihmisten vapaata tilitystä ja totesin siellä erään toistuvan ajattelumallin. Lähtökohtaisesti älykkäät ihmiset kokivat elämänsä merkityksettömäksi lähinnä rahan vuoksi. He kokivat rutiininomaisen työnteon yksinkertaisiksi kuvaamissaan työtehtävissä vastenmieliseksi, sillä he eivät saaneet mielestään riittävästi palkkaa. Heidän elämänsä keskiössä tuntui olevan oikeastaan rahan tavoittelu. Olisivatko nämä ihmiset kokeneet elämänsä tyydyttäväksi jos olisivat saaneet vaikka viisi kertaa enemmän palkkaa työstään? On vaikea uskoa siihen. Toki on niin, että monissa maissa matalapalkat voivat tulla niin alas, ettei palkasta käytännössä peruskulujen jälkeen jää käytännössä mitään käteen ja elämästä tulee ahdistavaa sen vuoksi. Tästä huolimatta uskon, että nämä ihmiset ovat sairastuneet masennukseen rahasta – heidän elämänsä keskiössä on liiallisessa määrin taloudellinen menestys ja mikäli tällä sektorilla epäonnistuu se leimaa koko elämän merkityksettömäksi.

Ajatus ympäristölle

Ahne ja itsekäs toimintamalli on ympäristömme kannalta haitallista, sillä luonnonvarojen hyväksikäyttö johtaa väistämättä ympäristötuhoihin, kun raha on ensisijainen asia johon tuotannossa kiinnitetään huomiota. Mitä enemmän kuluttajat haluavat ja haluavat, sitä enemmän luonnonvaroja tullaan käyttämään ja sitä enemmän tulee negatiivisia ympäristövaikutuksia. Ympäristön saastuminen voi johtaa toisaalta ihmisten sairastavuuteen.

On vaikea nähdä tässä häiriintyneessä ketjussa loppua, sillä raha ja omaisuus merkitsee ihmisille aivan liian paljon. Me emme osaa luopua mistään edes silloin kun kokonaiset eläinlajit ovat kuolemassa sukupuuttoon tai laajat vesistöalueet saastuvat päivä päivältä enemmän toimintamme seurauksena. Emme luovu edes silloin, kun saasteet ovat yhä useammin osasyynä ihmisten sairastumiseen. Ketju päättynee vasta sitten kun ympäristön tila on palautumaton ja taistelu jäljellä olevista niukista resursseista ihmisten kesken alkaa. Siitä tulee ruman näköistä jälkeä, kun toinen toistaan ahneemmat ihmiset tuhoavat toisiaan elääkseen.

Lopuksi

Raha-asioissa pitäisi olla huolellinen ja tasapainotteleva, toisaalta pitäisi osata välttää ylivelkaantumista ja toisaalta ylenmääräistä ahneutta. Rahan ja/tai omaisuuden tavoittelu voi monessa tapauksessa ajautua liiallisuuteen, ja tällöin sillä alkaa olla terveydellisiä haittavaikutuksia. Moraalin ja etiikan unohtuminen on jo vakava sairaalloisen ahneuden merkki. Kulutuskulttuurimme on sairastuttanut yksilön ja ympäristön. Jokaisen yksilön pitäisikin itse osata rakentaa oman elämänsä talous hallitusti, hillitysti, ekologisesti ja korkealla moraalilla sekä huolehtia ylenmääräisen kulutuksen välttämisestä.