Korruptiosta suomalaisessa terveyden- ja sairaanhoidossa

Mitä on korruptio?
Alkuun on hyvä määritellä mistä puhutaan. Wikipediasta: ”Korruptio (latinan sanasta corrumpere ’turmelus, pahaan vietteleminen’) on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva henkilö, kuten virkamies, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti. Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä.”

Korruptiota Suomessako?
Toistuvasti Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä korruptiovertailuissa tai ainakin näin tiedotusvälineissä usein tahdotaan tuoda esille. Tässä artikkelissa käsittelen suomalaisessa terveydenhuollossa kohtaamiani korruption elementtejä. Jokainen sana on totta.

Korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa on erityisen rumaa
Korruptio on rumaa kaikkialla missä sitä esiintyy. Se on ilkeää, itsekeskeistä ja ahnetta. Terveyden- ja sairaanhoidon sektorilla esiintyessään se on vielä astetta ahneempaa, sillä hoitoa ja siten resursseja kipeästi tarvitsevat potilaat kärsivät siitä. Siksi on käsittämätöntä,että lääkärikunnassakin (joka useissa tapauksissa on järjestelmien
ytimessä) ahneus ja rahanhimo voi nousta sellaiseen rooliin kuin se monissa tapauksissa on. Ilmeisesti lääketiede on jo niin sekularisoitunutta ja sivistymätöntä, että lääkäriä ei lähtökohtaisesti voida enää pitää sen puhtoisempana kuin ketään muutakaan ihmistä, eikä traditionaalinen kuva lääkäristä viisaana, korkeamoraalisena, pitkälle koulutettuna eettisenä ajattelijana ole kuin muisto vain.

Terveyden- ja sairaanhoidon korruptiota on tutkittu vain vähän
Aiheesta tekemissäni kirjallisuushauissa tuli esille vain kourallinen julkaisuita maailmalta terveyden- ja sairaanhoidon korruptiosta. Jo näiden perusteella syntyy kuitenkin vaikutelma hyvin laaja-alaisesta ongelmasta, ja jotkin julkaisut kuvailevat sitä ”nykypäivän lääketieteen vakavimmaksi eettiseksi kriisiksi”. Suomalaisia julkaisuita en asiasta löytänyt, mutta kansalaisille osoitetuissa yleisissä kyselytutkimuksissa korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa tulee meilläkin ensimmäisten joukossa esille. Jostakin syystä tätä asiaa ei Suomessa ole haluttu tarkemmin selvitellä – ehkä rahoitusta ei ole löytynyt – tai on tietoisesti päätetty toisin.

