Onko elämä liian haasteellista ja vaikeaa?

Vastaanotolleni on tullut viimeisen vuoden aikana ehkä tavanomaista useammin loppuunpalaneen näköisiä yrittäjiä, depressiivisiä vanhuksia ja alavireisiä, eksyksissä olevia nuoria aikuisia. Käynnin syynä on saattanut olla ihan jokin muukin asia, mutta potilaan asiaan syvennyttäessä terveydenhuoltohenkilökunta näkee usein paljon muutakin ihmisissä kuin vain senhetkisen ongelman. Onko elämä oikeasti liian haasteellista?

Elämä on joskus hyvin vaikeaa jokaiselle meistä

Jokaiselle ihmiselle tulee elämässään eteen tilanne, jolloin tuntuu siltä että matto on todellakin vedetty jalkojen alta. Tämä tilanne voi tulla äkillisesti esimerkiksi sairauden, ihmissuhdemuutosten, lähisukulaisten menehtymisen, taloudellisten vaikeuksien tai ihan vaan omien voimavarojen loppumisen tai syvän epäonnistumisen tunteen vuoksi. Tällaiset hetket kuuluvat jokaisen ihmisen elämään erottamattomasti ja niistä pääsee kyllä yli. Pohjalla käyminen on aina vaikea kokemus, mutta siitä voi ja pitää nousta jaloilleen.

Kun olemme mistä tahansa syystä niin vaikeassa tilanteessa, ettemme pysty enää jotakin asiaa mitenkään muuttamaan paremmaksi, meidän on itse muututtava ja hyväksyttävä nykyiset olosuhteet. Miksi muuttuminen ja hyväksyminen on sitten niin vaikeaa ? Kysehän siinä on ajattelutavan muuttamisesta ja sen hyväksymisestä, että jokin edellämainittu asia on huonommin tai selvästi eri tavoin kuin aiemmin. Ei se vaadi mitään muuta: jos pystyt muuttumaan ja hyväksymään uuden tilanteesi pääset varmasti epätoivosta ja itsesäälistä ja toimintakykysi palaa.

Lyhyt hyväksymisprosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Luovuttaminen ei ratkaise itse ongelmaa

Ongelman edessä luovuttaminen ei johda yhtään mihinkään eikä epätoivon hetkellä periksi antaminen helpota oloa yhtään. Jonkinlainen ratkaisu kaikkiin asioihin on löydettävissä ja kaikki esteet voidaan kiertää. Jos ihminen olisi luotu luovuttajaksi, niin ihmiskunta olisi kuollut ajat sitten sukupuuttoon. Mutta toisin on käynyt – ihmisiä alkaa olla joidenkin mielipiteiden mukaan jo aivan liikaa – taidamme oikeasti olla siis liiankin hyviä keksimään selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. Älä päästä itseäsi vajoamaan pysyvästi epätoivoon – muista aina, että ihminen pysyy toimintakykyisenä viikkoja ilman ruokaa, päiviä ilman vettä mutta ei minuuttiakaan ilman toivoa.

3. Aika parantaa haavat

Äkillinen elämäntragedia mistä tahansa syystä aiheuttaa vaikeimmat tunteet heti kun asia on tapahtunut; ajan mittaan masennus ja paha olo varmasti helpottavat. On täysin normaalia reagoida tilapäisellä masennuksella elämäntilanteen muuttumiseen tai epäonnistumiseen. Sillä tavoin ihminen on rakennettu.

4. Hyväksy itsesi totuudenmukaisesti

Vaatii rohkeutta analysoida ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on – vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikilla meillä on ihan varmasti omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämän juju onkin siinä, että osaat määritellä omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin. Jos et osaa tulkita omaa itseäsi totuudenmukaisesti ja määrittää heikkouksiasi ja vahvuuksiasi, on valitettavan todennäköistä, että joudut uudelleen elämässäsi vaikeaan tilanteeseen. Jotkut epäonnistuvat jatkuvasti. Opi sinä jo tällä kerralla – tunnista heikkoutesi ja kehitä vahvuuksiasi.

