Sairastutko sinä rahasta?

Omaisuuden haaliminen elämänarvona

Omaisuuden kertyminen on lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä parhaimmillaan omavarainen ihminen on itsenäisempi, vapaampi ja tulevaisuuden suhteen luottavaisempi. Mutta käytäntö osoittaa, että monissa tapauksissa käykin päinvastoin. Ihmisestä voi tulla rahariippuvainen erilaisilla tavoilla – esimerkiksi ylenmääräinen omaisuuden tavoittelu, laskusuhdanne, velkaantuminen, taloudellinen epäonni, matalapalkkatyö tai työttömyys saattavat johtaa sellaiseen tilanteeseen, jossa sairastumisriski voi merkittävästi kohota epäsuorasti talousasioiden vuoksi. Joissakin tapauksissa jopa miljoonien omaisuuden omistava henkilö voi olla sairastunut rahasta niin pahasti, että tekee itsemurhan kun menettää osan omaisuudestaan.

Meillä on siis jonkinlainen sisäänrakennettu taipumus ahneuteen ja joillakin se tulee esille myös etiikan ja moraalin täydellisenä unohtumisena. Valitettavasti tällaisia ihmisiä toimii yritysten johdossa ja korkeissa julkisen hallinnon pesteissä, jolloin ahneus saa organisatorisia piirteitä ja tällöin ahneuden negatiiviset vaikutukset ihmisten terveyteen ovat hyvin laajat ja koskettavat suurta määrää ihmisiä.

Affluenza

Mikä ihmeen affluenza? Tuo englanninkielen uudissana tarkoittaa ylenmääräistä omaisuuden tai omistusten haalimista ja on englanninkielisten sanojen affluence ja influenza synteesi, kuvastaen ahneuden influenssan lailla leviäväksi kulkutaudiksi. Se määritellään englanninkielisessä kirjallisuudessa seuraavasti: ”a painful, contagious, socially transmitted condition of overload, debt, anxiety, and waste resulting from the dogged pursuit of more” eli ”kivulias, sosiaalisesti leviävä tila, jossa ylirasitus, velka, ahdistus ja jäteongelma seuraavat hellittämätöntä enemmän tavoittelua”.

Tähän voisi vielä suomalaisen yhteiskunnan kokemukseni pohjalta lisätä korruption, hyväveli-verkostot, petokset, vedätykset, huijaukset, velallisen epärehellisyydet ja niin edelleen. Nehän on kaikki rakennettu viime kädessä vain yhtä tarkoitusta varten – jotta rahasta sairastunut ihminen saisi entistä enemmän rahaa tai välttyisi maksamasta niitä vastuita joihin on sitoutunut.

Adolf Merckle

Merckle oli saksalainen yritysjohtaja ja miljardööri. Hän oli rakentanut elämäntyönään mm. lääketeollisuusyrityksen ja sementtitehtaan ja hänellä oli noin 100 000 työntekijää maailmanlaajuisesti. Yritykset (noin 120) kehittivät yhteensä noin 40 miljardin liikevaihdon. Hän oli Saksan 5. rikkain mies ja koko maailman 100 rikkaimman henkilön listalla noin 9 miljardin euron omaisuudellaan. Hän teki itsemurhan 74-vuotiaana olosuhteissa, joissa hän oli hiljakkoin menettänyt satoja miljoonia euroja pörssissä ja samanaikaisesti yritysten tulevaisuus näytti epävarmalta maailmanlaajuisen laskusuhdanteen vuoksi. Hänellä oli kuolinhetkellään kuitenkin siis useiden miljardien eurojen omaisuus ja näin tavallisen pulliaisen silmin itsemurhan tekeminen rahan vuoksi sellaisessa tilanteessa tuntuu kovin turhalta.

Koko elämä ei edes huippuälykkäillä voi olla jatkuvaa taloudellista nousukiitoa, vaan meidän pitää oppia sietämään takapakkeja ja meidän pitää oppia myös tarkastelemaan elämämme kokonaisuutta ja elämänarvojamme kauempaa.

Vältä velkataakkaa

Jokaisella meillä on jossakin elämämme vaiheessa (tai joskus jopa koko elämän ajan) velkaa. Se on taakka, joka meidän on kannettava ja takaisin maksettava. Erityisesti pitää välttää tilannetta, jossa ylisuuri velka johtaa stressiin ja jatkuvaan huoleen, sillä silloin sairastumisen riski kasvaa. Tutkimuksissa on todettu ylivelkaantumisen olevan yhteydessä ainakin diabetekseen ja psykooseihin sekä päihteiden käyttöön.