Eräitä korruption muotoja suomalaisessa terveyden- ja sairaanhoidossa
1. Veijarit. Yleensä suomalaiset lääkärit ovat erittäin työsidonnaisia, ja tekevät ylitöitä ja huolehtivat potilaistaan erinomaisen hyvin. Silti joukossa on veijareita, jotka enemmän tai vähemmän sovitusti poistuvat työpaikaltaan ja nostavat palkkaa julkisesta työstään samalla kun istuvat yksityisvastaanotolla. Silloin kun tähän ei esimiesten toimesta puututa (tai esimies itse toimii näin) ja toiminta on jatkuvaa, voidaan puhua korruptiosta. Yhtä lailla potilaiden kanavointi julkiselta puolelta esimerkiksi jälkikontrolleihin yksityiselle omalle vastaanotolle ilman että siihen esimiehen toimesta puututaan tai maksavien potilaiden junailu julkisen puolen pitkien hoitojonojen ohi on tulkittavissa korruptioksi.
2. Virkapelit. Ehkä yleisin terveyden- ja sairaanhoidon korruption muoto. Päättävässä asemassa olevat lääkärit tai sairaanhoitajat valitsevat virkoihin ja toimiin henkilöitä, jotka on usein jo ennen virkavaalia sovittu. Myös aktiivista nepotismia on havaittavissa useissa yhteyksissä. Vastaavasti viran tai toimen saanut henkilö jää ”palveluksen velkaa”. Tällöin virkailmoittelu ja hakumenettely on pelkkä kulissi, jolla täytetään näennäisesti säännönmukainen hakuprosessi.
3. Tuote- ja palveluhankinnat. On erikoinen asia, että julkisen kilpailutuksen tuloksena hankintahinta voi lopulta olla kalliimpi kuin vapailta markkinoilta ostetun tuotteen hinta. Kilpailutusprosesseissa saatetaan huomioida erityisasemaan jonkin valmistajan tuote ja pyritään laatimaan kriteerit tarvittaessa niin tiukoiksi, ettei kukaan muu kuin haluttu toimittaja voi niitä täyttää, esimerkiksi antamalla millimetrimääriä jonkin laitteen ominaisuuksista. Yhtä lailla palveluiden ostohinnat ovat korkealla tasolla, usein yli vapaiden markkinoiden hintojen. Mikäli käy siten, että jokin ”väärä” taho sattuisi voittamaan kilpailutuksen, voidaan kilpailutus perua esimerkiksi verukkeella ”speksattu väärin”.
4. Kuuluminen hyväveliverkostoon ja siten mukanaolo laajemmassa korruptioringissä. Esimerkiksi useat suomalaiset ylilääkärit ja myös professorit kuuluvat hyväveliverkostoihin. Miksi näin on? Siinä on kyse omien etujen ajamisesta erilaisin tavoin viime kädessä potilaiden etujen kustannuksella. Hyvävelikerholaisuutta en ole kuitenkaan koskaan nähnyt näiden henkilöiden mainitsevan sidonnaisuutenaan, vaikka sehän nimenomaan on sellainen sidonnaisuus joka kuulijoiden tai lukijoiden pitäisi tietää.

Potilaiden hoito kärsii korruptiosta
Joka kerta kun veijarilääkäri saa olla poissa työpisteestään, jää resurssi käyttämättä ja potilasjonot eivät lyhene. Joka kerta kun virkapeleissä valitaan joku henkilö ohi jonkun toisen muulla kuin pätevyyden perusteella, avataan tie sille, että hoidon taso on kehnotasoisempaa kuin se voisi olla. Joka kerta kuin tuotehankinnoissa tai palveluhankinnoissa ostetaan sovitulta toimittajalta ylihintaan, siirretään rahaa pois potilaiden hoidosta ko. toimittajalle ja korruptioyhteistyössä mukana oleville henkilöille. Joka kerta kun hyväveliverkosto kokoontuu ja sopii asioista keskenään, on viiime kädessä kärsijänä potilas ja hyötyjänä hyväveliverkoston jäsenet. Kyse ei ole pelkän rahan varastamisesta vaan sillä on aina inhimillisellä kärsimyksellä mitattava hintansa – siten korruptio terveyden- ja sairaanhoidossa on erityisen ahnetta ja tuomittavaa.

Kansainvälinen ilmiö
Kun vertaan näitä havaitsemiani tapoja kansainvälisissä julkaisuissa esille tuotuihin havaintoihin, on todettavissa, että esimerkiksi suomalaisella ja intialaisella terveydenhuollolla on yllättävän paljon yhteistä. Intialaiset ovat näiden julkaisuiden mukaan todenneet terveyden- ja sairaanhoitonsa korruptoituneimmaksi julkisen sektorin alueeksi ja muiden muassa kaikki yllämainitut korruption muodot ovat siellä arkipäivää vieläkin epäeettisempien toimintamallien lisäksi.

