Elämänmuutos voi olla elintasosairauksien paras ja halvin hoito

Elämänmuutos olisi tarpeellinen yhä useammin
Niin sanotut elintasosairaudet ovat lisääntyneet hurjaa vauhtia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi sokeriaineenvaihdunnan ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt sekä korkea verenpaine ja usein välillisesti myös tuki- ja liikuntaelimistön oireilu. Esimerkiksi diagnosoidun ja lääkehoidetun diabeteksen eli sokeritaudin esiintyvyys on tuplaantunut noin 300 000:een ja tämän hetken arvio kokonaisesiintyvyydestä on jo puoli miljoonaa. Se on todella iso luku näin pienessä maassa. Elintasosairauksien lääkehoito on hyvin usein sellaista, ettei hoitotavoitteisiin päästä useista lääkkeistä huolimatta. Elintasosairauksien paras hoito onkin elämänmuutos, eikä pelkästään lääkehoitoon turvautuminen. Tämän artikkelin tavoitteena on analysoida elämänmuutokseen liittyvää asiakokonaisuutta ja auttaa sinua psykologisin keinoin elämänmuutoksen hallinnassa.

Miten onnistua elämänmuutoksessa?
Kaikki eivät pysty vaihtamaan ahdistavaa työpaikkaansa tai muuttamaan pois pimeästä Pohjolasta talvikaudeksi kaamosmasennusta pakoon. Useimmilla meistä on sellaisia velvoitteita, jotka sitovat meidät kotiin tai työhön niin tiukasti, että arki muuttuu puurtamiseksi kunnes nämä velvoitteet on täytetty. Näin voi käydä vaikka yksinhuoltajalla kolmen pienen lapsen kanssa – elämä muuttuu oikeasti vasta kun lapset ovat kasvaneet isoiksi. Usein käy myös niin, että uraudumme tiettyihin totuttuihin käyttäytymismalleihin ja niistä on hyvin vaikea päästää irti. Jos tällainen elämäntilanne tai toistuva käyttäytymismalli on johtanut siihen, että paino on noussut korkealle, verenpaine korkea ja rasva- ja sokeritasapaino on pielessä, on loogisin hoito silloin se, että elämäntilanne ja käyttäytyminen pitää pystyä hallitsemaan, eikä suinkaan jatkuva lääkkeiden lisääminen. Tee ne muutokset, jotka pystyt toteuttamaan ja katso kolme kuukautta mitä tapahtuu. Tee sitten tarvittaessa lisää muutoksia. Joskus vaaditaan elämänfilosofian muuttamista kokonaisuudessaan, eikä isojen muutosten tekeminen kertarysäyksellä ole helppoa.

Painonhallinnan rautalankamalli
Painonhallinta on siinä määrin yksinkertainen asia, että ihminen kyllä laihtuu jos energian saanti on vähäisempi kuin sen kulutus. Jokainen tietää sen. Miksi tämä on sitten niin vaikea toteuttaa? Siksi että ihminen ei ole robotti. Ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus, jonka toimintaan vaikuttavia tekijöitä on miljoonia ja ne kaikki vaihtelevat vielä yksilökohtaisesti. Esimerkiksi jollekulle meistä voi yksi paha sana aamulla tarkoittaa sitä, että hän masentuu kuukausiksi, jollekulle toiselle taas se ei merkitse mitään eikä vaikuta sekuntia pitempään. Jollekulle meistä yksi ainoa hymy voi olla päivän tärkein asia. Jollekulle meistä työura on niin tärkeä, että hän uhraa sille fyysisen terveytensä, ihmissuhteensa ja lopulta menettää järkensäkin. Meitä ihmisiä on niin montaa erilaista, ettei ole olemassa yhtä ainoata keinoa jolla elämänmuutokseen voi päästä. Tärkein asia on se, että osaat analysoida itse tilannettasi ja pystyt löytämään seikkoja, joita säätämällä saat aikaan kokonaisuuden kipeästi kaipaamat muutokset.