Onko elämä merkityksetöntä ilman rahaa?

Olen lueskellut internetistä ihmisten vapaata tilitystä ja totesin siellä erään toistuvan ajattelumallin. Lähtökohtaisesti älykkäät ihmiset kokivat elämänsä merkityksettömäksi lähinnä rahan vuoksi. He kokivat rutiininomaisen työnteon yksinkertaisiksi kuvaamissaan työtehtävissä vastenmieliseksi, sillä he eivät saaneet mielestään riittävästi palkkaa. Heidän elämänsä keskiössä tuntui olevan oikeastaan rahan tavoittelu. Olisivatko nämä ihmiset kokeneet elämänsä tyydyttäväksi jos olisivat saaneet vaikka viisi kertaa enemmän palkkaa työstään? On vaikea uskoa siihen. Toki on niin, että monissa maissa matalapalkat voivat tulla niin alas, ettei palkasta käytännössä peruskulujen jälkeen jää käytännössä mitään käteen ja elämästä tulee ahdistavaa sen vuoksi. Tästä huolimatta uskon, että nämä ihmiset ovat sairastuneet masennukseen rahasta – heidän elämänsä keskiössä on liiallisessa määrin taloudellinen menestys ja mikäli tällä sektorilla epäonnistuu se leimaa koko elämän merkityksettömäksi.

Ajatus ympäristölle

Ahne ja itsekäs toimintamalli on ympäristömme kannalta haitallista, sillä luonnonvarojen hyväksikäyttö johtaa väistämättä ympäristötuhoihin, kun raha on ensisijainen asia johon tuotannossa kiinnitetään huomiota. Mitä enemmän kuluttajat haluavat ja haluavat, sitä enemmän luonnonvaroja tullaan käyttämään ja sitä enemmän tulee negatiivisia ympäristövaikutuksia. Ympäristön saastuminen voi johtaa toisaalta ihmisten sairastavuuteen.

On vaikea nähdä tässä häiriintyneessä ketjussa loppua, sillä raha ja omaisuus merkitsee ihmisille aivan liian paljon. Me emme osaa luopua mistään edes silloin kun kokonaiset eläinlajit ovat kuolemassa sukupuuttoon tai laajat vesistöalueet saastuvat päivä päivältä enemmän toimintamme seurauksena. Emme luovu edes silloin, kun saasteet ovat yhä useammin osasyynä ihmisten sairastumiseen. Ketju päättynee vasta sitten kun ympäristön tila on palautumaton ja taistelu jäljellä olevista niukista resursseista ihmisten kesken alkaa. Siitä tulee ruman näköistä jälkeä, kun toinen toistaan ahneemmat ihmiset tuhoavat toisiaan elääkseen.

Lopuksi

Raha-asioissa pitäisi olla huolellinen ja tasapainotteleva, toisaalta pitäisi osata välttää ylivelkaantumista ja toisaalta ylenmääräistä ahneutta. Rahan ja/tai omaisuuden tavoittelu voi monessa tapauksessa ajautua liiallisuuteen, ja tällöin sillä alkaa olla terveydellisiä haittavaikutuksia. Moraalin ja etiikan unohtuminen on jo vakava sairaalloisen ahneuden merkki. Kulutuskulttuurimme on sairastuttanut yksilön ja ympäristön. Jokaisen yksilön pitäisikin itse osata rakentaa oman elämänsä talous hallitusti, hillitysti, ekologisesti ja korkealla moraalilla sekä huolehtia ylenmääräisen kulutuksen välttämisestä.

Vakuutusyhtiöiden vallasta

Vakuutusyhtiöt terveydenhuollossa

Suomalaisessa yhteiskunnassa erilaiset lakisääteiset vakuutukset ja maksut ovat isossa roolissa ja kattavat koko palkkakertymästä pitkälti yli neljänneksen. Näihin lakisääteisiin vakuutuksiin ja maksuihin kuuluvat mm. eläkemaksu (TyEL yhteensä 25,10%), työtapaturmavakuutus (prosentti vaihtelee 1-5% välillä) ja sairausvakuutusmaksu (1,08%) sekä työttömyysvakuutusmaksu (yhteensä 2,4%). Eli lähemmäs kolmasosa kaikesta Suomessa maksetusta palkanluontoisesta suorituksesta menee suoraan vakuutusyhtiöille. Lisäksi tulevat vapaaehtoiset vakuutukset eli matkavakuutukset, tapaturmavakuutukset ja sairaskuluvakuutukset, jotka osaltaan kattavat sairastamiseen liittyviä kuluja. Vakuutusyhtiöt eivät kuitenkaan ole halunneet jäädä pelkästään näiden kulujen maksajiksi vaan ne ovat ottaneet isoja askeleita kohti terveyden- ja sairaanhoidon kokonaissektorihallintaa julkisen vallan tavoin.