Korruptio ja lääketeollisuus
Jotkin isot lääkeyhtiöt ovat saaneet maailmalla valtavia sakkorangaistuksia markkinoinnistaan ja korruptionomaisesta toiminnastaan. Suomessa en itse kuitenkaan ole huomannut sellaisia toimintamuotoja, jotka automaattisesti johtaisivat korruptioepäilyihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mahdollista, että isot lääkeyhtiöt ovat mukana vaikuttamassa esimerkiksi käypä hoito-suosituksiin tai päättäjiin vaikkapa tutkimusrahoituksen tai muun edun muodossa. Lääketeollisuuden markkinointi rivilääkäreille on Suomessa erittäin säädeltyä ja potilaiden usein esille tuoma luulo siitä, että hoitava lääkäri jotenkin hyötyisi kalliiden lääkkeiden määräämisestä on minusta yleisesti ottaen perusteeton. Etenkin päättävässä asemassa olevien, lääketutkimusta tekevien ja hoitolinjauksia valmistelevien lääkäreiden seuranta tässä suhteessa voisi kuitenkin olla jossakin määrin perusteltua.

Korruptio ja sote-uudistus
Viime vuosien sotejuna on edennyt, mutta hyvin hitaasti ja tuskallisesti. Tämä kertoo siitä, että sitä pusketaan lisääntyvän vastustuksen läpi ilman laajaa demokraattista hyväksyntää. Kun veronmaksajaa näin väkisin naitetaan isojen terveydenhuollon ketjuyritysten kanssa, ei tarvitse olla kovinkaan tarkkanäköinen huomatakseen korruptioon sopivia signaaleja. Ovatko asiantuntijoina käytetyt henkilöt oikeasti riippumattomia? Saavatko sotea edistäneet henkilöt etuuksia tai työpaikkoja nyt tai tulevaisuudessa? Pyritäänkö uudistukseen väkisin hinnalla millä hyvänsä? Miksi uudistusta valmistellaan siten, että halutaan mahdollisimman vähän palveluiden tuottajia sen sijaan, että pyrittäisiin mahdollisimman moneen tuottajatahoon?

Lopuksi
Miksi jotkin lääkärit tai terveyden- ja sairaanhoidon sektorin päättäjät korruptoituvat? Kyse on enemmänkin ihmisyksilöstä kuin toimialasta. Kaikki meistä eivät ole niin sivistyneitä, että haluaisivat erottaa oman edun yhteisestä edusta tai vastuutehtäviensä asiallisesta hoitamisesta hienoista titteleistään huolimatta. Jos ajatellaan 1940-luvun Saksaa, siellä lääkärikunta oli eniten ”natsi” ammattikunta. Erään tutkimuksen mukaan jopa 40-45% lääkäreistä oli natsipuolueen jäseniä (vertailun vuoksi vain 7-10% koko populaatiosta oli puolueen jäseniä) ja syynä siihen oli lääkäreiden aktiivinen halu liittyä puolueeseen. Tämän halun ensisijaiseksi syyksi on arvioitu oman edun tavoittelu. Ja samalla tavoin kuin lääketieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet katsottiin tarpeellisiksi koota Nurnbergin säännöstöksi toisen maailmansodan jälkeen, pitäisi lääkärikunnan tehdä keskinäinen säännöstö myös korruption ehkäisemisestä terveyden-ja sairaanhoidossa. Ja mitä nopeammin sen parempi. Lääkärijohtajien pitäisi olla terveyden- ja sairaanhoitojärjestelmämme aina luotettava ja rehellinen ydin. Nyt näin ei selvästikään ole.

“I am absolutely convinced that no wealth in the world can help humanity forward, even in the hands of the most devoted worker in this cause. The example of great and pure characters is the only thing that can produce fine ideas and noble deeds. Money only appeals to selfishness and always tempts its owners irresistibly to abuse it. Can anyone imagine Moses, Jesus, or Gandhi armed with the money-bags of Carnegie?”

”Olen täysin vakuuttunut siitä, että mitkään rikkaudet maailmassa eivät vie inhimillisyyttä eteenpäin, ei edes asialle omistautuneimman työntekijän käsissä. Vain suurien ja puhtaiden henkilöiden esimerkki voi tuottaa hienoja ajatuksia ja hyveitä. Raha vetoaa vain itsekkyyteen ja kutsuu jatkuvaan hyväksi­käyttöön. Voisitteko kuvitella Moosesta, Jeesusta tai Gandhia rahasäkkiä kantamassa?”