Jos sinä pystyt siihen, pystyn minäkin
Eräs potilaani teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kun hän oli tehnyt sen mistä muut vain puhuvat. Ongelmana oli ollut merkittävä ylipaino, työstressi, verenpaine, diabetes, korkeat rasva-arvot ja yleisesti ottaen elämänhallinnan menettäminen. Hän oli tuskastunut tähän tilanteeseen ja halusi aktiivisesti siihen muutosta. Kaikki lähti siis psyykestä. Ja hän muutti käytännössä koko elämänfilosofiansa. Hän pudotti painoaan 150 kilosta 80-90 kilon seudulle muuttamalla täysin elämänsä. Hän sanoi että parasta hänen elämässään oli se hetki kun hän pääsi oravanpyörästä irti, siis oman elämänsä psyykkisestä oravanpyörästä. Hänestä huokui tyytyväisyys ja rauhallisuus – elämänhallinta oli saatu takaisin. Se antoi pysyvän tyytyväisyyden tunteen. Joskus ihminen joutuu tekemään yllättävän paljon töitä vain hallitakseen omaa elämäänsä. Se on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Sokeritauti parani. Verenpaineet laskivat. Rasva-arvot normalisoituivat. Ja useista lääkkeistä päästiin kokonaan eroon.

Miehellä riskit nousevat helpommin korkeiksi
Sukupuolten välillä on eroja. Nykytiedon valossa on niin, että miehelle ylipaino, tupakointi, verenpaine, sokeritauti ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö ovat haitallisempia
kuin naiselle. Syytä tähän ei tunneta. Esimerkiksi 60-vuotiaalla miehellä, jolla on diabetes, kolesteroli 7,5 ja systolinen verenpaine 150, on noin 30% riski sairastua sydän- tai aivoinfarktiin seuraavan 10 vuoden aikana. Mikäli kyseessä on nainen, tämä riski on vain 15%. (Lähde: THL/Finriski-laskuri). Mikäli elämäntapamuutoksella saadaan paino hallittua, tyypin 2 diabetes hoidettua, kolesteroli laskettua tasolle 5 ja verenpaine tasoon 140, on riski enää 8% eli noin neljäsosa alkuperäisestä. Ero on niin valtava, että millään yksittäisellä lääkkeellä ei tällaista muutosta voida saada aikaiseksi.

 

Lyhyt elämänhallinnan prosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Analysoi elintasosairauksiin johtaneet seikat

Analysoi huolellisesti mitkä tekijät johtivat siihen, että paino tai verenpaine lähtivät nousemaan, sokeritasapaino heikkenemään tai rasvatasapaino kehittyi pieleen. Oliko näiden ongelmien kehittymisen taustalla yleisesti esille tuleva malli: kuormittava työ tai liiallinen vapaa-aika – ahdistus tai stressi – epäterveellinen ravinto – alkoholin käyttö – riittämätön liikunta – riittämätön psyykehuolto – pakeneminen arjesta – epäterveelliset elintavat – painon nousu – sokeritason nousu – verenpaineen nousu – rasva-arvojen nousu? Jos ketju oli jotenkin tämän suuntainen, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän kehitykseen. Pyri palaamaan kehityksessä taaksepäin, tee sitä varten suunnitelma. Vaikuttamalla ensinmainittuihin, vaikutat myös kaikkiin muihinkin tekijöihin tässä ketjussa.

3. Tarkastele elämäsi tavoitteiden ja elintapojesi suhdetta

Ovatko elintapasi sopusoinnussa elämäsi tavoitteiden kanssa? Jos ne eivät ole, miksi et muuttaisi niitä? Muista ettei elämäntapoihisi voi kukaan muu vaikuttaa niin kuin sinä. Ja sinä pystyt siihen, koska muutkin ovat pystyneet. Helppoa se ei ole, mutta sinäkin pystyt siihen!