Lakisääteisyydellä on siis saatu aikaiseksi se, että vakuutusyhtiöistä on kasvanut niin isoja toimijoita, että ne ovat hyvinkin merkittäviä rahan ja vallan käyttäjiä yhteiskunnassamme. Terveyden- ja sairaanhoidon lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin vakuutuksiin liittyvien velvoitteidensa vuoksi ne ovat alkaneet laajentaa asteittain läsnäoloaan terveyden- ja sairaanhoidossa, jopa niinkin pitkälle että nykyään ne vastaavat koko hoitoketjusta sen alusta loppuun saakka. Onko tämä kaikki puhtaasti potilaan eduksi rakennettua toimintaa?  

Matala korkotaso paineistaa

Vakuutusyhtiöiden toiminnassa etukäteen maksettavat vakuutusmaksut ja mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa realisoituvat korvaukset johtavat siihen, että yhtiöihin kasautuu suuria määriä pääomia. Aiemmin näitä pääomia on pidetty pääomasijoituskohteissa ja saatu suuria määriä pääomatuloja. Viime vuosina korkotaso on ollut hyvin matalalla, joka on automaattisesti heikentänyt vakuutusyhtiöiden tuloskehitystä ja tällöin vakuutusyhtiöille on syntynyt painetta kerätä tuloja erilaisin keinoin: esimerkiksi vakuutusmaksuja nostamalla, pyrkimällä korvauksien maksamisen minimointiin ja perustamalla uusia liiketoiminnan muotoja.

Potilasvirtojen ohjailua 

Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat viime aikoina vahvasti ottaneet jalansijaa terveyden- ja sairaanhoidossa joko ostamalla osuuksia terveyden- ja sairaanhoidon yrityksistä tai perustamalla omia terveyden- ja sairaanhoidon toimipisteitä. Tämän lisäksi vakuutusyhtiöiden lempilapsena on viime vuosina ollut potilasvirtojen ohjailu erilaisten palvelujen avulla. Potilaan ottaessa yhteyttä näihin palveluihin hän saa ”ilmaista” terveyden- ja sairaanhoidon neuvontaa joka käytännössä tarkoittaa sitä, että hänet ohjataan jollekin tietylle toimijalle jopa lääkärikohtaisesti hoitoon.

Se millä perusteella potilaita ohjaillaan on lähinnä vakuutusyhtiöillä tiedossa ja heidän organisaationsa päätäntävallassa. Tällöin vakuutusyhtiöllä on itse asiassa mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälaiseen hoitoon potilaita ohjataan. Jos tätä mahdollisuutta halutaan käyttää kieroutuneella ja ahneella tavalla, voidaan vaikuttaa moneenkin asiaan hoitoprosessissa esimerkiksi käyttämällä potilaan tietämättä vakuutusyhtiön etuja ajavia lääkäreitä.

Kun aavistelin jonkinlaista vilppiä näissä ohjauspalveluissa, soitin itsekin tällaiseen puhelinpalveluun ja tiedustelin toimintamallista. Kuulin sieltä sairaanhoitajalta, että hänellä on ohjeet ohjata tiettyjä potilaita lääkärille A ja lääkärille B terveydenhuollon toimipisteessä C. Kaivelin vähän taustoja ja totesin että lääkäri A ja lääkäri B toimivat sattumoisin samassa osakeyhtiössä D ja heidän nimensä oli mainittu hyvävelijärjestön E nimilistassa samassa loosissa.

Tämä ei vakuuttanut minua siitä, että kyseisen vakuutusyhtiön puhelinpalvelun tarkoituksena olisi järjestää potilaalle mahdollisimman hyvää hoitoa vaan siihen oli selvästi sekoitettu muitakin elementtejä.

Sairaskertomusmateriaalin aktiivinen kerääminen

Vakuutusyhtiöiden toimintaan on kuulunut jo vuosia terveyden- ja sairaanhoidon yksiköistä kerättävä yksityiskohtainen sairaskertomusmateriaali ja sen hyödyntäminen vakuutusyhtiöiden toimintaprosesseissa. Tämä tapahtuu esimerkiksi tietopyyntöinä tai jopa lakisääteisesti automaattisina tietolähetyksiä hoitoyksiköstä vakuutusyhtiöön.

