Näin pikkujouluaikaan satuin tutustumaan krapulaan liittyviin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on hieman valottaa lukijalle krapulan biokemiallisia mekanismeja sekä tuoda esille lääketieteellinen nykykäsitys sen oireiden hoitamisesta. Artikkelissa ei käsitellä alkoholismin hoitoa tai alkoholismiin liittyvien voimakkaiden vieroitusoireiden hoitamista. Kansainvälisten julkaisuiden mukaan krapula aiheuttaa pelkästään Isossa-Britanniassa noin 2 miljardin punnan palkkatulojen menetykset vuosittain. USA:ssa alkoholinkäyttöön liittyvät kustannukset on arvioitu niinkin korkeiksi kuin 12-30 miljardia dollaria vuodessa, joidenkin arvioiden mukaan jopa 179 miljardia dollaria vuodessa. (1, 4)

Krapulan oireet
Krapulaoireilu alkaa määritelmän mukaisesti silloin, kun veren alkoholipitoisuus on palannut nollaan. Tilan oireita ovat muun muassa väsymys, jano, päänsärky, keskittymisongelmat, pahoinvointi, kömpelyys, sekavuus ja vatsakivut. Oireilu voi kestää jopa 24 tuntia. (4)

Krapulan biokemiasta
Alkoholia tai sen metaboliatuotteita käsitellään krapulatutkijoiden mukaan ihmiselimistössä toksiinin tavoin ja immuunijärjestelmän aktivoitumista on epäilty syyksi krapulaoireisiin. On nimittäin osoitettu, että useat sytokiinitasot nousevat 13 tunnin kuluttua alkoholin käytön lopettamisesta (interleukiini-10, interleukiini-12 ja gamma-interferoni). Tältä pohjalta nykykäsitys krapulasta on se, että tulehdusvälittäjäaineet välittävät krapulaoireilun ja että immuunijärjestelmä on mukana sen kehittymisessä. (4)

Unen määrällä on vaikutusta krapulan voimakkuuteen
Vuonna 2017 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa tutkittiin 578 opiskelijan alkoholinkäyttöä, nukkumista ja krapulaa. Tutkimuksessa todettiin käänteinen korrelaatio unen määrän ja krapulan voimakkuuden välillä. Hieman yllättäen tässä tutkimuksessa käytetyn alkoholin kokonaismäärällä ja krapulan voimakkuudella ei todettu korrelaatiota. (2)

Krapulan hoito erilaisilla lääkkeillä tai rohdoilla
Vuonna 2005 julkaistussa englantilais-hollantilaisessa yhteenvetojulkaisussa käytiin läpi kaikki siihen saakka tehdyt tutkimukset krapulan ehkäisystä ja hoidosta. Näitä oli yhteensä 296, joista suurin osa jouduttiin hylkäämään tutkimusten huonon laadun perusteella ja lopulta vain 8 tutkimusta hyväksyttiin yhteenvetoon mukaan. Kaikissa näissä oli mukana kaksoissokkoutettu plasebokontrolliryhmä. (1)

Julkaisun perusteella mikään yksittäinen tutkittu lääke ei ole lääketieteelliselle näytölle vaaditulla varmuudella tehokas alkoholin aiheuttaman krapulan hoidossa tai ehkäisyssä. Julkaisut oli tehty propranololilla, tropisetronilla, tolfenaamihapolla, fruktoosilla, glukoosilla, Borago officinaliksella, Cynara scolymuksella, Opuntia ficus-indicalla ja hiivapohjaisella valmisteella. Ryhmien väliset erot olivat merkittävät vain tolfenaamihapolla, gammalinoleenihapolla ja hiivapohjaisella valmisteella. Tämä on suuressa kontrastissa internetissä markkinoituihin satoihin erilaisiin ”krapulan hoitoihin”. Yleisesti ottaen näiden hoitojen markkinointi ei siis perustu minkäänlaiseen lääketieteelliseen tietoon. Koska näistä kolmesta aineesta on tehty vain yksittäiset tutkimukset kapealla aineistolla, niitä ei yksittäisinä voida ottaa minkään hoitosuosituksen pohjaksi vaan tarvitaan lisää tutkimuksia asiasta. (1)