4. Varaa riittävästi aikaa muutokselle

Mikään elintapamuutos ei tule tapahtumaan viikoissa, ja usein ei edes kuukausissa. Vuosien tai kymmenien vuosien aikana kehittyneet mallit eivät ole muutettavissa niin nopeasti. Varaa muutoksille aikaa vähintään 6-12kk, ja arvioi tämän jakson jälkeen uudelleen missä menet. Menetkö kohti tavoitteitasi? Jos menet, olet onnistunut ja voit jatkaa samalla mallilla eteenpäin. Jos et mene, voit kysyä itseltäsi miksi et mene ja tehdä tilanteen vaatimat muutokset.

5. Sosiaalinen tuki voi auttaa

Suomessa on ehkä miljoona ihmistä sellaisessa tilanteessa, että elämäntapamuutos olisi joltakin osin paikallaan. Siten meidän ei todellakaan tarvitse olla muutosprosessissa yksin, ellemme niin itse toivo. Ole siis tarvittaessa yhteydessä ystäviisi tai ammattilaisiin, mikäli kaipaat elämänmuutokseesi tukea. Muista, että muutoksen toteuttaminen on kuitenkin täysin oma valintasi. Muut voivat ymmärtää ja tukea, mutta sinun on tehtävä päätökset.

 

Lonkan kuluma ja sen hoito

Lonkan kuluman riski lisääntyy iän myötä
Lonkkakuluma on harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta sen esiintyvyys kasvaa nopeasti yli 60-vuotiailla. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan 65-74-vuotiaiden ryhmässä nivelrikkoa on joka kymmenennellä ja 75-84-vuotiaiden ryhmässä joka viidennellä. Merkittävää eroa sukupuolten välillä ei ole. Lonkkanivelen kuluman riskiä lisäävät myös lihavuus, raskas fyysinen työ ja lonkkaniveleen kohdistuneet vammat tai lonkan rakenteellinen vika.

Lonkan kuluman oire on kipu ja yleisin löydös nivelen liikerajoitus
Lonkan kulumassa kipu tyypillisesti sijoittuu lonkkanivelen eteen nivuseen mutta voi tuntua myös laaja-alaisemmin ja epätarkemmin ja tuntua pakaran alueella tai säteillä reiteen eteen, sivulle tai taakse. Kliinisenä löydöksenä on kiertoliikkeissä liikerajoitusta ja myöhemmin myös fleksio eli polven nosto ylöspäin alkaa rajoittua. Lonkan alueelle kiinnittyy myös paljon lihaksia ja joskus kipu voi olla lihasten kiinnityskohdista syntyvää siitäkin huolimatta että nivelessä on kuluma. Siten kipu pitää analysoida ja tutkia huolellisesti, jotta saadaan selväksi mistä kohtaa se todennäköisimmin syntyy. Usein lonkan kuluma johtaa myös samanaikaiseen lihasten kiinnityskohtien oireiluun juuri liikerajoituksista ja vajaakäytöstä johtuen. Tyypillisesti kipu tuntuu alkuvaiheessa rasituksessa tai rasituksen jälkeen ja myöhemmin se etenee leposäryksi ja vaivaa usein myös yöllä. Lonkan kuluman diagnoosi tehdään kuvantamistutkimuksiin (röntgen-
tai magneettikuvaus) ja oirekuvaan pohjautuen.

Lonkan kuluman oireiden hoito
Kuluman etenemistä voi yrittää ehkäistä vaikuttamalla kuluman riskitekijöihin; ylipainoa, nivelen vammoja (esim potkulajit) ja raskasta fyysistä työtä välttämällä. Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole olemassa, nivelet ovat ”kertakäyttökamaa” ja kun ne ovat vaurioituneet ei uusia saa mistään. Toisaalta kevyt rasitus eli lihaskunnosta ja liikkuvuudesta huolehtiminen on yleisesti hyväksi nivelille. Tätä voi toteuttaa omatoimisesti tai fysioterapeutin ohjaamana. Myös fysikaalisia hoitoja voi kokeilla.