Tämäkään ei ole mielestäni ihan ongelmatonta, sillä potilaskertomusmateriaali on hyvin arkaluonteista ja sitä voidaan teoriassa käyttää väärin. Lain mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus saada kaikki tiedot vakuutustapahtuman kohteena olevasta hoitotapahtumasta, kuten laissa on alla todettu. Tiedot saadaan hakea ilman asianomaisen suostumusta.

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 459/2015
252 § Vakuutuslaitoksen ja muutoksenhakuelimen oikeus saada tietoja

3) lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä, vahingoittuneen kuntoutusta toimeenpanevalta taholta ja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä sekä sosiaalipalveluiden tuottajalta tai hoitolaitokselta pyynnöstä tämän laatima lausunto ja muut 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien toimeenpanemiseksi välttämättömät tiedot potilasasiakirjoista, terveydentilasta, työkyvystä, hoidosta ja kuntoutuksesta;

Tässä pykälässä tarkoitettuja tietoja saa hakea teknisen käyttöyhteyden avulla ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Tietojen kerääminen tuntuu tietyllä tavalla ymmärrettävältä, mutta mihin se vakuutusyhtiö oikeastaan niitä tietoja tarvitsee – kerätäänkö näitä tietoja potilaan hoitoon liittyvien asioiden vuoksi, siksi että vakuutusyhtiö haluaa hyväsydämisesti auttaa jotenkin hoitavaa lääkäriä hoidossa vai kerääkö vakuutusyhtiö näitä tietoja omaksi edukseen? Vakuutusyhtiö saa kerättyä nämä tiedot siten, etteivät yleensä vahingonkärsineet edes tietojenluovutuksesta tiedä. Suomen laki tuntuu tältä osin kirjoitetun vakuutusyhtiöissä.

Kun asiaa vähän pyöritellään, todetaan asiassa riskinsä – esimerkiksi tietojen käyttö muiden vakuutusten hinnoitteluun tai ylipäätään muitten vakuutusten prosesseissa, ja toisaalta hoitoon puuttuminen mahdollistuu eli potilas voidaan ohjata nopeasti toiseen hoitopaikkaan tai toiselle lääkärille, kenties sellaiseen paikkaan jossa vakuutusyhtiöiden intressi tuodaan vahvemmin esille. Esimerkiksi aivovammoissa on erilaisia näkemyksiä suomalaistenkin huippuasiantuntijoiden keskuudessa, jotkin eivät diagnosoi aivovammaa ja jotkin diagnosoivat ja tällä yksinkertaisella asialla saattaa olla valtava, satojen tuhansien eurojen merkitys yksittäisen potilaan kohdalla. 

Vakuutusyhtiöistä on siis tullut paljon muutakin kuin laskujen maksajia – ne keräävät hyvin tarkkoja tietoja asiakkaistaan usein asiakkaan siitä tietämättä.

Sen lauluja laulat…

Lisäksi vakuutusyhtiöiden toimintaan liittyy niin sanottujen vakuutuslääkärien toiminta. Vakuutuslääkärinä toimiminen on vakuutusyhtiöiden palkkalistoille otettujen lääkärien tekemää paperiasiantuntijana toimimista. Usein näissä asiantuntijatehtävissä otetaan kantaa potilaalle maksettaviin korvauksiin ja muihin esille tuleviin asioihin. Nämä paperiasiantuntijat voivat puuttua myös potilasta näkemättä hoitoon tai hoitopaikan valintaan jopa kesken hoidon. Tällainen hoitoketjuun puuttuminen on viime vuosina ollut selvästi aiempaa vilkkaampaa. Vakuutuslääkärit ovat mukana päättämässä potilaan saamista hoitokerroista tai muista hoitoon liittyvistä asioista etenkin kroonistuneissa tapauksissa. 

Vakuutuslääkäreiden maine potilaiden keskuudessa ei tästä vastuullisesta tehtävästä huolimatta ole – sanoisinko – kovin mairitteleva. Pahimmillaan heitä kuvataan ”yhteiskunnan pohjasakkana” potilaiden keskuudessa. Monille on syntynyt vaikutelma vakuutuslääkäreistä sellaisina ihmisinä, jotka myyvät itsensä vakuutusyhtiön palvelukseen hyvällä korvauksella ja tulkitsevat potilasasioita papereiden perusteella lähinnä ja ensisijaisesti vakuutusyhtiöiden taloudellista etua valvoen. Tällöin erilaisten oikeusmurhien syntyminen ei ole pelkästään mahdollista vaan erittäin todennäköistä. 