– Albert Einstein

Seitsemän vuotta ja mitta täynnä

Aika ajoin elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin on aika havahtua ja ravistella itseään ja todeta, ettei kaikilta osin toimi niin korkealla moraalilla kuin pitäisi tai edes omien elämänarvojensa mukaisesti. Tämä vuosi 2018 on minulle muutosten vuosi ja aion nyt siirtyä elämässäni entistä lähemmäs omaa arvomaailmaani.

Arvomaailmaani kuuluvat mm. suomalaisuus, yhteisöllisyys, ystävällisyys, rehellisyys, reiluus, suoraselkäisyys, suorapuheisuus, avarakatseisuus, rehti yritteliäisyys ja vastuun kantaminen.

Lopetan vastaanoton Mehiläisessä

On käynyt viime vuosien aikana selväksi, ettei minun arvomaailmani kaikilta osin ole yhteinen Mehiläisen arvomaailman kanssa, joten olen nyt asteittain lopettamassa vastaanottotoimintaani Mehiläisessä. Haluan kiittää Turun ja Raision Mehiläisen henkilökuntaa ja potilaitani näistä vuosista ja toivotan teille kaikille hyvää jatkoa!

Tämän lisäksi aion lopettaa kaiken yhteistyön muidenkin ei-suomalaisten terveyspalveluyritysten kanssa silloin kun vastaavalla alueella on mahdollista olla yhteistyössä suomalaisen toimijan kanssa.

Kuvakaappaus Mehiläisen sivuilta 2/2018. Hoidin Mehiläisessä tuhansia potilaita noin seitsemän vuoden aikana. Kiitos teille näistä vuosista!

 

Jatkossa Lääkäriasema Laurille

Vastaanotolleni voi tulla Lääkäriasema Laurilla, Linnankatu 11B, 20100 Turku.
Ajanvarausnumeroni on 045-8056262 ja sähköposti [email protected].
Lisätietoja Lääkäriasema Laurista löytää verkkosivustolta www.lääkäriasemalauri.fi.

Lisäksi jatkan keikkatöitä eri toimipisteissä, mutta en siis enää toimi näissä tehtävissä etenkään ulkolaisten työvoimanvuokrausfirmojen kautta vaan teen mieluiten työsopimukset tai toimeksiannot suoraan kuntien tai kuntayhtymien tai sairaanhoitopiirien kanssa.

Pakenetko sinä elämääsi?

Olen havainnoinut erilaisia ihmisten sairastavuuteen johtavia toimintamalleja ja yksi tällainen toimintamalli tuntuu esiintyvän toistuvasti. Se on nimittäin pakeneminen omasta elämästä eli arjesta. Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse?

Siinä vaiheessa kun arjesta tulee rasittavaa (niinkuin useimmille meistä siitä ainakin tilapäisesti joskus tulee) osa meistä ei vaan siedä sitä enää tai ei enää löydä mitään hyvää tapaa kestää ja kohdata elämäänsä. Ehkä laukaiseva tekijä on jokin epäonnistuminen, kaltoinkohtelu tai muu sattuma, joka johtaa pahoinvointiin arjessa. Ehkä taustalla ovat vain yksilölle asetetut ylenmääräiset vaatimukset, jotka voivat tulla ympäristöstä tai lähteä ihan  omasta itsestä. Tällöin aletaan hakea pakotietä erilaiseen elämään, esimerkiksi romantisoidaan muuttamista etelän auringon alle koko elämän taakseen jättäen tai jopa ajaudutaan käyttäytymismalliin, joka johtaa sairastavuuden
lisääntymiseen esimerkiksi alkoholin käytön kautta. Alkoholista haetaan usein ulospääsyä ahdistuksesta eli rentoutumista ja hyvänolontunnetta stressaavasta arjesta johtuen. Jokaisella pakenemisen oireet ovat kuitenkin erilaisia, joku saattaa vain vetäytyä pelien maailmaan ja joku toinen alkaa pakonomaiselta vaikuttavan treenaamisen, ostamisen, työnteon tai jonkin muun aktiviteetin. Yhtä lailla pakenemiskäyttäytyminen voi johtaa tilaan, jossa ei saa mitään aikaiseksi. Yhteisenä tekijänä on siis arjen pahoinvointi joka johtaa pakenemiskäyttäytymiseen.