Lääkehoidossa kyseeseen tulevat kipulääkkeet, joista tulehduskipulääkkeet (NSAID)ja opiaattijohdannaiset (kodeiini, tramadoli) ovat tehokkaimmat. Toki kipulääkkeiden vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja herkästi ajaudutaan päivittäiseen jatkuvaan käyttöön. Lisäksi markkinoilla on niin sanottuja rustolääkkeitä eli glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia, mutta näiden teho on tutkimusten mukaan vaatimaton. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin joillakin potilailla niistä on ollut hyötyä ja ne ovat hyvin siedettyjä (paremmin kuin kipulääkkeet, joista usein tulee sivuvaikutuksia). Siten niitä
kannattaa kokeilla siitäkin huolimatta ettei tutkimusnäyttö tällaista hoitoa vahvasti tuekaan.

Injektiohoidot. Lonkkaniveleen ja tarvittaessa myös lihasten kiinnityskohtiin voi antaa
injektiohoitona kortisonia. Tämän vaste on vaihteleva mutta parhaimmillaan oireet lievittyvät erinomaisen hyvin. Lonkkaniveleen voi myös injektoida niin sanottua viskosuplementtia eli hyaluronaattivalmistetta. (kts. myös artikkeli ”Viskosuplementaatio nivelvaivojen hoidossa”) Viskosuplementaatiosta lonkkaniveleen on yleisesti ottaen Suomessa vähän kliinistä kokemusta, sillä julkisessa terveyden- ja sairaanhoidossa tällaista hoitoa ei anneta. Viime vuosina on lisäksi tuntunut olevan kovasti hieman perusteetontakin kritiikkiä viskosuplementaatiohoitoa kohtaan, mutta tuoreessa käypä hoito-suosituksen päivityksessä (Polvi- ja lonkkanivelrikon Käypä hoito-suositus (päivitetty 8.5.2018)) tämä hoito on jopa aiempaa vahvemmin sanoin mukana. Suosituksen tekstin pohjalta syntyy kuitenkin vaikutelma siitä, ettei suosituksen tekijöillä ole omakohtaista kokemusta lonkkanivelen viskosuplementti-injektioista, sillä siinä puhutaan lähinnä lyhytvaikutteisista hyaluronaatti-injektioista ja ainoastaan polvinivelestä. Injektion antaminen varmuudella lonkkaniveleen vaatii toisaalta perehtyneisyyttä viskosuplementaatiohoitoihin ja korkealaatuista ultraäänilaitteistoa, jolla varmistetaan injektion päätyminen syvällä sijaitsevaan lonkkaniveleen. Oman kokemukseni mukaan lonkkanivelen viskosuplementaatiosta hyötyy selvästi yli puolet kulumapotilaista ja joskus apu on dramaattisen hyvä ja selvästi ylivoimainen kaikista konservatiivisista hoidoista.

Suomalainen potilastapaus
67-vuotias mies. Oikealla lonkassa pinnoiteproteesi. Vasemmalla lonkassa oireinen kuluma. Kortisonilääkitys polymyosiitin vuoksi. Rasituksen jälkeen vasemmassa lonkassa leposärkyä 6/10 ja yleensä luokkaa 3/10, saanut nukuttua särystä huolimatta. Päivittäisessä käytössä noin 4 tablettia kipulääkkeitä. Fysioterapiasta ja glukosamiinista vain vähän apua ja proteesileikkaustakin jo ehdotettu. 4/2016 vastaanotolle ja sai vasempaan lonkkaniveleen Durolane-viskosuplementaatioinjektion, jolle hyvä vaste noin puolen vuoden ajan. Toimintakyky parani ja rasitus- ja lepo-oireilu lievittyivät. 11/2016 uusi Durolane-injektio vasemmalle lonkkaniveleen, tällle jälleen hyvä vaste, vasen lonkka ollut injektion jälkeen poikkeuksellisen hyvä, tehnyt lähes kivuttomasti monenlaista rasitusta, jopa metsätöissä pystynyt olemaan. Hyvä vaste kesti nyt noin 10kk ajan. 10/2017 Durolane-injektio vasempaan lonkkaan, jolle jälleen hyvä vaste, joka kestää noin 8kk ajan. 7/2018 injektoidaan vasempaan lonkkaan jälleen Durolane-injektio. Mitään komplikaatioita injektiohoidosta ei ole tullut.