Sen lisäksi, että vakuutuslääkärit toimivat usein nimettöminä, heidät on vapautettu yleisistä lääkärintodistusten velvoitteista esimerkiksi lausuntonsa vakuuttamisesta kunniansa ja omantuntonsa kautta seuraavalla lakipykälällä:

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 459/2015
121 § Lääkäriasiantuntijan osallistuminen korvausasian käsittelyyn

Jos vakuutuslaitoksessa käsiteltävä korvausasia koskee lääketieteellisen seikan arviointia, laillistetun lääkärin on osallistuttava asian valmisteluun ja merkittävä perusteltu arvionsa asiakirjoihin. Vakuutuslaitoksen lääkäri voi merkitä arvionsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559
23 § Lääkintölailliset todistukset ja lausunnot

Laillistetun lääkärin ja hammaslääkärin on, antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja sekä muita todistuksia, jotka on tarkoitettu esitettäväksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvistettava ne sanoilla ””minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan””. Siten vahvistettu todistus tai lausunto on pätevä ilman valallista vahvistusta, jollei tuomioistuin tai viranomainen erityisistä syistä määrää, että se on vahvistettava suullisella valalla tai vakuutuksella.

En ihmettele lainkaan, että kansalaiselle voi syntyä vaikutelma epäreiluudesta ja ahneudesta, kun Suomen lakikin tuntuu kirjoitetun vakuutusyhtiöiden kynällä.

Vakuutusyhtiöt palveluntuottajina

Suomessa ollaan viime vuosina siirrytty entistä enemmän kohti tilannetta, jossa vakuutusyhtiöt omistavat osittain tai jopa kokonaan terveyden- ja sairaanhoidon yksiköitä. Tämäkään ei ole potilaan kannalta ajatellen ihan ongelmatonta, sillä tällöinhän vakuutusyhtiö kontrolloi itse asiassa koko sairastapahtuman alusta loppuun saakka. Se ei enää ole pelkkä laskujen maksaja, vaan aktiivinen toimija, joka itse asiassa päättää hoidon infrastruktuurista ja tässä piilee riski sille, että asioita tarkastellaan kaikissa käänteissä vakuutusyhtiön etujen kannalta. Sairaslomat, hoitoratkaisut, potilasvahingot ja niin edelleen. Kaikki ovat vähitellen enemmän tai vähemmän vakuutusyhtiöiden palkkaaman henkilökunnan tai vakuutusyhtiöiden kanssa yhteistyössä toimivien henkilöiden käsissä. Ilmeisesti suomalaiset luottavat vakuutusyhtiöihin niin paljon, että he haluavat näin olevan ja ilmeisesti suomalaiset lainsäätäjät haluavat laatia laitkin vakuutusyhtiöiden kynällä.

Potilasvakuutuskeskus ja potilasvahinkolautakunta vakuutusyhtiöiden käsissä

Ei liene kenellekään yllätys jos totean että Suomessa toimivat riitoja ja potilasvahinkoja ratkaisevat elimet eivät suinkaan ole vakuutusyhtiöistä riippumattomalla rahoituksella järjestettyjä, niinkuin voisi kuvitella. Potilaan edun mukaista olisi tietysti järjestää tällaisten oikeusturvaelinten rahoitus suoraan verorahoista, eikä sotkea järjestelyyn vakuutusyhtiöitä, joilla on asioissa aina oma lehmänsä ojassa. Näiden järjestelmien läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta voitaisiin oleellisesti parantaa riippumattomuudella, mutta tahtotilaa vakuutusyhtiöiden roolin rajoittamiseen ei selvästikään ole.

Potilasvakuutuskeskuksen muodostavat potilasvakuutustoimintaa Suomessa harjoittavat vakuutusyhtiöt. Potilasvahinkolautakunnan toiminnasta aiheutuneet kustannukset maksetaan Potilasvakuutuskeskuksen varoista Vakuutusvalvontaviraston vuosittain vahvistaman lautakunnan talousarvion perusteella.”