5. Opi vaikeuksistasi

Vaikeassa tilanteessa olevalla on näköpiirissään vain vähän hyvää. Siinä hetkessä on kuitenkin mahdollisuus oppimiseen ja henkiseen kasvuun. Käytä tilanne hyväksesi, äläkä jätä hyödyntämättä vaikeaa hetkeä – opi siitä mahdollisimman paljon. Ja tee tarvittavat muutokset elämässäsi. Kivun lievityttyä vaikea kokemus muokkaa sinusta vahvemman ja kehittyneemmän persoonan. Vaikeat elämänkokemukset avaavat silmämme ja opimme empaattisemmiksi ja myötätuntoisemmiksi muita ihmisiä ja etenkin muita vaikeassa tilanteessa olevia kohtaan. Ja opimme arvostamaan myös niitä jotka ovat nousseet samanlaisista vaikeuksista huolimatta menestykseen.

6. Hyväksy elämäntilanteesi

Maailmassa on aina joku, joka on juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eikä ole lainkaan masentunut tai epätoivoinen tai toimintakyvytön, vaan eteenpäinpyrkivä ja tavoitteellinen. Analysoi itseäsi ja sitä mitä sinulla on ja mihin kuulut. Mitä sinä arvostat itsessäsi? Entä ihmissuhteissasi? Tai yhteisössäsi? Analysoi myös sitä, mitä sinä et arvosta. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Opi hyväksymään elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Tee tarvittavia muutoksia toimintatapoihisi tilanteen vaatimalla tavalla, mutta hyväksy epäonnesi ja se tosiasia, että välillä me kaikki kompastumme elämässä. Kun tämä hyväksyminen on tapahtunut, siirrä katseesi eteenpäin ja lähde määrätietoisesti tavoittelemaan päivittämiäsi tavoitteita.

Jos sinä olet tällaisessa vaikeassa tilanteessa juuri nyt, kerro siitä jollekulle ja pura sillä tavoin painolastiasi. Kyllä se vaan helpottaa oloa jos saa jollekulle vaikeasta asiasta kertoa. Älä ota tai jätä kantaaksesi turhia taakkoja. Kaikesta mikä ei tapa on ihminen selvinnyt aiemminkin ja tulee selviämään jatkossakin – etkä sinä ole tästä säännöstä mikään poikkeus ! 

 

 

Jalkateräleikkausten tuloksista

Silmiini osui mielenkiintoinen ranskalainen julkaisu marraskuulta 2014 jalkaterän ja nilkan alueen leikkausten leikkaustuloksista.

Miksi tämä julkaisu on mielenkiintoinen ? Ensinnäkin sen takia, ettei suomalaisessa aineistossa tietääkseni vastaavaa tutkimusta ole koskaan tehty. Ja toisekseen siksi, että siinä tutkittiin yliopistosairaalassa tehtyjen elektiivisten jalkaterän ja nilkan alueen leikkausten leikkaustuloksia ja ne paljastuivat yllättävänkin kehnoiksi.

Joskus on niin, että halutaan tuoda esille yllättävänkin hyviä tuloksia ja kehutaan miten hienosti potilaat tutkimusta tehneessä yksikössä paranevat, rahaa säästyy ja kirurgien taito on erinomainen ja niin edelleen. Tällaiset turhankin hyviltä vaikuttavat julkaisut on luettava hyvin kriittisesti ja sama pätee niin kirurgisen hoidon kuin myös lääkehoidonkin puolella. Tämä alla referoitu julkaisu ei todennäköisesti kaunistele tuloksia.