Ap-suuntainen röntgenkuva vasemmasta lonkasta. Lonkassa todetaan nivelrako madaltuneeksi ja aavistus reunakerrostumaa.

Vasemman lonkan sivukuva. Nivelrako on kaventunut degeneraation merkkinä.

Vasemman lonkan oireilu on tässä vaiheessa saatu pysymään selvästi lievempänä lonkkaniveleen toistuvasti toteutetulla Durolane-viskosuplementaatiohoidolla jo parin vuoden ajan. Hoitoa tullaan jatkamaan niin kauan kuin vastetta saadaan ja mikäli ajaudutaan vaikeaan kipulääkekierteeseen tai toimintakyky on hyvin kehno, harkitaan tuossa vaiheessa sitten proteesileikkausta. Jokainen vuosi, jonka tekonivelleikkausta voidaan tällä tavoin siirtää vahvistaa niin sanottua yhden leikkauksen suunnitelmaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei potilaan enää tarvitsisi joutua revisioartroplastiaan eli irronneen proteesin vuoksi tehtävään uusintaleikkaukseen noin 10-20 vuoden kuluttua edellisestä. Revisioartroplastia on erilaisten komplikaatioiden kannalta primäärileikkausta selvästi riskialttiimpi.

Kirurgiset hoidot
Lonkkanivelen kuluman kirurginen hoito on lähinnä tekonivelleikkaus. Tekonivelleikkauksen tulokset ovat yleisesti ottaen hyviä, mutta kaikilla leikatuilla potilailla sekään ei auta kipuihin ja jotkin potilaat saavat leikkauksen seurauksen jonkin komplikaation. Tekonivelen infektio on pelätty komplikaatio, koska se usein johtaa uuteen leikkaukseentai joskus jopa leikkauskierteeseen. Toisaalta tekonivel ei pysy
lonkassa ikuisesti, vaan 10-20 vuoden jälkeen se saattaa vähitellen irrota ja jos se on täysin irti, joudutaan turvautumaan uuteen leikkaukseen. Näistä syistä lonkan tekonivelleikkaus tulisi mielestäni suorittaa mahdollisimman myöhäisellä iällä. Jos 50-vuotiaana on jo lieviä lonkan kulumasta johtuvia oireita, kannattaa leikkaukseen menoa odottaa ja hoitaa lonkkaa konservatiivisin keinoin vielä useiden vuosien ajan. Jos taas oireilu on täysin sietämätöntä, eikä konservatiivisilla keinoilla saada vastetta, joudutaan leikkaukseen turvautumaan aikaisemmin.

Lonkan dysplasia 
Mikäli lonkkanivelessä on synnynnäinen kehityshäiriö (lonkan dysplasia) ja siihen liittyvää rustovaurio-oireilua, voidaan tehdä dysplasian korjausleikkaus (lantion osteotomia). Lantion osteotomia tulee kuitenkin kyseeseen vain siinä tapauksessa ettei kulumaa ole vielä päässyt kehittymään ja potilas on alle 40-vuotias, jolloin paraneminen on optimaalista eikä esimerkiksi osteoporoosia ole vielä kehittynyt. Tällaisella toimenpiteellä pyritään siis vähentämään lonkkanivelen kuluman kehittymisen riskiä. Selvästi kuluneen lonkkanivelen tapauksessa kirurginen hoito on siis aina tekonivel.

 

Potilastapaus on julkaistu potilaan antamalla luvalla. Kaikki oikeudet artikkelin tekstiin,  potilastapaukseen ja tässä artikkelissa julkaistuihin röntgenkuviin pidätetään.

Text and images – all rights reserved.

Pakenetko sinä elämääsi?

Olen havainnoinut erilaisia ihmisten sairastavuuteen johtavia toimintamalleja ja yksi tällainen toimintamalli tuntuu esiintyvän toistuvasti. Se on nimittäin pakeneminen omasta elämästä eli arjesta. Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse?