Vallankäytön välineet saman katon alla

Vakuutusyhtiöiden asema suomalaisessa terveyden- ja sairaanhoidossa on siis hyvin laaja. Mikä tekee vakuutusyhtiöiden asemasta kovin erikoisen ja ainutlaatuisen on se, että ne ovat onnistuneet nousemaan pelkän vapaaehtoisen vahinkovakuuttamisen ja korvausten maksamisen sektorilta huomattavasti laajempaan asemaan yhteiskunnassa ja potilaiden hoitoketjussa: tänä päivänä ne päättävät itse asiassa potilaan hoitopaikan ja siten usein hoitavan lääkärinkin, tuottavat itse palvelut joko osittain tai yhteistyössä jonkin kumppaninsa kanssa, keräävät valtavia määriä terveyden- ja sairaanhoidon tietoa asiakkaistaan lakisääteisesti ja loppujen lopuksi päättävät kaikista korvauksista ja kiista-asioissa ovat viime kädessä mukana päätöksenteossa. Ja kaikki tämä tapahtuu lakisääteisesti ja suuri osa vakuutuksista onkin lakisääteisiä.

Vakuutusyhtiöiden asema muistuttaa siis hyvin läheisesti julkisen vallan käyttöä. Miten ihmeessä yksityiset yritykset ovat voineet päästä tällaiseen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa? Tuollainen lakisääteisesti turvattu yritystoiminta kuulostaa jo lähtökohtaisesti niin kannattavalta, että ei ihme että vakuutusyhtiöistä on tullut suomalaisen yhteiskunnan suurimpia toimijoita.

Edellä olevan pohjalta vakuutusyhtiöiden asemaa tulisi arvioida suomalaisessa yhteiskunnassa kriittisesti ja erityisesti ottaa käsittelyyn vakuutusyhtiöiden toiminta terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla. 

Ja lopuksi vielä pakollinen tiedemies Albert Einsteinin sitaatti: ”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä – universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma.”

Ajatuksia ahneudesta

Ahneuden määritelmä

Minusta ahneus pitää määritellä yksinomaan negatiivisena terminä, sillä ahneus ei ole koskaan hyvä ominaisuus tai hyvästä, niin kuin välillä kuulee seliteltävän. Ahneus on kokonaisuutena haitallista niin henkilötasolla kuin yhteisötasollakin. Ahneudella ei myöskään ole positiivisia terveysvaikutuksia.

Ahneus voi kohdistua useisiin eri asioihin, mutta yleisimmin se kohdistuu rahaan, omaisuuteen, valtaan tai asemaan. Ahne on valmis saavuttamaan tavoitteensa tavalla, joka on jossakin määrin tulkittavissa vilpilliseksi tai epäreiluksi. Ahne ei välitä muiden tarpeista tai tunteista manipuloidessaan asioita siten, että hän saavuttaa ahneutensa kohteen. Ahneelle ei silloin ole merkitystä sillä, millä keinoilla hän pääsee tavoitteeseensa. Ahneelle on ihan normaalia yrittää hieman vedättää asiakastaan siten, että esimerkiksi hän saa viallisesta tuotteestaan uutta vastaavan tai jopa sitäkin korkeamman hinnan viasta ilmoittamatta. Ahne on myös valmis räikeästi ylihinnoittelemaan antamansa palvelun tai tuotteen.

Kaikki eivät ole ahneita

Monet pitävät kaikkia elämässään menestyneitä henkilöitä ahneina. Ei se ole niin. Taloudellisen varmuuden saavuttaminen ahkeralla opiskelulla ja työnteolla ei ole negatiivinen asia, eikä se yksinään ole yllämainitun määritelmän mukaisesti ahneutta. Yrityksen luotsaaminen menestykseen ei aina ole ahneutta vaan liiketoimintaälyä. Jos taas näihin tarinoihin liittyy elementtejä, joissa asiakasta vedätetään tai muutoin ylilaskutetaan, tai käytetään hämäriä keinoja, epäilyttäviä hyväveli-verkostoja tai suoranaista korruptiota, aletaan täyttää ahneuden määritelmää. Tällaisessa tapauksessa tuotteen tai palvelun tarkoitus ei enää ole hyvä tuote tai korkealaatuinen asiakaspalvelu ja rehti kaupanteko vaan rahan nyhtäminen asiakkaalta tai kolmannelta osapuolelta.  