Suomalaista osaamista
Edellä mainitussa yhteenvetoaineistossa oli mukana myös suomalaisten tekemä tutkimus vuodelta 1983, jossa tutkittiin tolfenaamihappoa. Tolfenaamihappo on tulehduskipulääke (NSAID) eli saman ryhmän lääke kuin esimerkiksi ibuprofeeni tai naprokseeni. Sillä siis ylläkuvatun mukaisesti saatiin merkitsevät tulokset plaseboon  verrattuna. Tutkimusasetelmassa oli mukana 30 tervettä vapaaehtoista kaksoissokkoutetusti. Toinen ryhmä otti tolfenaamihappoa 200mg ennen alkoholinkäytön aloittamista ja lisäksi 200mg ennen nukkumaanmenoa, toinen ryhmä sai siis plaseboa. Tolfenaamihappo todettiin selvästi tehokkaammaksi oireiden lievittäjäksi. Se lievitti päänäsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, ärtyvyyttä, vapinaa, janoa ja suun kuivutta plaseboa selvästi tehokkaammin. (3)

Kombinoitu NSAID + H1-salpaus
Yhdysvaltalainen lääkeyritys on tehnyt kokeellista hoitoa krapulalääkkeellä, jossa on kombinoitu tulehduskipulääke ja H1-salpaaja eli antihistamiini. Tämä lääke on alustavissa testeissä pystynyt vähentämään plaseboon verrattaessa päänsärkyä, sekavuutta ja pahoinvointia. Pilottitutkimuksen otoskoko on kuitenkin ollut niin pieni (n=13), etteivät erot olleet statistisesti merkitseviä. (4)

Eettiset näkökohdat
Krapulan hoitotutkimuksissa on nostettu pintaan myös eettiset näkökohdat, sillä jonkin uuden hienon tutkimustuloksen julkaisu saattaa johtaa median kiinnostumiseen, vahvaan markkinointiin ja lopulta alkoholinkäytön lisääntymiseen. Toki on niin, ettei ole siitäkään mitään näyttöä, että vaikeaoireinen krapula vähentäisi alkoholin käyttöä saati sitten että lieväoireinen sitä lisäisi. Joka tapauksessa eettiset seikat saaattavat olla yksi tekijä, miksi asiaa on rajoitetusti aiemmin tutkittu ja tutkijoiden intressi on keskittynyt muille alueille. (1)

Yhteenveto
Nykytiedon valossa krapulaoireiden taustalla on etanolin laukaisema immuunivälitteinen mekanismi, joka johtaa seuraavana päivänä tulehdusvälittäjäaineiden pitoisuuksien kohoamiseen. Paras tapa ehkäistä krapulaa on olla käyttämättä alkoholia tai käyttämällä sitä kohtuullisesti. Mikäli tämä on epäkohteliasta ja alkoholia tulee kuitenkin käytettyä enemmän, pitää huolehtia riittävästä unensaannista (tutkimusasetelmassa >7h uni lievensi oleellisesti krapulaoireita). Tulehduskipulääke kannattanee ottaa ennaltaehkäisevästi ja antihistamiiniakin voi krapulaa ennaltaehkäisevänä lääkkeenä kokeilla. Gammalinoleenihappoa voi kokeilla krapulaoireiden hoidoksi. Edellä kuvatusti toimien mahdollisesti krapulaoireet ovat lievemmät. Kokonaisuutena krapulaa on tutkittu laadukkaasti melko vähän ja lisää lääketieteellistä tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan antaa tieteeseen perustuvia varsinaisia hoitosuosituksia. Tässä artikkelissa ei käsitelty alkoholismin hoitoa tai alkoholismiin liittyvien voimakkaiden vieroitusoireiden hoitamista.