Tutkimukseen valittiin vuosina 2009-2011 leikattuja nilkka- ja jalkateräpotilaita (yhteensä 260 potilasta). Vuoden kohdalla leikkauksesta potilaat puhelinhaastateltiin ja haastattelussa keskityttiin kiputilanteen arviointiin.

Tutkimustulokset vuoden kohdalla leikkauksesta:

-21% potilaista oli keskivaikea tai vaikea leposärky leikatussa alaraajassa (kivun voimakkuus >3 asteikolla 0-10)

-43%:lla potilaista oli keskivaikea tai vaikea kiputila leikatussa alaraajassa kävellessä (kivun voimakkuus >3 asteikolla 0-10)

-3%:lla potilaista oli neuropaattiseen kipuun sopiva kiputila

-leikkauksenjälkeinen voimakas kipu ja uusintaleikkaukset olivat tilastollisessa yhteydessä kroonistuneeseen keskivaikeaan tai vaikeaan kipuun vuoden kohdalla leikkauksesta

-jalkaterän ja nilkan alueen kroonistuneet kivut ovat yleisyydeltään samalla tasolla muihin ortopedisiin leikkauksiin verrattuna

-neuropaattinen kipu oli harvinaista

-etujalkaterän tai jalkaterän takaosan leikkauksilla ei ollut merkittävää eroa tässä aineistossa

Yhteenveto

Jalkaterän ja nilkan alueen leikkausten tulokset ovat tämän julkaisun mukaan siis kohtalaisen kehnot. Yli 40%:lla potilaista on vuoden kohdalla leikkauksen jälkeen kipua kävellessä ja joka viidennellä leposärkyä.

Lopuksi

On selvää että jalkaterän ja nilkan alueen leikkausta suunniteltaessa tulisi potilasvalinnan olla huolellista. Ensisijainen hoito tulisi kaikissa tapauksissa olla konservatiivinen ja leikkaushoitoa harkita vasta jos ongelma kroonistuu ja aiheuttaa päivittäistä haittaa. Kosmeettisia leikkauksia ei mielestäni tulisi tehdä lainkaan (esimerkiksi varpaitten suoristus ulkonäköseikkojen vuoksi). Oireetonta tai lieväoireista jalkaterää ei pitäisi mielestäni operatiivisesti hoitaa ja tämä tutkimus tukee tiukan potilasvalinnan linjaa.

Julkaisun tiedot

Remerand, Godfroid, Brilhault, Vourc´h, Druon, Laffon, Fusciardi: Chronic pain 1 year after foot surgery: epidemiology and associated factors.Orthop Traumatol Surg Res 2014 Nov;100(7):767-73.

Lue myös artikkeli jalkaterän vaivojen ennaltaehkäisystä.

Freibergin tauti

Mikä on Freibergin tauti ?

Freibergin tauti aiheuttaa kipua ja turvottelua jalkaterän etuosaan, yleisimmin II varpaan tyviniveleen. Oireiden syynä on metatarsaaliluun distaalipään nivelpinnan nekrotisoituminen, jonka perimmäinen syy ei ole täysin selvillä. Ilmeisesti synnynnäisesti pitkä metatarsaaliluu, ikään liittyvät biomekaaniset jalkaterän muutokset ja geneettinen alttius yhdessä aiheuttavat taudin puhkeamisen etenkin 15-20 vuotiailla. Joidenkin julkaisuiden mukaan tauti on yleisempi naisilla.

Tällä hetkellä taudin etiologiaa ei ymmärretä siinä määrin, että sitä pystyttäisiin ehkäisemään ennalta.

Diagnostiikasta

Diagnoosi tehdään kliinisin perustein ja se varmistuu röntgenkuvassa myöhemmin. Alkuvaiheessa metatarsaaliluun nivelpinnalla ei ole nähtävissä mitään röntgenkuvassa, mutta magneettikuvassa voi olla jo nähtävissä muutoksia tässä vaiheessa. Myöhemmin röntgenkuvassa on todettavissa litistynyt, levinnyt ja fragmentoitunut metatarsaalin distaalipää.