Olin kerran ostamassa käytettyä kumivenettä, josta oli ilmoitettu internetin myyntipalstalla. Menin paikan päälle katsomaan ja hakemaan venettä. Se oli käytetty ja ihan hyvän näköinen päältäpäin. Myyjä esitteli venettä ja näytti myös omistamansa ison purjeveneen siinä sivussa. Kerroin mihin tarkoitukseen kumivene tulisi ja muutoinkin avoimesti omista veneilysuunnitelmistani. Totesin että ostan kumiveneen hänen pyytämäänsä hintaan. Sitten tapahtui jotain todella erikoista: myyjä sanoi ettei minun oikeastaan kannattaisi sitä ostaa. Muutoinkin kuulemma käytettyjä kumiveneitä, joita on pidetty ulkona ei ehkä kannata ostaa, koska kumi voi olla hapertunutta ja ne alkavat helposti vuotaa. Olin tietoinen tästä riskistä ja halusin ostaa veneen siitä huolimatta koska tarvitsin sen. Lopulta hän kieltäytyi myymästä venettä, koska se vuotaa. Uskon, että jos hän olisi ollut ahne, hän olisi myynyt minulle vuotavan kumiveneen. Olin ostajana onnekas tavatessani viime kädessä rehellisen myyjän. Esimerkki havainnollistaa miten joudumme miettimään ahneuteen liittyviä asioita jokapäiväisessä elämässä. Mutta osalle meistä on hyvin vähän merkitystä sillä, mitä muut tuntevat, jolloin ahneus voittaa.

Ahneuden psykologiaa

Ahneuden taustalla saattaa olla tiedostamaton korvikeajattelu, jossa tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteet haudataan ahneuden kohteena olevan korvikkeen tavoittelun alle. Koko lyhyen elämämmehän ajan meitä varjostaa tieto kuolevaisuudestamme ja sitä tietoa koetamme pehmentää erilaisin keinoin. Mikäli emme koskaan pysähdy miettimään elämämme tarkoitusta ja päämäärää, kulttuurissamme niin voimakkaasti esillä olevista materialismin ja pinnallisuuden arvoista saattaa tulla meidänkin elämämme arvoja. Pidän tällaista kehitystä hyvin valitettavana. 

Mielenkiintoisinta on se ettei ahneudella tunnu olevan rajoja. Ei ole mitään päätepistettä, jolloin se loppuisi, tai mitään ikää, jolloin siitä automaattisesti päästäisiin eroon. Oman kokemukseni mukaan ahneuden riivaama ihminen ei pysäytä kierrettä, vaikka hän olisi saavuttanut kaikilla mittareilla mitattuna suuren omaisuuden tai valta-aseman – hänen täytyy saavuttaa lisää ja enemmän. Eikä keinoilla, joilla tavoitteeseen päästään, ole merkitystä. Hänellä ei siis ole varsinaista tavoitetta vaan yleisemmin sanottuna ahneudesta on tullut elämäntapa.

Ahneuden terveysvaikutuksista

Seuraavassa on ajatuksiani ahneuden terveysvaikutuksista. Tutkimustietoa tällaisista asioista ei tietääkseni ole olemassa, ja vaikka olisikin, asian tutkiminen on hyvin vaikeaa ja haasteellista ja tutkimusasetelmiin sisältyisi laajoja virhelähteitä. Siten maalaisjärjellä tehtävät johtopäätökset ovat järkevin tapa lähestyä asiaa. Haluan erottaa ahneuteen kolme eri tasoa: henkilötason – yhteisötason – valtiotason.

Henkilötasolla

Ahne toimintamalli henkilötasolla tulee esille erilaisilla tavoilla. Hän saattaa jättää velvoitteitaan maksamatta tai tehdä näpistyksiä tai varkauksia tai petoksen, joiden seuraukset tulevat myöhemmin aiheuttamaan ongelmia. Hän saattaa keskittyä ahneuden kohteen tavoitteluun välittämättä muitten ihmisten mielipiteistä. Hän saattaa ottaa suhteettomia riskejä päästäkseen tavoitteeseensa. Kaikki nämä heijastuvat sairausriskin kohoamisena. Toisaalta jos hän lopulta epäonnistuu tavoittelussaan, hänen mielenterveytensä on vaarassa. Ahneuden määritelmän mukaisesti hän katkaisee siltoja muihin ihmisiin, asiakkaisiin ja yhteistyötahoihin, koska toimintamallin epäreiluus yleensä paljastuu ennen pitkää. Ahneudella saavutettu taloudellisen tilanteen kohentuminen tai esimerkiksi suuren organisaation esimiesaseman saavuttaminen saattavat osittain korvata terveysriskin kohoamista, mutta ahneen toimintamallin jatkuessa riskit ovat kuitenkin koholla.

Henkilötason ahneus on yleistä yhteiskunnassamme. Toimintamallin terveyshaitat rajoittuvat todennäköisesti vain joidenkin tai joidenkin kymmenien yksilöiden tai yhteisöiden kannettavaksi.