Siinä vaiheessa kun arjesta tulee rasittavaa (niinkuin useimmille meistä siitä ainakin tilapäisesti joskus tulee) osa meistä ei vaan siedä sitä enää tai ei enää löydä mitään hyvää tapaa kestää ja kohdata elämäänsä. Ehkä laukaiseva tekijä on jokin epäonnistuminen, kaltoinkohtelu tai muu sattuma, joka johtaa pahoinvointiin arjessa. Ehkä taustalla ovat vain yksilölle asetetut ylenmääräiset vaatimukset, jotka voivat tulla ympäristöstä tai lähteä ihan  omasta itsestä. Tällöin aletaan hakea pakotietä erilaiseen elämään, esimerkiksi romantisoidaan muuttamista etelän auringon alle koko elämän taakseen jättäen tai jopa ajaudutaan käyttäytymismalliin, joka johtaa sairastavuuden
lisääntymiseen esimerkiksi alkoholin käytön kautta. Alkoholista haetaan usein ulospääsyä ahdistuksesta eli rentoutumista ja hyvänolontunnetta stressaavasta arjesta johtuen. Jokaisella pakenemisen oireet ovat kuitenkin erilaisia, joku saattaa vain vetäytyä pelien maailmaan ja joku toinen alkaa pakonomaiselta vaikuttavan treenaamisen, ostamisen, työnteon tai jonkin muun aktiviteetin. Yhtä lailla pakenemiskäyttäytyminen voi johtaa tilaan, jossa ei saa mitään aikaiseksi. Yhteisenä tekijänä on siis arjen pahoinvointi joka johtaa pakenemiskäyttäytymiseen.

Pahoinvoinnin varhaiset merkit
Pakenemisen tarpeen merkit pitäisi osata omassa elämässään havaita varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ollaan ajauduttu käyttäytymismalliin, josta on terveydellistä haittaa. Tämä ei ole helppoa. Esimerkiksi alkoholismiin ajautuneen tai ajautumassa olevan henkilön on hyvin vaikea päästä toimintamallistaan irti, eikä hän useinkaan pysty kuuntelemaan hyviä neuvoja tai hän salaa käyttäytymismallinsa muilta ihmisiltä mahdollisimman huolellisesti. Toimintamalli pitää siis itse osata havaita ja jättää taakseen, sillä kukaan muu siihen ei pysty toisen puolesta.

Pois noidankehästä
Tyypillisesti tällainen pakenemiskäyttäytyminen johtaa lähinnä haitallisiin vaikutuksiin (samanaikaisesti kun varsinainen syy jää kohtaamatta) ja aiheuttaa sitä kautta lisää ahdistusta ja masennusta. Tällöin tyypillinen ratkaisu ei suinkaan ole lopettaa pakenemista vaan entistä tiukemmin keskittyä haitalliseen käyttäyttäytymismalliin, joka vain johtaa entistä syvempiin ongelmiin. Tämä kierre on ilmeisesti melko vaikea katkaista, koska niin monet ajautuvat ”aivan pohjalle” tilanteessaan. Vasta siellä kohdataan sitten elämä ja sen ongelmat sellaisina kuin ne ovat, ja toipuminen alkaa. Jälkikäteen ajatellen pohjalla käynti voi tuntua tarpeettomalta – juuri siksi ahdistusta aiheuttavat merkit pitäisi osata tulkita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suurten elämäntragedioiden osuessa kohdalle on käytännössä mahdotonta pystyä vaikeita asioita nopeasti ja kylmän viileästi käsittelemään, jolloin riski ajautua pakenemiskierteeseen on suurentunut. Jokaiselle meistä siis voi käydä näin elämän ristiaallokoissa ja pitääkin oppia havaitsemaan, käsittelemään ja ratkaisemaan elämäänsä varjostavat ja ahdistavat asiat, jolloin ne eivät jää kummittelemaan ja aiheuta kuin tilapäistä ahdistusta. Ongelmia pakenemalla ei voi päästä ongelmia kohtaamaan. Vastoinkäymiset käsittelemällä ja ongelmat kohtaamalla ja ratkaisemalla vointi paranee ja pakenemisen tarve vähenee ja lopulta häviää kokonaan.