1. Pittler MH, Verster JC, Ernst E: Interventions for preventing or treating alcohol hangover: systematic review of randomised controlled trials. BMJ 2005

2. Van Schrojenstein Lantman M, Mackus M, Roth T, Verster JC: Total sleep time, alcohol consumption, and the duration and severity of alcohol hangover. Nat Sci Sleep 2017

3. Kaivola S, Parantainen J, Osterman T, Timonen H: Hangover headache and prostaglandins: prophylactic treatment with tolfenamic acid. Cephalalgia 1983.

4. Proceeding of the 8th alcohol hangover research group meeting. Curr Drug Abuse Rev 2017. PMC 2018.

Elämänmuutos olisi tarpeellinen yhä useammin
Niin sanotut elintasosairaudet ovat lisääntyneet hurjaa vauhtia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi sokeriaineenvaihdunnan ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt sekä korkea verenpaine ja usein välillisesti myös tuki- ja liikuntaelimistön oireilu. Esimerkiksi diagnosoidun ja lääkehoidetun diabeteksen eli sokeritaudin esiintyvyys on tuplaantunut noin 300 000:een ja tämän hetken arvio kokonaisesiintyvyydestä on jo puoli miljoonaa. Se on todella iso luku näin pienessä maassa. Elintasosairauksien lääkehoito on hyvin usein sellaista, ettei hoitotavoitteisiin päästä useista lääkkeistä huolimatta. Elintasosairauksien paras hoito onkin elämänmuutos, eikä pelkästään lääkehoitoon turvautuminen. Tämän artikkelin tavoitteena on analysoida elämänmuutokseen liittyvää asiakokonaisuutta ja auttaa sinua psykologisin keinoin elämänmuutoksen hallinnassa.

Miten onnistua elämänmuutoksessa?
Kaikki eivät pysty vaihtamaan ahdistavaa työpaikkaansa tai muuttamaan pois pimeästä Pohjolasta talvikaudeksi kaamosmasennusta pakoon. Useimmilla meistä on sellaisia velvoitteita, jotka sitovat meidät kotiin tai työhön niin tiukasti, että arki muuttuu puurtamiseksi kunnes nämä velvoitteet on täytetty. Näin voi käydä vaikka yksinhuoltajalla kolmen pienen lapsen kanssa – elämä muuttuu oikeasti vasta kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Usein käy myös niin, että uraudumme tiettyihin totuttuihin käyttäytymismalleihin ja niistä on hyvin vaikea päästää irti. Jos tällainen elämäntilanne tai toistuva käyttäytymismalli on johtanut siihen, että paino on noussut korkealle, verenpaine korkea ja rasva- ja sokeritasapaino on pielessä, on loogisin hoito silloin se, että elämäntilanne ja käyttäytyminen pitää pystyä hallitsemaan, eikä suinkaan jatkuva lääkkeiden lisääminen. Tee ne muutokset, jotka pystyt toteuttamaan ja katso kolme kuukautta mitä tapahtuu. Tee sitten tarvittaessa lisää muutoksia. Joskus vaaditaan elämänfilosofian muuttamista kokonaisuudessaan, eikä isojen muutosten tekeminen kertarysäyksellä ole helppoa.

Painonhallinnan rautalankamalli
Painonhallinta on siinä määrin yksinkertainen asia, että ihminen kyllä laihtuu jos energian saanti on vähäisempi kuin sen kulutus. Jokainen tietää sen. Miksi tämä on sitten niin vaikea toteuttaa? Siksi että ihminen ei ole robotti. Ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus, jonka toimintaan vaikuttavia tekijöitä on miljoonia ja ne kaikki vaihtelevat vielä yksilökohtaisesti. Esimerkiksi jollekulle meistä voi yksi paha sana aamulla tarkoittaa sitä, että hän masentuu kuukausiksi, jollekulle toiselle taas se ei merkitse mitään eikä vaikuta sekuntia pitempään. Jollekulle meistä yksi ainoa hymy voi olla päivän tärkein asia. Jollekulle meistä työura on niin tärkeä, että hän uhraa sille fyysisen terveytensä, ihmissuhteensa ja lopulta menettää järkensäkin. Meitä ihmisiä on niin montaa erilaista, ettei ole olemassa yhtä ainoata keinoa jolla elämänmuutokseen voi päästä. Tärkein asia on se, että osaat analysoida itse tilannettasi ja pystyt löytämään seikkoja, joita säätämällä saat aikaan kokonaisuuden kipeästi kaipaamat muutokset.