Yhteisötasolla

Yhteisötasolla ahneus saa jo momenttia. Yrittäjällä voi olla kyse yksittäisten asiakkaiden vedättämisestä huonoja ja kustannustehottomia tai pilaantuneita tuotteita tai palveluita myymällä. Esimerkkejä ahneesta sijoitustoiminnasta on useita pyramidihuijauksista sijoituskoreihin, joiden kurssikehitystä vastaan tuotteita myynyt pankki on aktiivisesti pelannut. Terveydenhuoltoalalla jotkin kansainväliset lääkeyhtiöt ovat saaneet tuomioita vilpillisestä markkinoinnista. Ahneesti toimivien hyväveli-verkostojen ja piilokorruption tukemana ahneet yritykset kanavoivat omaisuuttaan valtamerten taakse maihin, joissa verorasite on minimoitu ja jopa hallituksiin voidaan vaikuttaa lahjonnalla. Elämme kulttuurissa jossa ahneutta pidetään paikoin jopa hyvänä, tai sille yritetään hakea oikeutusta. Kun on saatu vaikkapa miljoonien voitot kvartaalissa, pitäisi vielä saada paljon enemmän, ja se on yleensä mahdollista asiakkaita vedättämällä tavalla tai toisella, esimerkiksi myymällä kehnolaatuisempaa tuotetta kuin osattaisiin valmistaa. Greed is good? Ei ole.

Yhteisötason ahneus on yleistä yhteiskunnassamme. Toimintamallin terveyshaitat sijoittuvat todennäköisesti joidenkin satojen tai tuhansien tai satojen tuhansien yksilöiden tai yhteisöiden kannettavaksi. Erilaiset yksittäiset ympäristörikokset ovat usein yhteydessä yhteisötason ahneuteen.

Valtiotasolla

Ahneus saa valtiotasolla esiintyessään aikaan ihmiskunnan historian suurimmat ongelmat, sillä tällöin ahne toimintatapa saa yhteiskunnan suurimman koneiston käyttöönsä. Valtion koneisto unohtaa tehtävänsä kansalaisten palvelijana ja alkaa toimia ahneen valtavan laajan liikeyrityksen tavoin. Tavoitteena saattaa olla, että kaikki saatavissa olevat tulovirrat kanavoidaan ensin valtiolle. Tähän päästään puuttumalla vahvasti ja lakiin pohjautuen yksilön taloudelliseen vapauteen. Valtiotason ahneudelle on myös tyypillistä kansalaisten muiden oikeuksien polkeminen. Valtiotasolla ahneus voi johtaa syvään ja pitkäkestoiseen taloudelliseen lamaan tai alisuoriutumiseen. Vaikeissa tapauksissa korruptio on laajaa ja järjestelmä rakentuu viime kädessä hyväveli-verkostojen ja korruption varaan. Ihmisoikeusrikkomukset saattavat olla systemaattisia, ja oikeuslaitosta voidaan käyttää rikkomusten toimeenpanijana. Ihmisoikeusrikkomuksiin voi sisältyä kokonaisten kansanosien tai kansojen alistaminen tai jopa tuhoaminen. Ekokatastrofit ovat laajimmat maailman historiassa, sillä resursseja käytetään holtittomasti ja lyhytnäköisesti voitontavoitteluun. Pahimmassa tapauksessa ahneus voi johtaa kansainväliseen kriisiin, muiden valtioiden vastatoimiin ja jopa sotaan tai maailmansotaan.

Valtiotason ahneus on maailmassa yleistä. Toimintamallin terveyshaitat sijoittuvat satojen tuhansien tai miljoonien yksilöiden tai yhteisöiden kannettavaksi. Erilaisten ekokatastrofien jäljet saattavat jäädä pysyviksi.

Ahneus on huono elämänfilosofia

Kuten edellä on todettu, ahneus on lähtökohtaisesti destruktiivinen elämänfilosofia ja sen pahempaa tuhoa se saa aikaan, mitä suuremmassa organisaatiossa sitä vaalitaan. Valtiotason ahneus on ollut yksi maailmanhistorian suurimpien tragedioiden taustatekijä. Eikä liene kenellekään suuri yllätys, että näin on myös tulevaisuudessa.

Siteeraan lopuksi vielä Albert Einsteinia: ”The value of a man should be seen in what he gives and not in what he is able to receive.” eli ”Ihmisen arvo pitäisi mitata sillä, mitä hän antaa, eikä sillä, miten paljon hän kykenee saamaan.”