Hoito

Ensisijainen hoito on konservatiivinen. Tässä keskitytään paineen vähentämiseen metatarsaaliluun distaalipään alueelta tukemalla poikittaista holvia ja välttämällä alueen rasitusta provosoivia harrasteita. Osa potilaista paranee tällä.

Mikäli ongelma pitkittyy, voidaan joutua kirurgiseen hoitoon. Metatarsaaliluuta voidaan vähän lyhentää, mikäli se on pitempi kuin yleensä, ja toisaalta poistaa kyseinen nekrotisoitunut (kuolioitunut) osa MTP-nivelestä. Yleensä kirurgisen hoidon tulokset ovat hyvät ja paluu tavanomaisiin harrasteisiin on mahdollista joidenkin kuukausien toipilasjakson jälkeen.

 

Suomalainen potilastapaus

Kuva 1. Diagnostinen röntgenkuva, jossa Freibergin taudin aiheuttamat muutokset näkyvät selvästi (nuoli). II metatarsaaliluussa näkyy myös vanhan murtuman jälkitila.

Kuva 1. Diagnostinen röntgenkuva, jossa Freibergin taudin aiheuttamat muutokset näkyvät selvästi (nuoli). II metatarsaaliluussa näkyy myös vanhan murtuman jälkitila.

 

17-vuotias mies, SM-tason urheilija. 2012 lähtien oikean jalan II varpaassa ajoittaista kipuilua. Freibergin tautiin sopivat muutokset todettiin röntgenkuvassa 2014 alussa. Alkuun tilannetta hoidettiin konservatiivisesti, lepo ja alueen paineen vähentäminen. Fysioterapia, lepojakso, kipulääkkeet kokeiltiin. Kortisoni-injektio kokeiltiin. Viskosuplementaatioinjektio kokeiltiin. Kaikista näistä huolimatta oireilu jatkui 2014 syksyllä hankalana ja päivittäisenä. Leposärkyä ei enää ollut. (Kuva 1)

 

 

 

 

 

 

Kuva 2. Operatiivisen hoidon jälkeen otettu kuva; II metatarsaaliluun päätä on muovattu, nekroottinen kohta on poistettu ja luuta on vähän lyhennetty.

Kuva 2. Operatiivisen hoidon jälkeen otettu kuva; II metatarsaaliluun päätä on muovattu, nekroottinen kohta on poistettu ja luuta on vähän lyhennetty.

 

Syksyllä 2014 päädyttiin kirurgiseen hoitoon, jolloin II metatarsaaliluuta lyhennettiin ja nekroottinen kohta nivelestä poistettiin. Loppuvuodesta 2014 juoksussa ei vaivaa tasaisella maalla, mutta ylämäessä ollut tuntemuksia. 2015 alussa harjoitellut viikon aikana yli 100km juoksua, kipua ei enää missään vaiheessa, vain lieviä tuntemuksia.(Kuvat 2 ja 3)

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 3. Leikkaushoidosta aikaa muutama kuukausi, toimenpidealue on nyt luutunut ja jalkaterän oireet oleellisesti lievittyneet.

Kuva 3. Leikkaushoidosta aikaa muutama kuukausi, toimenpidealue on nyt luutunut ja jalkaterän oireet oleellisesti lievittyneet.

                                                                              Tilanne siis kirurgisella hoidolla selvästi parani ja pystyi jatkamaan aktiivista harjoittelua. Syy vaivan etenemiseen oli tässä tapauksessa ensisijaisesti synnynnäisesti pitkä II metatarsaaliluu ja aktiiviharjoittelu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Potilastapaus on julkaistu potilaan antamalla luvalla. Kaikki oikeudet potilastapaukseen ja tässä artikkelissa julkaistuihin röntgenkuviin pidätetään.

Text and images – all rights reserved.