Jos sinä pystyt siihen, pystyn minäkin
Eräs potilaani teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kun hän oli tehnyt sen mistä muut vain puhuvat. Ongelmana oli ollut merkittävä ylipaino, työstressi, verenpaine, diabetes, korkeat rasva-arvot ja yleisesti ottaen elämänhallinnan menettäminen. Hän oli tuskastunut tähän tilanteeseen ja halusi aktiivisesti siihen muutosta. Kaikki lähti siis psyykestä. Ja hän muutti käytännössä koko elämänfilosofiansa. Hän pudotti painoaan 150 kilosta 80-90 kilon seudulle muuttamalla täysin elämänsä. Hän sanoi että parasta hänen elämässään oli se hetki kun hän pääsi oravanpyörästä irti, siis oman elämänsä psyykkisestä oravanpyörästä. Hänestä huokui tyytyväisyys ja rauhallisuus – elämänhallinta oli saatu takaisin. Se antoi pysyvän tyytyväisyyden tunteen. Joskus ihminen joutuu tekemään yllättävän paljon töitä vain hallitakseen omaa elämäänsä. Se on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Sokeritauti parani. Verenpaineet laskivat. Rasva-arvot normalisoituivat. Ja useista lääkkeistä päästiin kokonaan eroon.

Miehellä riskit nousevat helpommin korkeiksi
Sukupuolten välillä on eroja. Nykytiedon valossa on niin, että miehelle ylipaino, tupakointi, verenpaine, sokeritauti ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö ovat haitallisempia
kuin naiselle. Syytä tähän ei tunneta. Esimerkiksi 60-vuotiaalla miehellä, jolla on diabetes, kolesteroli 7,5 ja systolinen verenpaine 150, on noin 30% riski sairastua sydän- tai aivoinfarktiin seuraavan 10 vuoden aikana. Mikäli kyseessä on nainen, tämä riski on vain 15%. (Lähde: THL/Finriski-laskuri). Mikäli elämäntapamuutoksella saadaan paino hallittua, tyypin 2 diabetes hoidettua, kolesteroli laskettua tasolle 5 ja verenpaine tasoon 140, on riski enää 8% eli noin neljäsosa alkuperäisestä. Ero on niin valtava, että millään yksittäisellä lääkkeellä ei tällaista muutosta voida saada aikaiseksi.

Lyhyt elämänhallinnan prosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Analysoi elintasosairauksiin johtaneet seikat

Analysoi huolellisesti mitkä tekijät johtivat siihen, että paino tai verenpaine lähtivät nousemaan, sokeritasapaino heikkenemään tai rasvatasapaino kehittyi pieleen. Oliko näiden ongelmien kehittymisen taustalla yleisesti esille tuleva malli: kuormittava työ tai liiallinen vapaa-aika – ahdistus tai stressi – epäterveellinen ravinto – alkoholin käyttö – riittämätön liikunta – riittämätön psyykehuolto – pakeneminen arjesta – epäterveelliset elintavat – painon nousu – sokeritason nousu – verenpaineen nousu – rasva-arvojen nousu? Jos ketju oli jotenkin tämän suuntainen, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän kehitykseen. Pyri palaamaan kehityksessä taaksepäin, tee sitä varten suunnitelma. Vaikuttamalla ensinmainittuihin, vaikutat myös kaikkiin muihinkin tekijöihin tässä ketjussa.

3. Tarkastele elämäsi tavoitteiden ja elintapojesi suhdetta

Ovatko elintapasi sopusoinnussa elämäsi tavoitteiden kanssa? Jos ne eivät ole, miksi et muuttaisi niitä? Muista ettei elämäntapoihisi voi kukaan muu vaikuttaa niin kuin sinä. Ja sinä pystyt siihen, koska muutkin ovat pystyneet. Helppoa se ei ole, mutta sinäkin pystyt siihen!