 

Lyhyt kohtaamisprosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Luovuttaminen ei ratkaise itse ongelmaa

Ongelman edessä luovuttaminen ei johda yhtään mihinkään eikä epätoivon hetkellä periksi antaminen helpota oloa yhtään. Jonkinlainen ratkaisu kaikkiin asioihin on löydettävissä ja kaikki esteet voidaan kiertää. Jos ihminen olisi luotu luovuttajaksi, niin ihmiskunta olisi kuollut ajat sitten sukupuuttoon. Mutta toisin on käynyt – ihmisiä alkaa olla joidenkin mielipiteiden mukaan jo aivan liikaa – taidamme oikeasti olla siis liiankin
hyviä keksimään selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. Älä päästä itseäsi vajoamaan pysyvästi epätoivoon – muista aina, että ihminen pysyy toimintakykyisenä viikkoja ilman ruokaa, päiviä ilman vettä mutta ei minuuttiakaan ilman toivoa.

3. Aika parantaa haavat

Äkillinen elämäntragedia mistä tahansa syystä aiheuttaa vaikeimmat tunteet heti kun asia on tapahtunut; ajan mittaan masennus ja paha olo varmasti helpottavat. On täysin normaalia reagoida tilapäisellä masennuksella elämäntilanteen muuttumiseen tai epäonnistumiseen. Sillä tavoin ihminen on rakennettu.

4. Hyväksy itsesi totuudenmukaisesti

Vaatii rohkeutta analysoida ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on – vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikilla meillä on ihan varmasti omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämän juju onkin siinä, että osaat määritellä omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin. Jos et osaa tulkita omaa itseäsi totuudenmukaisesti ja määrittää heikkouksiasi ja vahvuuksiasi, on valitettavan todennäköistä, että joudut uudelleen elämässäsi vaikeaan tilanteeseen. Jotkut epäonnistuvat jatkuvasti. Opi sinä jo tällä kerralla – tunnista heikkoutesi ja vahvuutesi ja kehitä niitä.

5. Opi vaikeuksistasi

Vaikeassa tilanteessa olevalla on näköpiirissään vain vähän hyvää. Siinä hetkessä on kuitenkin mahdollisuus oppimiseen ja henkiseen kasvuun. Käytä tilanne hyväksesi, äläkä jätä hyödyntämättä vaikeaa hetkeä – opi siitä mahdollisimman paljon. Ja tee tarvittavat muutokset elämässäsi. Kivun lievityttyä vaikea kokemus muokkaa sinusta vahvemman ja kehittyneemmän persoonan. Vaikeat elämänkokemukset avaavat silmämme ja opimme empaattisemmiksi ja myötätuntoisemmiksi muita ihmisiä ja etenkin muita vaikeassa tilanteessa olevia kohtaan. Ja opimme arvostamaan myös niitä jotka ovat nousseet samanlaisista vaikeuksista huolimatta menestykseen.

6. Hyväksy elämäntilanteesi

Maailmassa on aina joku, joka on juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eikä ole lainkaan masentunut tai epätoivoinen tai toimintakyvytön, vaan eteenpäinpyrkivä ja tavoitteellinen. Analysoi itseäsi ja sitä mitä sinulla on ja mihin kuulut. Mitä sinä arvostat itsessäsi? Entä ihmissuhteissasi? Tai yhteisössäsi? Analysoi myös sitä, mitä sinä et
arvosta. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Opi hyväksymään elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Tee tarvittavia muutoksia toimintatapoihisi tilanteen vaatimalla tavalla, mutta hyväksy epäonnesi ja se tosiasia, että välillä me kaikki kompastumme elämässä. Kun tämä hyväksyminen on tapahtunut, siirrä katseesi eteenpäin ja lähde määrätietoisesti tavoittelemaan päivittämiäsi tavoitteita.