Pahoinvoinnin varhaiset merkit
Pakenemisen tarpeen merkit pitäisi osata omassa elämässään havaita varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ollaan ajauduttu käyttäytymismalliin, josta on terveydellistä haittaa. Tämä ei ole helppoa. Esimerkiksi alkoholismiin ajautuneen tai ajautumassa olevan henkilön on hyvin vaikea päästä toimintamallistaan irti, eikä hän useinkaan pysty kuuntelemaan hyviä neuvoja tai hän salaa käyttäytymismallinsa muilta ihmisiltä mahdollisimman huolellisesti. Toimintamalli pitää siis itse osata havaita ja jättää taakseen, sillä kukaan muu siihen ei pysty toisen puolesta.

Pois noidankehästä
Tyypillisesti tällainen pakenemiskäyttäytyminen johtaa lähinnä haitallisiin vaikutuksiin (samanaikaisesti kun varsinainen syy jää kohtaamatta) ja aiheuttaa sitä kautta lisää ahdistusta ja masennusta. Tällöin tyypillinen ratkaisu ei suinkaan ole lopettaa pakenemista vaan entistä tiukemmin keskittyä haitalliseen käyttäyttäytymismalliin, joka vain johtaa entistä syvempiin ongelmiin. Tämä kierre on ilmeisesti melko vaikea katkaista, koska niin monet ajautuvat ”aivan pohjalle” tilanteessaan. Vasta siellä kohdataan sitten elämä ja sen ongelmat sellaisina kuin ne ovat, ja toipuminen alkaa. Jälkikäteen ajatellen pohjalla käynti voi tuntua tarpeettomalta – juuri siksi ahdistusta aiheuttavat merkit pitäisi osata tulkita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suurten elämäntragedioiden osuessa kohdalle on käytännössä mahdotonta pystyä vaikeita asioita nopeasti ja kylmän viileästi käsittelemään, jolloin riski ajautua pakenemiskierteeseen on suurentunut. Jokaiselle meistä siis voi käydä näin elämän ristiaallokoissa ja pitääkin oppia havaitsemaan, käsittelemään ja ratkaisemaan elämäänsä varjostavat ja ahdistavat asiat, jolloin ne eivät jää kummittelemaan ja aiheuta kuin tilapäistä ahdistusta. Ongelmia pakenemalla ei voi päästä ongelmia kohtaamaan. Vastoinkäymiset käsittelemällä ja ongelmat kohtaamalla ja ratkaisemalla vointi paranee ja pakenemisen tarve vähenee ja lopulta häviää kokonaan.

 

Lyhyt kohtaamisprosessi

1. Elämän tavoitteiden ja tarkoituksen palauttaminen mieleen

Oman elämäsi tarkoitus – mikä se on? Jos se on päässyt unohtumaan tai nykytilanteessasi et enää voi aiempia tavoitteitasi käyttää, määritä ne uudelleen. Ei kenenkään elämää voi etukäteen suunnitella tai olettaa että vanhat tavoitteet riittäisivät koko elämän matkalle, niitä pitää aika ajoin päivittää ja nyt sinulla on se hetki. Kun taas tiedät mihin olet menossa, ei kompastuminen tai este tällä pitkällä matkalla tarkoita muuta kuin vauhdin hidastumista tai kiertotien etsimistä.