4. Varaa riittävästi aikaa muutokselle

Mikään elintapamuutos ei tule tapahtumaan viikoissa, ja usein ei edes kuukausissa. Vuosien tai kymmenien vuosien aikana kehittyneet mallit eivät ole muutettavissa niin nopeasti. Varaa muutoksille aikaa vähintään 6-12kk, ja arvioi tämän jakson jälkeen uudelleen missä menet. Menetkö kohti tavoitteitasi? Jos menet, olet onnistunut ja voit jatkaa samalla mallilla eteenpäin. Jos et mene, voit kysyä itseltäsi miksi et mene ja tehdä tilanteen vaatimat muutokset.

5. Sosiaalinen tuki voi auttaa

Suomessa on ehkä miljoona ihmistä sellaisessa tilanteessa, että elämäntapamuutos olisi joltakin osin paikallaan. Siten meidän ei todellakaan tarvitse olla muutosprosessissa yksin, ellemme niin itse toivo. Ole siis tarvittaessa yhteydessä ystäviisi tai ammattilaisiin, mikäli kaipaat elämänmuutokseesi tukea. Muista, että muutoksen toteuttaminen on kuitenkin täysin oma valintasi. Muut voivat ymmärtää ja tukea, mutta sinun on tehtävä päätökset.

Lonkan kuluman riski lisääntyy iän myötä
Lonkkakuluma on harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta sen esiintyvyys kasvaa nopeasti yli 60-vuotiailla. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan 65-74-vuotiaiden ryhmässä nivelrikkoa on joka kymmenennellä ja 75-84-vuotiaiden ryhmässä joka viidennellä. Merkittävää eroa sukupuolten välillä ei ole. Lonkkanivelen kuluman riskiä lisäävät myös lihavuus, raskas fyysinen työ ja lonkkaniveleen kohdistuneet vammat tai lonkan rakenteellinen vika.

Lonkan kuluman oire on kipu ja yleisin löydös nivelen liikerajoitus
Lonkan kulumassa kipu tyypillisesti sijoittuu lonkkanivelen eteen nivuseen mutta voi tuntua myös laaja-alaisemmin ja epätarkemmin ja tuntua pakaran alueella tai säteillä reiteen eteen, sivulle tai taakse. Kliinisenä löydöksenä on kiertoliikkeissä liikerajoitusta ja myöhemmin myös fleksio eli polven nosto ylöspäin alkaa rajoittua. Lonkan alueelle kiinnittyy myös paljon lihaksia ja joskus kipu voi olla lihasten kiinnityskohdista syntyvää siitäkin huolimatta että nivelessä on kuluma. Siten kipu pitää analysoida ja tutkia huolellisesti, jotta saadaan selväksi mistä kohtaa se todennäköisimmin syntyy. Usein lonkan kuluma johtaa myös samanaikaiseen lihasten kiinnityskohtien oireiluun juuri liikerajoituksista ja vajaakäytöstä johtuen. Tyypillisesti kipu tuntuu alkuvaiheessa rasituksessa tai rasituksen jälkeen ja myöhemmin se etenee leposäryksi ja vaivaa usein myös yöllä. Lonkan kuluman diagnoosi tehdään kuvantamistutkimuksiin (röntgen-
tai magneettikuvaus) ja oirekuvaan pohjautuen.

Lonkan kuluman oireiden hoito
Kuluman etenemistä voi yrittää ehkäistä vaikuttamalla kuluman riskitekijöihin; ylipainoa, nivelen vammoja (esim potkulajit) ja raskasta fyysistä työtä välttämällä. Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole olemassa, nivelet ovat ”kertakäyttökamaa” ja kun ne ovat vaurioituneet ei uusia saa mistään. Toisaalta kevyt rasitus eli lihaskunnosta ja liikkuvuudesta huolehtiminen on yleisesti hyväksi nivelille. Tätä voi toteuttaa omatoimisesti tai fysioterapeutin ohjaamana. Myös fysikaalisia hoitoja voi kokeilla.

Lääkehoidossa kyseeseen tulevat kipulääkkeet, joista tulehduskipulääkkeet (NSAID)ja opiaattijohdannaiset (kodeiini, tramadoli) ovat tehokkaimmat. Toki kipulääkkeiden vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja herkästi ajaudutaan päivittäiseen jatkuvaan käyttöön. Lisäksi markkinoilla on niin sanottuja rustolääkkeitä eli glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia, mutta näiden teho on tutkimusten mukaan vaatimaton. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin joillakin potilailla niistä on ollut hyötyä ja ne ovat hyvin siedettyjä (paremmin kuin kipulääkkeet, joista usein tulee sivuvaikutuksia). Siten niitä
kannattaa kokeilla siitäkin huolimatta ettei tutkimusnäyttö tällaista hoitoa vahvasti tuekaan.

Injektiohoidot. Lonkkaniveleen ja tarvittaessa myös lihasten kiinnityskohtiin voi antaa
injektiohoitona kortisonia. Tämän vaste on vaihteleva mutta parhaimmillaan oireet lievittyvät erinomaisen hyvin. Lonkkaniveleen voi myös injektoida niin sanottua viskosuplementtia eli hyaluronaattivalmistetta. (kts. myös artikkeli ”Viskosuplementaatio nivelvaivojen hoidossa”) Viskosuplementaatiosta lonkkaniveleen on yleisesti ottaen Suomessa vähän kliinistä kokemusta, sillä julkisessa terveyden- ja sairaanhoidossa tällaista hoitoa ei anneta. Viime vuosina on lisäksi tuntunut olevan kovasti hieman perusteetontakin kritiikkiä viskosuplementaatiohoitoa kohtaan, mutta tuoreessa käypä hoito-suosituksen päivityksessä (Polvi- ja lonkkanivelrikon Käypä hoito-suositus (päivitetty 8.5.2018)) tämä hoito on jopa aiempaa vahvemmin sanoin mukana. Suosituksen tekstin pohjalta syntyy kuitenkin vaikutelma siitä, ettei suosituksen tekijöillä ole omakohtaista kokemusta lonkkanivelen viskosuplementti-injektioista, sillä siinä puhutaan lähinnä lyhytvaikutteisista hyaluronaatti-injektioista ja ainoastaan polvinivelestä. Injektion antaminen varmuudella lonkkaniveleen vaatii toisaalta perehtyneisyyttä viskosuplementaatiohoitoihin ja korkealaatuista ultraäänilaitteistoa, jolla varmistetaan injektion päätyminen syvällä sijaitsevaan lonkkaniveleen. Oman kokemukseni mukaan lonkkanivelen viskosuplementaatiosta hyötyy selvästi yli puolet kulumapotilaista ja joskus apu on dramaattisen hyvä ja selvästi ylivoimainen kaikista konservatiivisista hoidoista.

Suomalainen potilastapaus
67-vuotias mies. Oikealla lonkassa pinnoiteproteesi. Vasemmalla lonkassa oireinen kuluma. Kortisonilääkitys polymyosiitin vuoksi. Rasituksen jälkeen vasemmassa lonkassa leposärkyä 6/10 ja yleensä luokkaa 3/10, saanut nukuttua särystä huolimatta. Päivittäisessä käytössä noin 4 tablettia kipulääkkeitä. Fysioterapiasta ja glukosamiinista vain vähän apua ja proteesileikkaustakin jo ehdotettu. 4/2016 vastaanotolle ja sai vasempaan lonkkaniveleen Durolane-viskosuplementaatioinjektion, jolle hyvä vaste noin puolen vuoden ajan. Toimintakyky parani ja rasitus- ja lepo-oireilu lievittyivät. 11/2016 uusi Durolane-injektio vasemmalle lonkkaniveleen, tällle jälleen hyvä vaste, vasen lonkka ollut injektion jälkeen poikkeuksellisen hyvä, tehnyt lähes kivuttomasti monenlaista rasitusta, jopa metsätöissä pystynyt olemaan. Hyvä vaste kesti nyt noin 10kk ajan. 10/2017 Durolane-injektio vasempaan lonkkaan, jolle jälleen hyvä vaste, joka kestää noin 8kk ajan. 7/2018 injektoidaan vasempaan lonkkaan jälleen Durolane-injektio. Mitään komplikaatioita injektiohoidosta ei ole tullut.