2. Luovuttaminen ei ratkaise itse ongelmaa

Ongelman edessä luovuttaminen ei johda yhtään mihinkään eikä epätoivon hetkellä periksi antaminen helpota oloa yhtään. Jonkinlainen ratkaisu kaikkiin asioihin on löydettävissä ja kaikki esteet voidaan kiertää. Jos ihminen olisi luotu luovuttajaksi, niin ihmiskunta olisi kuollut ajat sitten sukupuuttoon. Mutta toisin on käynyt – ihmisiä alkaa olla joidenkin mielipiteiden mukaan jo aivan liikaa – taidamme oikeasti olla siis liiankin
hyviä keksimään selviytymiskeinoja vaikeissa tilanteissa. Älä päästä itseäsi vajoamaan pysyvästi epätoivoon – muista aina, että ihminen pysyy toimintakykyisenä viikkoja ilman ruokaa, päiviä ilman vettä mutta ei minuuttiakaan ilman toivoa.

3. Aika parantaa haavat

Äkillinen elämäntragedia mistä tahansa syystä aiheuttaa vaikeimmat tunteet heti kun asia on tapahtunut; ajan mittaan masennus ja paha olo varmasti helpottavat. On täysin normaalia reagoida tilapäisellä masennuksella elämäntilanteen muuttumiseen tai epäonnistumiseen. Sillä tavoin ihminen on rakennettu.

4. Hyväksy itsesi totuudenmukaisesti

Vaatii rohkeutta analysoida ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on – vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikilla meillä on ihan varmasti omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Elämän juju onkin siinä, että osaat määritellä omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja hyödyntää niitä mahdollisimman hyvin. Jos et osaa tulkita omaa itseäsi totuudenmukaisesti ja määrittää heikkouksiasi ja vahvuuksiasi, on valitettavan todennäköistä, että joudut uudelleen elämässäsi vaikeaan tilanteeseen. Jotkut epäonnistuvat jatkuvasti. Opi sinä jo tällä kerralla – tunnista heikkoutesi ja vahvuutesi ja kehitä niitä.

5. Opi vaikeuksistasi

Vaikeassa tilanteessa olevalla on näköpiirissään vain vähän hyvää. Siinä hetkessä on kuitenkin mahdollisuus oppimiseen ja henkiseen kasvuun. Käytä tilanne hyväksesi, äläkä jätä hyödyntämättä vaikeaa hetkeä – opi siitä mahdollisimman paljon. Ja tee tarvittavat muutokset elämässäsi. Kivun lievityttyä vaikea kokemus muokkaa sinusta vahvemman ja kehittyneemmän persoonan. Vaikeat elämänkokemukset avaavat silmämme ja opimme empaattisemmiksi ja myötätuntoisemmiksi muita ihmisiä ja etenkin muita vaikeassa tilanteessa olevia kohtaan. Ja opimme arvostamaan myös niitä jotka ovat nousseet samanlaisista vaikeuksista huolimatta menestykseen.

6. Hyväksy elämäntilanteesi

Maailmassa on aina joku, joka on juuri samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, eikä ole lainkaan masentunut tai epätoivoinen tai toimintakyvytön, vaan eteenpäinpyrkivä ja tavoitteellinen. Analysoi itseäsi ja sitä mitä sinulla on ja mihin kuulut. Mitä sinä arvostat itsessäsi? Entä ihmissuhteissasi? Tai yhteisössäsi? Analysoi myös sitä, mitä sinä et
arvosta. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Opi hyväksymään elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Tee tarvittavia muutoksia toimintatapoihisi tilanteen vaatimalla tavalla, mutta hyväksy epäonnesi ja se tosiasia, että välillä me kaikki kompastumme elämässä. Kun tämä hyväksyminen on tapahtunut, siirrä katseesi eteenpäin ja lähde määrätietoisesti tavoittelemaan päivittämiäsi tavoitteita.