Ap-suuntainen röntgenkuva vasemmasta lonkasta. Lonkassa todetaan nivelrako madaltuneeksi ja aavistus reunakerrostumaa.

Vasemman lonkan sivukuva. Nivelrako on kaventunut degeneraation merkkinä.

Vasemman lonkan oireilu on tässä vaiheessa saatu pysymään selvästi lievempänä lonkkaniveleen toistuvasti toteutetulla Durolane-viskosuplementaatiohoidolla jo parin vuoden ajan. Hoitoa tullaan jatkamaan niin kauan kuin vastetta saadaan ja mikäli ajaudutaan vaikeaan kipulääkekierteeseen tai toimintakyky on hyvin kehno, harkitaan tuossa vaiheessa sitten proteesileikkausta. Jokainen vuosi, jonka tekonivelleikkausta voidaan tällä tavoin siirtää vahvistaa niin sanottua yhden leikkauksen suunnitelmaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei potilaan enää tarvitsisi joutua revisioartroplastiaan eli irronneen proteesin vuoksi tehtävään uusintaleikkaukseen noin 10-20 vuoden kuluttua edellisestä. Revisioartroplastia on erilaisten komplikaatioiden kannalta primäärileikkausta selvästi riskialttiimpi.

Tilannepäivitys 2019: Viskosuplementaatio ei enää tämän potilaan kohdalla vuonna 2019 auttanut yhtä hyvin oireiluun ja päädyttiin vasemman lonkan proteesitoimenpiteeseen, joka toteutettiin syksyllä 2019. 

Kirurgiset hoidot
Lonkkanivelen kuluman kirurginen hoito on lähinnä tekonivelleikkaus. Tekonivelleikkauksen tulokset ovat yleisesti ottaen hyviä, mutta kaikilla leikatuilla potilailla sekään ei auta kipuihin ja jotkin potilaat saavat leikkauksen seurauksen jonkin komplikaation. Tekonivelen infektio on pelätty komplikaatio, koska se usein johtaa uuteen leikkaukseentai joskus jopa leikkauskierteeseen. Toisaalta tekonivel ei pysy
lonkassa ikuisesti, vaan 10-20 vuoden jälkeen se saattaa vähitellen irrota ja jos se on täysin irti, joudutaan turvautumaan uuteen leikkaukseen. Näistä syistä lonkan tekonivelleikkaus tulisi mielestäni suorittaa mahdollisimman myöhäisellä iällä. Jos 50-vuotiaana on jo lieviä lonkan kulumasta johtuvia oireita, kannattaa leikkaukseen menoa odottaa ja hoitaa lonkkaa konservatiivisin keinoin vielä useiden vuosien ajan. Jos taas oireilu on täysin sietämätöntä, eikä konservatiivisilla keinoilla saada vastetta, joudutaan leikkaukseen turvautumaan aikaisemmin.

Lonkan dysplasia 
Mikäli lonkkanivelessä on synnynnäinen kehityshäiriö (lonkan dysplasia) ja siihen liittyvää rustovaurio-oireilua, voidaan tehdä dysplasian korjausleikkaus (lantion osteotomia). Lantion osteotomia tulee kuitenkin kyseeseen vain siinä tapauksessa ettei kulumaa ole vielä päässyt kehittymään ja potilas on alle 40-vuotias, jolloin paraneminen on optimaalista eikä esimerkiksi osteoporoosia ole vielä kehittynyt. Tällaisella toimenpiteellä pyritään siis vähentämään lonkkanivelen kuluman kehittymisen riskiä. Selvästi kuluneen lonkkanivelen tapauksessa kirurginen hoito on siis aina tekonivel.

Potilastapaus on julkaistu potilaan antamalla luvalla. Kaikki oikeudet artikkelin tekstiin,  potilastapaukseen ja tässä artikkelissa julkaistuihin röntgenkuviin pidätetään.

Text and images – all rights reserved.